REACHin tarkoituksena on suojata EU:n kansalaisten terveyttä ja ympäristöämme kemikaalialtistukselta, mutta myös lisätä EU-maiden kemianteollisuuden kilpailukykyä. Tämän totesi puhuja toisensa jälkeen EAY:n teemakonferenssissa Brysselissä.

– Euroopan on vaalittava kemiallista ympäristöä – sitä ei kovin moni muu tee. Joka kolmas työntekijä, jolla on todettu ammattitauti, on altistunut kemikaaleille. Nyt me taistelemme tiedon, kiinnostuksen ja tahdon puutetta vastaan. Mutta sinä päivänä, kun kuluttajat oivaltavat kemikaaleihin liittyvän vaaran, alan teollisuus voi olla katastrofin edessä, varoitti EAY:n pääsihteeri John Monks.

REACH on meidän kaikkien etu, eihän kukaan halua nähdä asbestikatastrofin toistumista, hän totesi.

– EAY kantaa huolta sekä terveydestä että työpaikoista ja REACH voi myös edistää innovaatioita. Mutta haluamme vielä paremman REACH:n, korosti Monks, joka vertasi nykytilannetta prosessiin, jossa teollisuuden kemikaalien seuraukset kostautuvat terveyden ongelmina.

Komissaari lupaa ehdotuksen pysyvän

REACH:stä on tullut suuri kiistakysymys. Sen vaikutuksista on laadittu liki 40 raporttia, joissa monissa ennakoidaan valtavia kustannuksia ja työpaikkojen menetyksiä. On arveltu, että EU:n komissio joutuu taipumaan.

REACH-ehdotusta ei vedetä takaisin, vahvisti EU:n ympäristökomissaari Stavros Dimas ja totesi, että on mahdotonta hyväksyä sitä, että jopa 30 prosenttia työntekijöistä sairastuu syöpään sekä hengityselin- ja ihotauteihin kemikaalialtistumisen seurauksena.

– Oma toiveeni on, että REACH antaa meille tietoa siitä, mitkä tuotteet ovat turvallisia, mitkä vaarallisia, käyttötavasta riippuen. Meidän on minimoitava riskit ja oltava esimerkkinä muulle maailmalle.

Dimas tähdensi, että moni Eurooppaa ravistellut ja ihmishenkiä maksanut kemikaaliskandaali olisi voitu välttää, jos REACH olisi ollut olemassa. Eivätkä skandaalit ole suinkaan lopussa.

– EU:n komission laskujen mukaan seuraavan seitsenvuotiskauden aikana tarvitaan 7,5 miljardia euroa skandaalien jälkien siivoamiseen. Se on enemmän kuin mitä REACH maksaa.

Jos Delbeke EU:n ympäristökysymyksiä käsittelevältä pääosastolta arvioi REACHin kokonaiskustannuksiksi 2,8–5,2 miljardia euroa.

– Ympäristöriskien arviointi on vaikeaa nykytilanteessa, koska suuri osa kemikaaleista on sellaisia joista meillä ei ole tietoa. Todistustaakka on viranomaisilla, eikä meillä ole tehokasta systeemiä ongelmallisten aineiden käsittelyyn, hän sanoi.

Hälyttäviä lukuja EAY:n selvityksessä

Tutkijat ovat viime aikoina esittäneet epäilynsä kemikaalien ja syövän, astman, allergioiden, ihotautien ja hormonihäiriöiden lisääntyneen lukumäärän ja kemikaalien välisistä yhteyksistä. Suomen työterveyslaitoksen muutama vuosi sitten tekemä tutkimus osoitti sen tosiasian, että 32 miljoonaa EU-kansalaista eli viidennes yhteisön työvoimasta altistuu työsään kemikaaleille.

EAY on tilannut työterveyttä koskevan tutkimuksen, jossa tarkastellaan kahta ammattitautia, joissa altistuksen ja sairastumisen välinen aika on lyhyt. Simon Pickvance Sheffieldin yliopistosta esitteli tutkimuksen alustavia tuloksia.

