Kilpailukyvyn ylläpitäminen täysin globaalissa taloudessa on se keppihevonen, jonka luo Christoffer Taxell jatkuvasti palaa. Se on se kattava strateginen tavoite, joka selittää myös voittoa tuottavien yritysten irtisanomiset. Hänen toinen ohjenuoransa on koulutus. Vain itseään kouluttavalla on tulevaisuus.

Taxell ottaa poikkeuksellisesti vastaan työnantajapalatsin operatiivisen kerroksen kabinetissa. Tavallisesti hän istuu pari kerrosta ylempänä. Hän haluaa välttämättä istumaan sohvaryhmään, jossa monet vaikutusvaltaiset miehet yhteiskunnan huipulta ovat vuosien mittaan istuneet – myös ay-johtajat.

– Suomi on maa, jossa ihmiset eivät ole kaukana toisistaan. Vaikka käsitykset ovat erilaisia, muiden kanssa voi aina puhua.

Elinkeinoelämän keskusliitto sai Christoffer Taxellista hallitukselleen leppoisan puheenjohtajan, sopiva mies kertomaan järjestön kovia viestejä pehmeään äänensävyyn. Hänellä on synnynnäisen poliitikon kyky muotoilla vastauksessaan kysymys niin, että se sopii siihen viestiin, jonka haluaa välittää.

Joustavat sopimukset välttämättömyys

Taxell liittyy niihin, jotka myöntävät tulopolitiikan ansiot.

– Kuulun niihin, jotka ovat sitä mieltä että 20–30 viime vuoden aikainen myönteinen talouskehitys johtuu paljolti siitä, että meillä on ollut työmarkkinaosapuolten välillä hyvä yhteistyö.

Mutta sen tulevaisuudesta hän ei anna takeita.

– Se mikä on ollut hyvä suljetussa taloudessa ei välttämättä ole hyvä tilanteessa, jossa kilpailu on täysin avointa. Siinä on se riski, että meillä on liian jäykkä järjestelmä, jossa ei ole riittävää joustoa.

Syksyn tulosopimukselta toivotaan edelleen, että osapuolet kehittävät sopimusta alakohtaisesti ja paikallisesti. Joustavuuden lisääminen on välttämätöntä ja Taxell toivoo, että kaikki osoittavat hyvää tahtoa ja käyttävät luovuuttaan sopimusjärjestelmän kehittämiseksi. Hän ei peittele sitä, että askel ala- ja yrityskohtaisten sopimusten suuntaan voi myös lisätä palkkaeroja.

Tuottavuuden erot ovat suuria eikä palkkakehitystä voi tästä kokonaan irrottaa. Sillä jos kustannukset ovat suuremmat kuin kilpailijalla, ei voi selvitä. Niin yksinkertaista se on – vaikkei tietysti mukavaa.

Kun hän pääsee villeihin lakkoihin, puhe saa terävämmän sävyn.

– Meitä huolestuttaa suuresti, että lakko voi puhjeta kesken sopimuskauden. Se on perusrakenteiden vastaista. Kaikkien niiden jotka haluavat niitä puolustaa, pitäisi toimia aktiivisesti villejä lakkoja vastaan.

Taxell torjuu päättäväisesti sen, että villien lakkojen vastaisten toimien kiristämisellä oli jotain tekemistä lakko-oikeuden kanssa.

– Sillä ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä.

Työnantajat kuitenkin rikkovat solmittuja sopimuksia?

– Ja saavat kantaa siitä seuraukset, niin systeemi toimii.

Globaali talous on täällä

Kilpailukyky on sana, joku toistuu usein Taxellin puheessa. Voimme selviytyä globaalissa taloudessa vain huolehtimalla kilpailukyvystämme. Emme ole 67 prosentin työllisyysasteellamme kansakuntana riittävän kilpailukykyinen. Alhainen työllisyysaste ja epäedullinen ikärakenne johtavat siihen, ettei talouden yhtälö toimi, me emme pysty ylläpitämään hyvinvointia ellemme onnistu nostamaan työllisyysastetta tuntuvasti. Se on suuri haaste. Ruotsissa työllisyysaste on 75 ja tavoite on asetettu 80 prosenttiin. Kuinka työllisyysaste voisi nousta, kun voittoa tuottavat yhtiötkin sanovat väkeä irti kuin liukuhihnalta?

Tuotto ei riitä, tuoton pitää olla kilpailukykyistä, omistajien silmissä, Taxell korostaa.

– Minua huolestuttaa se, ettei oikein ymmärretä että me elämme jo täysin globaalissa taloudessa, jossa ei kilpailla vain asiakkaista vaan myös pääomasta ja työvoimasta. Meidän on pidettävä huoli siitä, että jokainen yritys on omalla alallaan kilpailukykyinen.

– Usein ajatellaan, että globaali kilpailu koskee vain vientiyrityksiä ja ulkomailla toimivia yrityksiä. Mutta se koskee kaikkia – sipoolaisesta kyläkaupasta lähtien.

– Kannattaakin muistaa, että teollisuus myös työllistää ihmisiä ja että ulkomaille laajentavat yritykset työllistävät ihmisiä myös täällä kotimaassa.

