Sievin Jalkineelta lähti maailmalle viime vuonna 750 000 paria kenkiä, joista 70 prosenttia turvajalkineita. Puolet turvakengistä on nyt suomalaisten työntekijöiden jalassa ja toiset puolet on viety Pohjois- ja Keski-Eurooppaan. Elektroniikkateollisuuden tarpeisiin kehitettyjä jalkineita on toimitettu Nokian tehtaille Kiinaan saakka.

Kun ympäristö teollisuuslaitoksissa oli kymmenkunta vuotta muuttunut turvallisemmaksi ja työt kevyemmiksi, tuntui että turvajalkineiden valmistus ei enää kauan kannattaisi. Mutta kävikin päinvastoin, ja nykyään konsernia johtava Markku Jokinen näkee kasvumarginaalia kevyen teollisuuden, palvelujen ja kuntien puolella.

– Olemme kymmenen viime vuoden aikana kasvattaneet kokonaistuotantoa, johon luetaan myös työ-, vapaa-ajan ja sotilasjalkineet, 380 000 parista 750 000 pariin. Liikevaihto oli viime vuonna noin 40 miljoonaa euroa ja mittareista riippumatta olemme turvajalkineiden johtava valmistaja Pohjoismaissa.

Kengän teko työvoimavaltaista

Nykyään asiakkaat edellyttävät jalkineilta tyylikkäämpää muotoilua ja monenlaisia teknisiä ominaisuuksia kuten joustavaa kantaa, iskuvaimennettua pohjaa ja hyvää pitoa. Tämä on vaatinut lisäämään työvoimaa, jota nykyään on viitisensataa henkeä.

– Kenkäteollisuuden työpaikat ovat vähentyneet nopeasti. Mutta meillä on töitä, turvajalkineen valmistuksessa on 60–120 työvaihetta. On hienoa, että valmistus on pidetty Suomessa, sanoo Kemianliiton pääluottamusmies Pentti Isoaho.

Tuotannossa työskentelee Sievissä 260 henkeä, Oulaisissa 110 ja lisäksi noin 50 työntekijää valmistaa nahkoja Lapuan Nahkalla, jonka tuotannosta puolet menee Sieviin.

Huikeaa kehitystä siis vuoden 1951 jälkeen, kun Markku Jokisen isä Lauri perusti yrityksen. Taksikuskina hänellä oli asiakaskontakteja ja mahdollisuus kuljettaa raaka-aineita. Hän palkkasi viisi suutaria, jotka valmistivat kenkiä ja saappaita. Viisi vuotta myöhemmin tuotantoon otettiin menestystuote kumiteräsaapas, ja tuotanto viisinkertaistui ja muuttui teolliseksi. Jotta henkilöstölle olisi riittänyt töitä, kuvaan tulivat nahka- ja työkengät. Sosiaalinen tilaus turvajalkineille oli tosiasia sen jälkeen, kun työsuojelu alkoi 70-luvulla kehittyä.

– Isä oli raivaamassa Sieviin teollista kulttuuria, sanoo Markku Jokinen, joka yhdessä kahden veljensä kanssa työskentelee yrityksen punatiilisessä rakennuksessa kylätien varrella Sievin asemalla. Asukkaita maatalousvaltaisessa Sievissä on noin 5 000.

Satsausta designiin ja kehitystyöhön

Turvajalkineet ovat nykyään yleisiä etenkin raskaan ja keskiraskaan teollisuuden suurissa yrityksissä. Vähän pienemmissä yrityksissä turvakulttuuri ei ole vielä edennyt yhtä pitkälle.

Sievin Jalkineella on omat myyjänsä, jotka ovat suoraan yhteydessä käyttäjiin ja kuuntelevat heidän toivomuksiaan. Tämä tapahtuu samalla, kun yrityksissä tehdään riskikartoituksia ja pidetään näyttelyjä, keskustelemalla työsuojeluvaltuutettujen ja -päälliköiden kanssa.