– Luvut ovat hälyttäviä, kun niitä verrataan aiempiin tutkimuksiin. On olemassa viitteitä siitä, että 88 prosenttia ihotaudeista ja 38 prosenttia hengityselinsairauksista johtuu altistumisesta kemikaaleille, hän kertoi.

Laskelma osoittaa, että pelkästään näiden kahden sairausryhmän aiheuttamien kustannusten supistuminen säästäisi 1,4 miljardia. Lukua kannattaa verrata REACHin 2,3 miljardiksi arvioituihin kustannuksiin, Pickvance kehotti.

REACH-asiantuntija ja EAY:n teknisen toimiston työterveys- ja -turvallisuusosaston TUTB:n tutkija Tony Musu totesi, että kaikista raporteista huolimatta yksi olennainen pala puuttuu vielä.

– Työllisyyttä koskevat laskelmat eivät vakuuta. Olemme painostaneet EU:n komissiota laatimaan luotettavan ennusteen. Nyt kukaan ei pysty sanomaan, mitä tämä vaikuttaa työpaikkojen lukumäärään.

Yhdysvaltalaista kestävän kehityksen Lowell-keskusta edustava professori Michael Warhurst korosti, että ympäristölainsäädännöllä voi vaikuttaa myönteisesti sekä innovaatioon että kilpailukykyyn.

– Maailman kuuden kilpailukykyisimmän maan joukossa oli vuonna 2004 neljä EU-maata, kaikki Pohjolasta ja etummaisena Suomi. Ja juuri Pohjoismaissa ympäristöön on panostettu, hän sanoi.

Hän ennusti, että REACH voi saada seuraajia Yhdysvalloissa, ainakin osavaltiontasolla.

Terve ihminen on tuottava ihminen

Konferenssiin osallistunut STTK:n työympäristöasiantuntija Erkki Auvinen oli sitä mieltä, että täällä nostettiin esiin aivan oikean kolmiapilan, jonka lehtiä ovat terveys, ympäristö ja tuottavuus.

– REACH pitää sisällään kemikaalilainsäädännön yhtenäistämisen, mikä parantaa riskinhallintaa työpaikoilla. Toivoa sopii, että yritykset oivaltavat tämän edun. Inhimilliselle kärsimyksellehän ei kukaan pysty panemaan hintalappua, Auvinen sanoi.

Akava otti virallisesti myönteisen kannan REACHiin jo joulukuussa 2003, kertoi puolestaan järjestön elinkeinopoliittinen sihteeri Outi Ervasti.

– Työterveys on meille tärkeä asia, mutta tärkeää on sekin, että REACH pystyy edistämään kilpailukykyä.

Ingegerd Ekstrand
Bryssel

Kemianliitto sen paremmin kuin SAK:kaan eivät ole ottaneet virallisesti kantaa REACHiin, mutta keskustelua siitä on käyty monilla foorumeilla.

– Vaikka kemikaalien viranomaisvalvonta on hyvällä tasolla ja sitä täydentävät työterveyshuolto, työsuojelu- ja ympäristöviranomaiset, REACH on tarpeen myös Suomelle. Uusista kemikaaleista on tarkat säännöt, mutta tiedämme kovin vähän jos mitään niistä kymmenistä tuhansista kemikaaleista, jotka on otettu käyttöön ennen vuotta 1981 ja joita edelleen tuotetaan. Sitä ei voi hyväksyä, Mäkelä sanoo.

Kemikaalien kokonaisvaikutusta esimerkiksi ammattitauteihin ei tunneta, mutta niillä on yhteys astmaan, ihotauteihin ja syöpään. Vakuutusyhtiöiden Suomessa vuonna 2002 korvaamista ammattitaudeista ja epäillystä ammattitaudeista liki puolet eli 2 297 tapausta johtui kemikaaleille altistumisesta.

Koko ketjua valistettava

Enemmän tietoa riskeistä tarvitsevat erityisesti ketjun loppupäässä oleva käyttäjät esimerkiksi metalli- ja rakennusteollisuudessa. Sitä REACH tarjoaa, mutta valmistaja tai maahantuoja eivät useinkaan näe koko ketjua, eivätkä siten pysty ennakoimaan altistumisriskejä.

