"Suomalaiset rakastavat hyvinvointivaltiotaan ja ulkopoliittista johtoaan. Natoa ja erityisesti Yhdysvaltoja suomalaiset kavahtavat. Kansalaisille mieluinen johtaja katselee laajasti maailmaa ja edustaa korkeaa moraalia. Selvä enemmistö pitää markkinataloutta epäreiluna. Edes johtavassa asemassa olevien enemmistö ei usko, että viime aikojen irtisanomiset olisivat olleet välttämättömiä. Elinkeinoelämän puheet uhkaavasta kriisistä valuvat kuin vesi hanhen selästä. Niitä pidetään propagandana, jolla suostutellaan palkansaajat luopumaan eduistaan. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta katsoo, että työpaikoilla paiskitaan ylikierroksilla ja poltetaan ihmisiä loppuun. Ay-liike elää uutta nousukautta ja politiikallekin ennustetaan uutta nousua."

Erityisen mielenkiintoinen Evan tutkimuksessa on tämä väite: "Vaikka maassamme viime aikoina toteutetut irtisanomiset ovat herättäneet julkisuudessa paljon paheksuntaa, ne ovat olleet taloudellisesti välttämättömiä." Samaa mieltä väitteen kanssa on hyvin harva eli ylemmistä toimihenkilöistä 17 %, alemmista toimihenkilöistä 11 % ja työntekijöistä 9 %. Jopa johtavassa asemassa olevista – jotka irtisanomisia käytännössä toteuttavat – väitteen hyväksyy vain alle puolet (46 %).

Vaikkei väite tätä suoraan sano, siinä tarkoitetaan ilmiselvästi sellaisia tapauksia, joissa irtisanoja on kannattava eli voittoa tuottava yritys. Näkyvin esimerkki tästä on tietysti TeliaSonera, joka teki historiansa parhaan tuloksen ja samaan hengenvetoon ilmoitti aikovansa irtisanoa 650 suomalaista työntekijäänsä.

Tällaisen globaalin ahneuden edessä ay-liikkeen perinteiset keinot ovat aika lailla voimattomia, kirjoittaa Thomas Romantschuk Demari-lehdessä (9.3). Monikansallinen yritys voi aina siirtää tuotantonsa muualle, jos meno ei miellytä. Alistua ei kuitenkaan Romantschukin mielestä saa, vaan pitäisi keksiä sellaisia keinoja, jotka purevat. Yksi sellainen voisi olla ay-liikkeen tavalla tai toisella organisoima ostoboikotti:

"Jos tähän löytyy uskallusta ja 'työväenaate' tällä tavalla muuttuu 'kilpailuaatteeksi' niin tulemme huomaamaan, että omistajatkin reagoivat samalla lailla. Kyllä sillä puolella reagoidaan nytkin. Aina, kun firma ilmoittaa potkivansa tuhatkunta palkansaajaa kassojen ja sossun syliin, niin osake nousee, koska osingonmaksuvara on kasvusuunnassa. Mikään ei estä, että samat potkut voisivat johtaa huonompiin odotuksiin myös omistajille. Riittää vallan hyvin, että meillä on tehokkaasti toimiva ja johdonmukaisesti reagoiva ostoboikottikoneisto."

Rahan kieli on todella se, jota kapitalismi parhaiten ymmärtää. TeliaSoneran kaltaisia tapauksia tulee lisää niin kauan kuin asiakkaat eivät millään tavalla rankaise irtisanovaa yritystä. Mutta jos kuluttajat ryhtyvät opettamaan kannattavia firmoja kantapään kautta siihen, että irtisanomis-uutisista seuraa vuorenvarma myynnin lasku ja sen seurauksena osakkeen arvon pudotus, moinen öykkäröinti loppuu siihen paikkaan.

Voi olla, että TeliaSoneran asiakkaat jo ovat ryhtyneet spontaaniin boikottiin. Elleivät ole, ay-liike voisi todella pohtia keinoja, joilla tehokkaan boikotin syntyä voitaisiin vauhdittaa. Näyttävä lehti-ilmoitus voisi riittää.