Kaikkiaan valmistetaan 200 erilaista mallia. Kun mukaan otetaan lestit ja koot, numerosta 34 numeroon 52, erilaisia jalkineita kertyy pari tuhatta. Uusia malleja kehittävät yhdessä muotoilijat ja insinöörit.

Kaikki uutuudet testataan ensin täällä. Laboratoriossa on mm. pakastin kylmätesteihin ja sääkaappi, jossa testaan, kuinka paljon höyryä nahka päästää lävitse ja paljonko se lisää painoa. Nahan läpäisevyyttä testataan miniuima-altaassa. Terävä piikki pyörii hurjasti nahassa. Näin mitataan kulutuskestävyyttä.

Yhdessä nurkassa seisoo giljotiinia muistuttava kapine. Teollisuuslaborantti Erja Herranen näyttää, kuinka varvassuoja asetetaan malleihin, ennen kuin giljotiini iskee 20 kilon painolla metrin korkeudesta. Silloin suoja kestää tasaista painoa jopa 2 000 kiloon saakka.

– Testejä tehdään entistä enemmän, Herranen kertoo ja tarkastaa pohjan taipuisuutta. Myös mm. lankaa, vetoketjut, vuoria ja pohjan vetokestävyyttä testataan.

Jokinen harppaa vaa’alle testatakseen omien jalkineidensa antistaattisia ominaisuuksia. Vaaka näyttää itsepintaisesti punaista.

– No, testaan sitten tämän sisäpohja, hän sanoo repii sen irti kengästä. Silmänräpäyksessä tulee vihreä välähdys.

Suuressa ompelusalissa työskentelee 80 naista – ja yksi mies – jalkinevalmistuksen eri vaiheissa. Outi Honkanen leikkaa päällysnahkaa ja pääluottamusmies Pentti Isoaho katselee vierestä, hiukan huolestuneena.

– Tämä nahkapala on tiukassa, ranne joutuu koville, hän sanoo, kun Honkanen näyttää, että osaa työstää sitä myös toiselta puolelta.

Ompelijoiden luottamusmies Tarja Hämäläinen ompelee koristetta kiinnitysnauhaan.

– Työ tuntuu kropassa, mutta koneet ovat muuttuneet kevyemmiksi käyttää. Kuumakin tulee, kun meitä on yhdessä tilassa niin monta, hän sanoo.

Jalkineiden teko on pitkälti käsityötä nykyäänkin. Kovimmille joutuvat sormet.

– Sattuu meillä valitettavasti myös aika paljon liukastumisia – matkalla töihin ja kotiin, sanoo konsernin johtaja.

Ingegerd Ekstrand

– Hämmästyttävän moni on töissä 65-vuotiaaksi. Lähes puolet lähtee eläkkeelle vasta sitten, kertoo pääluottamusmies Pentti Isoaho.

Hämmästyttävää se on siksi, että yksitoikkoiset työvaiheet rasittavat kovasti eritoten niskaa ja hartioita. Sairauspoissaolot ovat seitsemässä prosentissa.

Silti vain harvat työntekijät ovat halukkaita vaihtamaan työtehtäviä. Töitä tehdään urakalla ja parhaiten tienaa tietysti niistä töistä, jotka on oppinut tekemään tehokkaasti. Vaikka yritys on luvannut säilyttää saman palkkatason uuteen työtehtävään perehdyttämisen aikana, väki sinnittelee, kunnes rasitus käy liian suureksi.

– Se on sinänsä ymmärrettävää, kun tietää että kenkä- nahkateollisuus ovat Kemianliiton sopimusaloista heikoimmin palkatut, sanoo Isoaho, joka ei anna tulopoliittiselle sopimukselle kovin korkeaa arvosanaa.

– Prosenttikorotukset ja veronalennukset ovat huono yhdistelmä meille matalapalkkaisille.

