Kansalaiset näyttävät suhtautuvan SAK:hon joko-tai
asenteella. Etujärjestöistä SAK on vastaajien mielestä paitsi vaikutusvaltaisin
myös tehokkain, vastuuntuntoisin ja yhteistoimintakykyisin. Lisäksi sillä on pätevin
johto ja se tekee eniten järkeviä ehdotuksia.
Mutta: vanhakantaisuuden lisäksi suomalaiset mieltävät, että SAK puuttuu
etujärjestöistä eniten asioihin, jotka eivät sille kuulu. Ja vielä: SAK saa eniten
vastauksia väitteeseen "toimii etujeni vastaisesti".
Järjestöjen kokonaisimagomittauksessa SAK:n jälkeen toiseksi on parin viime vuoden
aikana kiilannut SY. Se on noussut perinteisesti hopea- ja pronssisijoilla olleiden STTK:n
ja AKAVAn edelle. Työnantajien EK ja KT ovat kokonaisimagossa olleet vuosia
peränpitäjiä.
Vastauksia voi tietysti lukea ja tulkita monella tavalla. Jos on sitä mieltä, että
järjestöllä on paljon valtaa, voi helposti olla myös sitä mieltä, että järjestö
puuttuu liikaa sille kuulumattomiin asioihin. Ja toisinpäin: mittauksen mukaan KT on
vähiten vaikutusvaltainen ja se puuttuu vähiten asioihin, jotka eivät sille kuulu
SAK:hon usein lyöty vanhakantaisuuden leima ei tietenkään ole hyväksi järjestön
imagolle. Jos ihmiset näin tykönänsä kokevat, se on se ainoa totuus, jonka kanssa on
elettävä. Ei se "SAK ei ole vanhakantainen" tiedotteella muuksi muutu.
Mutta ehkä voisi enemmän pohtia sitä, mitä "vanhakantaisuudella" oikein
tarkoitetaan. Viitataanko sillä siihen, jos hyväksi havaituista toimintatavoista
halutaan pitää kiinni? Vai onko kaikissa asioissa ihan pakko ottaa "ainoastaan
muutos on pysyvää" asento?