– Jos jalostaja muuttaa käyttöä, käyttää esimerkiksi liiman tai maalin raaka-ainetta muuhun tarkoitukseen, hän joutuu tekemään uuden riskikartoituksen, Mäkelä sanoo.

Työntekijät ovat myös kuluttajia ja voivat altistua myös sitä kautta. Tuore esimerkki tästä on Englannissa sattunut elintarvikeskandaali. Yli 400 erilaista elintarviketta vedettiin pois markkinoilta, kun kenkälankissa sallittua ja syöpää aiheuttavaa väriainetta Sudan ykköstä oli sekoitettu tuontichiliin. Tietämättömyys asbestin vaaroista johti siihen, että suomalaisia kuolee edelleen sen seurauksena, vaikka asbesti on kielletty jo useita vuosikymmeniä sitten.

– Luontoon pääsevien kemikaalien epäillään nykyään aiheuttavan kaloilla sukupuolen vaihtumista, Mäkelä korostaa.

EU:hun liittyminen toi takaisin metanolin, jota käytetään autonikkunoiden pesuun. Nautittuna metanoli voi aiheuttaa kuoleman tai sokeuttaa.

– Metanoli tunkee sisään autoihin, se on hajutonta. Voisiko se aiheuttaa tilapäisiä näköhäiriöitä, joista löytyisi selitys epäselviin auto-onnettomuuksiin, Mäkelä kyselee.

Oikea käsittely tärkeää

REACH lähtee siitä, että kemikaalit voivat usein olla vaarallisia, mutta riskit on hallittava. Vaarallisia kemikaaleja tullaan käyttämään tuotannossa tästedeskin. Mutta vaarallistakin kemikaalia voidaan käyttää, jos sitä käytetään oikein.

– Jos esimerkiksi AIDS-lääkkeen välituote on karsinogeeni, niin hyväksyn sen kyllä, edellyttäen että lääkkeen käyttäjä saa turvallisen tuotteen. Mutta prosessin riskit on hallittava, Mäkelä sanoo. Yrityspuolella on esitetty hurjia spekulaatioita REACHin kustannuksista ja työpaikkojen vaarantumisesta.

– Jos suhteellisen pienet suomalaisyritykset joutuvat tekemään testejä yksin, kustannukset nousevat tuotettua tonnia kohti huomattaviksi, mikä voi johtaa jonkin kemikaalin tuotannon loppumiseen. Toivon, että OSOR-periaate (yksi aine, yksi rekisteröinti) menee läpi, että rekisteröinnistä ja tutkimuksesta vastaava yritys jakaa tietonsa muiden kanssa tiettyä korvausta vastaan.

On ehdotettu, että jotkut kemikaalit, esimerkiksi polymeerit (muovit), jätettäisiin REACHin ulkopuolelle. Myös muita poikkeuksia voidaan vielä tarkistella sillä edellytyksellä, että REACHin turvallisuusvaikutus ei heikkene. Poikkeuksia voisivat olla esim. raakamalmit ja rikasteet.

Europarlamentin ja Eurooppa-neuvoston REACH-ehdotus tehtiin lokakuussa 2003. Parlamentin on määrä ottaa ehdotus ensimmäiseen käsittelyyn elokuussa 2005.

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY kannattaa REACHiä, mutta haluaa mm. nostaa voimakkaammin esille korvaavien, nykyistä vaarattomampien kemikaalien tärkeyden. Tiedontarve on suuri Euroopassa, sillä yksi kolmesta ammattitaudista liittyy kemikaaleihin.

Vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti ketjun loppupäässä olevat käyttäjät kuten kemikaaleja jalostavat tai käyttävät teollisuustyöläiset esimerkiksi metalli-, rakennus- ja muoviteollisuudessa, remonttimiehistä siivoojiin.

Eurooppalaiset yritykset valittavat REACHin kustannuksista ja sanovat, että REACH voi viedä työpaikkoja. Euroopassa tuotetaan nykyään 31 prosenttia maailman kemikaaleista. Kemikaalien tuotanto on EU:ssa tuotannonaloista kolmannella sijalla ja se työllistää suoraan 1,7 miljoona ja epäsuorasti 3 miljoonaa henkeä.