Taxell ei ole valmis nielemään purematta väitettä, että suomalainen työelämä on muuttunut niin kovaksi, etteivät ihmiset jaksa.

– Väitän, että jos katsotaan 40–50 vuotta taaksepäin, niin ihmiset tekivät paljon enemmän työtä silloin kuin nyt.

Hän myöntää kuitenkin, että kysymyksellä on yhteytensä työllisyysasteeseen.

– Ilman muuta, yksi syy alhaiseen työllisyysasteeseemme on se, että ihmiset tulevat työelämään myöhään ja lähtevät sieltä tosi aikaisin.

Siihen on yksilökohtaisia ja työpaikkaan liittyviä syitä ja niihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Perusteellinen tutkimus syy-yhteyksistä olisi paikallaan.

Tässä Taxell nostaa esiin "senioriteetin kunnioittamiseksi" kutsumansa asian: olemassa olevan osaamisen hyödyntämisen merkityksen.

– Ammattiosaaminen ja -ylpeys ovat tärkeitä liikevoimia työelämässä. Meneepä melkein mihin tehtaaseen tahansa, tapaa hyvin motivoituneita ja asiansa osaavia ihmisiä.

Ilman koulutusta ei työpaikkaa

Opetusministerinä ja nykyisin Åbo Akademin kanslerina toimiva Taxell siirtyy helposti koulutuskysymyksiin. Se on alue, jolta tietä parempaan työllisyyteen on etsittävä.

– Koulutuksen puute on merkittävä työttömyyden syy.

Kaksi tärkeää seikkaa:

• – Nuoria on kannustettava peruskoulun jälkeen jatkokoulutukseen. Nykyään aivan liian moni keskeyttää sekä perus- että ammattikoulun.
• – On myönnettävä, ettei koulutusta vailla oleva saa työtäkään. Suomessa ei ole kysyntää koulutusta vailla olevien ihmisten palveluille. Kustannukset nousevat niin korkeiksi, koska verotus on niin kovaa.

Tämä on asia, josta yhteiskunnasamme ei haluta keskustella, Taxell sanoo ja kysyy retorisesti onko parempi että ihmiset ovat työttöminä ja heillä on kehnot tulot kuin että heillä on työtä ja kehnot tulot, mutta mahdollisuus päästä askel eteenpäin.

Yleistä koulutustasoa on nostettava, hän tähdentää, mutta samalla on varottava tekemästä koulutuksesta liikaa statukseen suuntautuvaa.

– Minua on sanottu radikaaliksi, kun olen todennut että meidän on madallettava yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen välistä kynnystä. Mutta siihen suuntaan meidän on mentävä. Kaiken koulutuksen houkuttelevuutta on nostettava, ei ole hienompaa päästä ylioppilaaksi kuin käydä ammattikoulua.

Kurssin toisensa jälkeen käynyt mutta ilman töitä jäänyt työtön voi ehkä menettää uskoaan koulutukseen?

– Se on helppo ymmärtää. Mutta silloin koulutuksella on ehkä ollut joku muu tehtävä. Yritän tällä sanoa, että ei ole mitään helppoa tapaa päästä työelämään.

Taxell myöntää, että myös yritysten työhönotossa voi törmätä esteisiin. Laman pahimpina vuosina kouluttautuneet saattoivat jäädä ilman töitä, vaikka olisivat olleet hyviä omalla alallaan.

– Jos työhönottaja voi valita kahdesta koulutetusta, joista toinen on ollut pitkään työttömänä, saattaa hänen takaraivossaan herätä ajatus, että jokin ei täsmää.

– Mutta se ei ole oikeudenmukaista! Mielestäni sekä työnhakijoiden että työhönottajien asenteiden pitäisi olla joustavampia.

Solidaarisuus – kaunis ajatus

Että palkallaan pitää pystyä elämään, sen sanoo Taxell itse kirjoittaneensa aikanaan poliittiseen ohjelmaan. Nykyään hän suhtautuu tavoitteeseen epäröivämmin.

– Perustavoite sen on oltava, mutta voi olla kausia ja tapauksia, joissa tarvitaan täydentäviä tuloja.

– Ymmärrän kyllä kaikkia jotka puhuvat solidaarisesta palkkapolitiikasta – mutta lisää työpaikkoja se ei tuo.

On yhteinen etu lisätä sen taloudellisen todellisuuden ymmärtämistä, missä elämme, hän korostaa.

– Luulen, etteivät näkemykset ole valtavan erilaisia, mutta joskus huomaa, että optimismia on enemmän kuin mihin todellisuus antaa aihetta. Me elämme kovassa maailmassa.

Elinkeinoelämän keskusliiton tehtävänä on auttaa yrityksiä selviytymään täällä kotona ja maailmalla.

– Menestyvät yritykset – sekä kotimaassa että ulkomailla – ovat kasvun, työllisyyden ja hyvinvoinnin edellytys, julistaa Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Cristoffer Taxell.

– Osaaminen on Suomen kilpailukyvyn perusta.

– Kiina ja Intia ovat tärkeitä markkina-alueita teollisuudelle. Tuotantoa ei siirretä sinne sitä varten, että tavaroita tuotaisiin takaisin Suomeen.

Hans Jern