Professorit ehdottavat, että riippuen sukupuolten työvoiman
tarjontajoustojen eroista sukupuolten välillä eri maissa myös naisten ja miesten
tuloverojen suhde olisi erilainen. Esimerkkimaina he käyttävät kolmea erilaista maata:
Yhdysvaltoja, Italiaa ja Norjaa. Yhdysvalloissa optimaalinen ratkaisu heidän mukaansa
olisi alentaa naisten tuloveroa 79 prosenttiin miesten veroista, Italiassa 68 prosenttiin
ja Norjassa 91 prosenttiin. Raportin mukaan naisten alhaisempi verotus ei periaatteessa
laskisi verotuloja, koska naisten lisääntynyt työssäkäynti kompensoisi naisten
alhaisemman veroasteen.
Mutta keskeinen kysymys on, mitä uudistus tarkoittaisi naisten ja miesten tasa-arvon
kannalta. Ei kuulosta oikeudenmukaiselta, että sukupuolen mukaan kohtelu olisi erilaista.
Erityisesti työssäkäyvät sinkkumiehet kärsisivät tällaisesta kohtelusta.
Periaatteena pitäisi olla sama palkka samasta/samanarvoisesta työstä ja samanlainen
verokohtelu sukupuolesta riippumatta. Onkin vaikea kuvitella, että tällaista uudistusta
lähdettäisiin toteuttamaan.
Tietysti tarvitaan keinoja naisten työvoimaosuuden nostamiseksi. Suomessa naisten
alhainen työssäkäynti ei ole ongelma. Naisten työvoimaosuus on Suomessa EU-maiden
korkeimpia ja erot miesten ja naisten työvoimaosuuksissa ovat EU-maiden pienimpiä.
Meillä naisten työssäkäynnin edellytyksiä ja kannustimia on 1970-luvulta lähtien
tuettu esimerkiksi äitiys- ja vanhempainlomien pidennyksillä, päivärahojen
muuttamisella ansiosidonnaisiksi sekä päivähoitojärjestelmällä. Myös isien
osallistumista perhevapaiden pitoon on kannustettu lainsäädännöllisillä
uudistuksilla.
On totta, että naisten ja miesten palkkaeroissa on Suomessakin kaventamisen varaa.
Tilastokeskuksen mukaan sukupuolten välinen palkkaero on pysynyt lähes ennallaan
2000-luvulla ja keskimäärin naisten ansiot ovat edelleen noin 80 % miesten ansiosta
silloin, kun ei ole kontrolloitu mitään taustatekijöitä kuten alaa tai koulutusta. Eri
arvioissa on esitetty epäilys siitä, nostaisiko tämänkaltainen uudistus naisten
palkkoja, jos yritykset alemman veron vuoksi maksaisivat naisille alempaa palkkaa ja
tavallaan ottaisivat edun itselleen.
Professorit huomauttavat, että tasa-arvoa ei vielä ole saavutettu työmarkkinoilla
muiltakaan osin, mutta mielestäni tapa parantaa naisten tasa-arvoa palkkauksessa ja
työelämään osallistumisessa ei ole naisille kohdistettu veronalennus vaan naisten
palkkojen korottaminen ja perhevapaista aiheutuvien kustannusten tasaisempi jakaminen.