Asialla ovat varsinkin eri sortin työnantajat, jotka perustelevat puheitaan ylevästi paremmalla työllisyydellä. Se jätetään tietysti kertomatta, miten paljon työpaikkoja minkäkin kokoisella verohuojennuksella luodaan ja syykin on selvä – sitä ei kukaan tiedä.

Verotuksen toimintaa ohjaavia vaikutuksia pitkään seurannut Raimo Sailaskin joutui SAK:n palvelualojen seminaarissa tunnustamaan, että tuloveron alennus on työllisyyden ja kasvun kannalta riskipeliä kuin ruletin pyörä.

Sama tunnustus kuullaan tähän lehteen (s. 7) haastatellun VATTin professori Jaakko Kianderin suusta. Hänelläkin on heitettävänään peliin vain arvaus: kahden prosenttiyksikön alennuksella kaikkien palkkaveroon syntyisi noin 30 000 työpaikkaa.

Kun oikeisto ja työnantajat kiroavat aktiivisen työvoimapolitiikan ja julistavat tuloveroalen ainoaksi tieksi parempaan työllisyyteen, jokainen voi Kianderin kaavalla laskea, kuinka huimasti valtio (ja ennen pitkää myös kansan suuri enemmistö) tällä "täystyöllisyyspolitiikalla" köyhtyisi.

Uusliberaalit hokevat verojen alennuksen lisäävän dynamiikkaa yhteiskunnassa. Pitävää todistelua tästäkään väitteestä ei juuri saatavilla ole. Päinvastoin esimerkiksi kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on havainnut, ettei palkkaveron alennus olennaisesti lisäisi suomalaisten kulutusta, vaan eurot pantaisiin säästöön.

Tuloverot putoavat budjettipäätöksin tänä vuonna melkein 800 ja yritysverot ensi vuonna 550 miljoonaa euroa. Nyt kannattaisikin katsoa, mihin näillä helpotuksilla päästään ja onko yhteiskunnalla kestävästi varaa edes niihin.