Juuri nyt, puoli vuotta kestäneen laajan tulokierroksen jäljiltä ja pitkän sopimuskauden alkumetreillä työnantajapolitiikan arvailu ei ole kuumimmillaan.

Kuitenkin esimerkiksi paperin pitkittyneessä sopimusriidassa ja alan työnantajien äänten ja otteiden takana voi haistella lymyilevän metsäteollisuutta isomman isännän, semminkin kun tietää, miten keskeinen nikama Paperiliitto SAK:n selkärangassa on.

Merkitystä kiistassa on varmaan myös sillä, että suomalainen metsäteollisuus on pitkälle kansainvälistynyt ja sen työntekijöiden painoarvoa suhteessa omistajiin on jatkuvasti pyritty keventämään.

SAK:lla, kuten muillakin ay-järjestöillä, on ollut tapana miettiä työnantajataktiikkaa perusteellisemmin ainakin alkavan edustajakokouskauden vuosiksi. Niin tehtiin tämän vuosikymmenen alussa ja samaan savottaan käydään myös ensi syksynä.

Pääomien, kulttuurien ja tehtaidenkin liike ympäri maailmaa on liukasta ja tuottaa usein vaikeuksia hitaasti kääntyvälle ay-liikkeelle. Muutosten virrassa liikkeen on sanottu menettäneen otettaan myös leipälajistaan, työelämästä.

Arvioissamme työnantajapolitiikasta voimme kuitenkin röyhistää rintaamme. Jos ette usko, kaivakaa käsiinne edustajakokouksessa 2001 tehdyt sopimuspolitiikan tavoitepaperit. Mitä niissä seisoo työnantajista, on lähes pilkulleen toteutunut.

Kun paperissa sanottiin, että työnantajien edunvalvonnassa korostuu elinkeino- ja talouspolitiikka ja työmarkkinat alistetaan sille, näin on tapahtunut ja juuri tätä toistaa esimerkiksi tähän lehteen (s. 20–21) haastateltu elinkeinoelämän EK:n hallituksen puheenjohtaja Christoffer Taxell.

Työnantajien sopimuspolitiikan päälinjaksi paperi arvioi pitkät vakauttavat keskusjärjestö- tai liittosopimukset, jotka lisäävät talokohtaista sopimista ja firman tulokseen kytkettyjä palkkaustapoja. Edelleen paperi luettelee: lakko-oikeuden rajoituksia tullaan vaatimaan, työaikojen lyhentämistä jyrkästi vastustamaan, solidaarista palkkapolitiikkaa vesittämään, työnantajajärjestöjä fuusioimaan…

Tuntuuko tutulta, juuri eletyltä?

Montako vuotta siihen tupoon taas tulikaan ja eikö siinä erikseen korostettu paikallista sopimista ja vähennetty palkankorotusten solidaarisuutta. Ja eivätkö työnantajat ajaneet loppukesästä voimakkaasti pitempiä työaikoja ja onko EK:n Riski viime puheissaan muuta vaatinut kuin villien lakkojen kieltämistä. "Elinkeino- ja työmarkkinapolitiikkaa koskeva edunvalvonta yhdistetään myös järjestötasolla", SAK kirjoitti työnantajalinjoista viisi vuotta sitten ja osui siinäkin napakymppiin.

Koko sopimuspolitiikan ennuste on toteutunut niin tarkkaan, että se voisi olla peräisin vaikka suoraan Etelärannan kassakaapista tai kelvannut heti SAK:n edustajakokouksen jälkeen sellaisenaan ohjelmaksi työnantajille.

Olemme keränneet tähän lehteen esimerkkejä myös kansainvälisestä työelämästä ja työnantajapolitiikasta. Näissä jutuissa piisaa synkkää luettavaa. Sääntö maailman työelämän tilasta voisi kuulua, että mitä kauemmas vanhasta Euroopasta loitotaan, sitä lähemmäksi orjuutta tullaan.

Työoloista syntyy leveä haarukka, jonka parhaassa laidassa voisi olla vaikka Nesteen Porvoon jalostamo ja pahimmassa taiwanilaisten omistama elektroniikan hikipaja Dongguanin vapaatuotantovyöhykkeellä Kiinassa.