Työehdoista sopimisen siirtyminen entistä enemmän yritys- ja
työpaikkakohtaiseksi on myös viestinnällinen haaste. Yksinkertaistaen kyse on siitä,
että kun sopiminen siirtyy paikalliselle tasolle, myös asioista kertominen siirtyy
sinne.
Käytännössä paikallinen sopiminen ja siihen liittyvä julkisuus edellyttää, että
yrityksillä sekä työnantajien että työntekijöiden edustajilla on
toimivat yhteistyösuhteet paikalliseen ja alueelliseen mediaan. Eikä asia hoidu
pelkällä yhdellä puhelinsoitolla sopimuksen synnyttyä, vaan mediasuhdetta on
hoidettava kuin mitä tahansa tärkeää ihmissuhdetta puolin ja toisin.
Organisaatiot ja yhteisöt eivät voi luoda suhteita keskenään, ainoastaan niissä
toimivat ihmiset.
Ammattiyhdistysliikkeen on otettava paikalliseen sopimiseen liittyvä viestinnällinen
tehtävä nopeasti haltuunsa. Myös paikallisella tasolla edunvalvonnan onnistumiseen
voidaan vaikuttaa julkisuudella, sen laadulla ja määrällä.
Viestinnän tuloksellinen hoitaminen vaatii luottamusmiehiltä ja muilta
ammattiyhdistysliikkeen paikallisilta edusmiehiltä ja naisilta entistä parempaa
median osaamista. Se taas edellyttää, että keskusjärjestöt, liitot ja niiden
alueorganisaatiot huolehtivat yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa tarpeellisen
viestintäkoulutuksen järjestämisestä.
Myös paikallisille toimituksille ja toimittajille paikallinen sopiminen tuonee uutta
opittavaa. Jo nyt moni alue- ja paikallistoimittaja saa tehdä tai joutuu tekemään
(näkökulmasta riippuen) juttuja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.
Paikallisen sopimisen monet muodot vain lisäävät lastia.
Paikallisen tason sopimuksista on kuitenkin syytä kertoa laajemmallekin yleisölle.
Paitsi että isojen yritysten ratkaisuilla on aitoa yleisempää kiinnostusta ja
vaikutusta myös pienten työpaikkojen luovat ja onnistuneet ratkaisut saattavat
julkisuuden kautta levitä muidenkin hyödyksi.