aajat keskitetyt tuloratkaisut ovat kiistattomasti olleet hyväksi Suomen talous-
ja työllisyyskehitykselle. 1990-luvun syvän laman jälkeen Suomeen on syntynyt
satojatuhansia uusia työpaikkoja ja talouskasvu on ollut keskimäärin kilpailijamaita
parempi.
Myös yritysten ja palkansaajien näkökulmasta tupokausi on ollut menestyksekäs.
Yritykset ovat saaneet toiminnalleen ennustettavuutta vakaasta ja noususuuntaisesta
taloudesta. Palkansaajien ostovoimakin on kasvanut enemmän kuin sopimuksia tehtäessä
edes uskottiin.
Kaikesta myönteisestä kehityksestä huolimatta työnantajat halusivat tänä
keväänä laittaa tupon ainakin toistaiseksi sivuun. Teknologiateollisuutta edustavan
työnantajajärjestön päätettyä suuntautua liittokierrokselle EK ilmoitti
välittömästi heti perään, ettei sen mielestä edellytyksiä yhteisempään
sopimuspöytään ole.
Maan hallituksellakaan ei näyttänyt olevan todellista halua keskitettyyn ratkaisuun,
koska se antoi niin helposti periksi työnantajan liittokierrosnäkemykselle. Kuitenkin
eduskuntavaalikeskustelussa ja myös uudessa hallitusohjelmassa korostettiin
yhtenäisemmän sopimuskierroksen tärkeyttä. Nyt näillä lupauksilla ja kirjauksilla
pyyhittiin pöytää.
Työnantajien halua lähteä liittokierrokselle voi arvioida useasta eri
näkökulmasta. Varmaa on, että liittokierros tulee työnantajille ja yrityksille
kalliimmaksi kuin tupo olisi tullut. Lähes puolentoista vuoden palkankorotukseton kausi,
yhä jatkuva talouden nousu ja yritysten hyvä tilaustilanne yhdistettynä
liittokierrokseen nostavat sopimusten hintaa. Tämän työnantajat varmasti tietävät.
Eli onko työnantajien mielenmuutoksen takana jotain, jonka vaikutus olisi
täysimääräisesti nähtävissä vasta myöhemmin, esimerkiksi parin kolmen
peräkkäisen liittokierroksen jälkeen. Onko työnantajan tarkoitus hajottaa
palkansaajarintamaa eriyttämällä eri alojen palkkakehitystä, tekemällä eri aloille
eripituisia sopimuksia ja liuuttamalla työehdoista sopimista yhä alemmalle
tasolle.
Työnantajan on hyvä tietää, että SAK ei aio liittokierroksellakaan jättää
liittojaan yksin. Jos työnantaja arvelee ottavansa työmarkkinoilla "hajota ja
hallitse" asenteen, se tulee olemaan Suomen talouskehitykselle ja myös
yhteiskunnalliselle kehitykselle turmiollista. Ei vähiten pienessä kansantaloudessa,
jonka pitäisi pärjätä globaalissa toimintaympäristössä.