Isoaho olisi nähnyt mielellään sopimustekstissä erityisesti vuorolisiä mutta myös kolmivuorotyön työaikoja koskevia parannuksia. Täällä töitä kuitenkin tehdään pääasiassa yhdessä vuorossa, mutta roiskevalimossa normaalisti kahta ja kiireaikana kolmea vuoroa.

Sievin Jalkineessa on sovittu paikallisesti vain leikkaajien säästöpalkkioista.

– Tietokone määrittelee materiaalinkulutuksen malleittain. Se joka onnistuu alittamaan tavoitteen, palkitaan. Siinä kilpaillaan urakasta tietokonetta vastaan, sanoo Isoaho, 45, joka toimii pääluottamusmiehenä kolmatta kauttaan.

Isoaho on työskennellyt Sievin Jalkineessa 11 vuotta, sitä ennen 13 vuotta Ruotsissa, mm. Scanialla Södertäljessä ja linja-autonkuljettajana.

– Koti-ikävä pisti palaamaan. Sievi on rauhallinen paikkakunta, luonto on lähellä ja palvelut melko hyvät. Olemme nimittäin Nivalan, Ylivieskan ja Kannuksen kaupunkien välissä.

IE

– Kaikkiaan lähes 20 000 suomalaista loukkaantuu tällä tavalla joka vuosi. Turvajalkineet ja liukuesteet voisivat estää monta tapaturmaa sanoo erikoistutkija Carita Aschan Työterveyslaitokselta.

Hän korostaa, että jalalle käy huonosti myös silloin, kun se jää puristuksiin tai jokin terävä esine iskeytyy jalkineen pohjan läpi. Myös kylmyys, kuumuus tai sula metalli voivat aiheuttaa jalkavammoja.

– Tilastojen mukaan yhdessä kolmesta työtapaturmasta vahingoittuvat nimenomaan jalat, jalkaterä ja varpaat, Aschan korostaa.

Isoissa raskaan ja keskiraskaan teollisuuden tehtaissa turvajalkineet alkavat olla normaali käytäntö. Ongelmia on kevyessä teollisuudessa, kaupan alalla ja palvelualoilla. Siellä ei vielä ole havahduttu kunnolla.

Sertifikaattia varten kymmeniä testauksia

Ammattijalkineita koskevat määräykset tiukentuivat Suomen liityttyä EU:hun 1995. Carita Aschan toimii ammattijalkineiden ja liukuesteiden sertifioinnista vastaavana teknisenä arvioijana Työterveyslaitoksen fysiikan osastolla, joka on tanskalaisen instituutin ohella toinen Pohjoismaissa ammattijalkineiden tyyppitarkastuksia tekevä taho.

– Prosessi on mittava ja vuodessa kolme testaajaamme tekevät tyyppitarkastuksen edellyttämät testaukset muutamalle kymmenelle jalkineelle. Jos jo markkinoilla olevaan malliin tulee jokin pieni muutos tai uusi ominaisuus, testataan vain se. Testaamme sekä kotimaisia että ulkomaisia jalkineita. EU:n sisällähän valmistaja voi testauttaa tuotteensa missä ilmoitetussa laitoksessa haluaa.

– Kymmenien testattavien ominaisuuksien joukkoon kuuluvat muun muassa materiaalien, kuten päällysnahan, vuorin, sisä- ja ulkopohjien, erilaiset kestävyyden ja lujuuden testaukset sekä ergonomiset testit. Suojaaville ominaisuuksille asetetut vaatimukset koskevat esimerkiksi varvassuojuksen iskun- ja puristuksenkestävyyttä, naulaanastumissuojuksen läpäisevyyttä, antistaattisia ominaisuuksia ja kuumuudenkestävyyttä.

Ammattijalkineita on kolmenlaisia: turvajalkineita, suojajalkineita ja työjalkineita. Turvajalkineiden varvassuojuksen on kestettävä energialtaan 200 joulen isku sekä 1 500 kiloa vastaava puristus.

– Suojajalkineille vaatimukset ovat hieman pienemmät. Suojajalkineita ei ole juurikaan markkinoilla ja niitä käytetään liian vähän, Aschan sanoo. Ne sopisivat esimerkiksi siivoojille, jotka käsittelevät koneita ja vaunuja, joiden kanssa varpaat voivat joutua puristuksiin. Lisäksi siivoustyöhön liittyy kosteilla lattioilla liikuttaessa myös liukastumisriski. Työjalkineet eroavat turva- ja suojajalkineista siten, että niissä ei ole varvassuojusta.

Tarkista aina käyttöohje

Ammattijalkineeseen merkityt kirjain- ja numeroyhdistelmät kertovat tuotteen suojausominaisuuksista. Esimerkiksi merkintä S1 + P kertoo, että tuotteessa on naulaanastumissuojus (P) sekä että se täyttää turvajalkineiden perusvaatimusten (SB) lisäksi vaatimukset antistaattisuudelle (A) ja kannan energianabsorptiolle (E).

Merkintöjen selitykset löytyvät käyttöohjeesta. Usein näkee markkinoitavan esimerkiksi testaamattomia sandaaleita työjalkineina. Ostajan on kuitenkin merkinnöistä helppo tarkistaa, onko tuotteet testattu vaatimusten mukaisesti.

Millaiset jalkineet kukin työntekijä tarvitsee, selviää, kun yritys kartoittaa riskit. Jos on epävarma, valmistajat edustajineen neuvovat mielellään, millaiset jalkineet sopivat mihinkin työhön.

– Myöskään ylisuojautuminen ei ole järkevää, sillä myös sujuva liikkuminen on tärkeää. Nykyaikaiset ammattijalkineet ovat ergonomisia, mukavia ja hyvin muotoiltuja. Ja työnantajalle ne ovat halpa vakuutus. Hinnan ja laadun suhde on hyvä, hinnat liikkuvat noin 60 ja 120 euron välillä, Aschan arvioi.

Standardeja uudistetaan ja tiukennetaan

Osana ammattijalkineiden tyyppitarkastusta mitataan niiden pohjien pito. Vaatimusta pidolle ollaan tuntuvasti tiukentamassa valmisteilla olevassa eurooppalaisessa standardissa, kertoo työryhmään itsekin kuuluva Aschan.

– Yksi ongelma on yhtälö hygienia ja hyvä pito. Esimerkiksi leipomoissa on löydettävä lattiamateriaali, joka on helppo pitää puhtaana. Sellaiset aineet kuten jauho, rasvat ja vesi sekä muilla aloilla esimerkiksi öljy ja puupöly lisäävät merkittävästi liukastumisriskiä.

Työsuojeluvaltuutetuille hänellä on yksi neuvo: vaatikaa liukuesteitä. Ne ovat talvisin tarpeen sekä ulkotöissä että sisätyötä tekevilläkin työmatkoilla

Suomessa on neljä ammattijalkineiden valmistajaa. Aschan antaa kotimaisille ammattijalkineille hyvän arvosanan: kotimarkkinat ovat pienet, eikä kenelläkään ole varaa fuskaukseen.

Kovin outoa hänestä sen sijaan on, että jalkineiden merkityksestä työpaikan tapaturmissa on ruvettu enemmän puhumaan vasta aivan viime vuosina.

– Luultavasti työpaikoilla ei ole oikein tajuttu, kuinka merkittävä riskitekijä jalkineet ovat etenkin liukastumistapaturmissa. Tilaa asenteiden korjaamiselle siis on. Käyttäkää töissä turvajalkineita, mutta myös kunnollisia kenkiä vapaa-aikana – vapaa-ajan tapaturmat kun lisääntyvät koko ajan.

IE