Samapalkkaisuusohjelmassa on sovittu, että naisten ja miesten palkkaeroa kurotaan vuoteen 2015 mennessä umpeen viidellä prosentilla. Ohjelman toteuttamiseen ovat sitoutuneet niin työntekijät, työnantajat kuin poliittiset päättäjät.

Samapalkkaisuusohjelman tavoite kuroa palkkaeroa kymmenessä vuodessa vähintään viidellä prosenttiyksiköllä kuulostaa vaatimattomalta. Tuire Santamäki-Vuoren mielestä tavoite on kuitenkin erittäin haasteellinen.

– Ajassamme on paljon tekijöitä, jotka pyrkivät kasvattamaan palkkaeroa.

Tällaisia ovat liikkuvien palkanosien kuten tulospalkkauksen lisääntyminen erityisesti miesvaltaisilla aloilla. Paikallisesti sovittavat palkankorotukset suosivat tutkimusten mukaan myös miehiä.

Tuire Santamäki-Vuori painottaa, että asetettuun tavoitteeseen on välttämätöntä päästä sovitussa aikataulussa. Se ei naisia työllistävällä kuntasektorilla onnistu ilman useampivuotista palkkaohjelmaa, joka sisältää "kunnolliset palkankorotukset" vuosittain.

Santamäki-Vuoren mukaan tämä tarkoittaa selvästi suurempia palkankorotuksia kuin syksyllä päättyvässä viisivuotisessa ohjelmassa.

JHL on esittänyt viisivuotista palkkaohjelmaa, jonka kustannusvaikutus on 10 prosenttia. Syksyllä päättyvän ohjelman kustannusvaikutus oli 3,9 prosenttia.

– Viime kädessä kyse on poliittisesta tahdosta ja valinnoista: mihin haluamme yhteisiä verovaroja käyttää. Käytämmekö ne veronkevennyksiin vai julkisella sektorilla työskentelevien palkkojen nostamiseen.

Korotukset kaikille

Kuntasektorin työehtosopimusneuvottelujen vaikeuskerrointa on lisännyt hallituksen lupaus tukea ylimääräisellä rahasummalla sellaista sopimusratkaisua, jossa palkankorotukset kohdistetaan kuntien koulutetuille naisille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta.

Neuvottelupöydässä on ollut vaikea päästä yksimielisyyteen siitä, keille kaikille valtion ylimääräinen potti kuuluu. Hoitohenkilökuntaa edustavien Tehyn ja Superin mielestä sairaan- ja perushoitajien kuuluu saada muita korkeammat palkankorotukset.

– On aivan totta, että sairaan- ja perushoitajien palkka ei vastaa heidän työnsä vaativuutta. Hoitajien kuuluu saada kunnollinen palkankorotus, mutta tällainen korotus kuuluu myös muille kuntien alipalkatuille työntekijöille. Esimerkiksi Turun terveystoimessa välinekorjaajien, jotka ovat osa hoitoketjua, peruspalkka on 1 470 euroa kuukaudessa. Tällä summalla on mahdotonta tulla toimeen. Moni tekeekin toista työtä kokopäivätyön lisäksi.

Santamäki-Vuorta selvästi harmittaa syntynyt tilanne, jossa työntekijät ovat ajautuneet riitelemään keskenään. Yhden ryhmän palkkojen nostaminen muita enemmän olisi karhunpalvelus työn vaativuuden arviointiin perustuville palkkausjärjestelmille, joita kunnissa on viime vuosina kovan työn jälkeen otettu käyttöön.

– Epäoikeudenmukaiseksi koetut järjestelmät myrkyttävät työilmapiirin ja heijastuvat työskentelymotivaatioon ja sitä kautta tuottavuuteen.

JHL:n palkankorotustavoite syksyn neuvotteluissa on kustannusvaikutukseltaan vähintään yhdeksän prosenttia kahden ja puolen vuoden mittaisella sopimuskaudella.

Kolmikanta näivettymässä

Tuire Santamäki-Vuori toivoo, että tupoja ei olisi lopullisesti heitetty romukoppaan. Keskitetyt sopimukset ovat paras keino taata riittävän suuret yleiskorotukset kaikille palkansaajille. Tupot ovat hänen mukaansa tärkeitä myös toisesta syystä.

– Esimerkiksi työlainsäädäntöön liittyviä asioita voidaan edistää vain tupojen yhteydessä. Jos siirrymme liittokohtaiseen sopimiseen pysyvämmin, pelkään että kolmikantaisuus näivettyy. Työmarkkinajärjestöt eivät enää olisi tasavertainen ja aloitteellinen osapuoli lainvalmistelussa, vaan niiden mielipidettä vain kuultaisiin ja hallitus tekisi yksipuolisesti ratkaisut.

JHL:n tärkein laatutavoite syksyn sopimusneuvotteluissa on pätkätyöläisten aseman parantaminen.

– Vaadimme, että työ- ja virkaehtosopimuksiin siirretään työlainsäädännön määräaikaisia työsuhteita koskevat kirjaukset. Tämän jälkeen ammattiliiton olisi huomattavasti nykyistä helpompi valvoa, että lakia noudatetaan. Tätä vaatimustamme työnantaja kiivaasti vastustaa.

Santamäki-Vuoren mielestä poliittisilla päättäjillä olisi tässä yhteydessä oiva tilaisuus lunastaa vaalien alla pätkätyöläisille antamansa lupaukset.

– Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunnassa istuu poliitikkoja eri puolueista. He voivat nyt halutessaan käytännössä parantaa pätkätyöläisten asemaa.

Pirjo Pajunen

Mikä työssäsi parasta?
Jäsenten kohtaaminen ja se, että työ kattaa laajasti minua kiinnostavat hyvinvointipolitiikkaa koskevat kysymykset.
Mikä ottaa päähän?
Sanotaan, että minua hämmästyttää ero neuvottelukulttuureissa: valtiosektorilla kyetään parempaan yhteistyöhön kuin kuntasektorilla.
Kuka ilahdutti sinua viimeksi?
Hyvä kirja ja sen kaunis kieli.
Oletko tuntenut epäonnistuvasi?
Pieniä epäonnistumisia tapahtuu aina. Tässä tehtävässä ei voi kuitenkaan olla, jos kokee ettei onnistu sen hoitamisessa.
Onko tupo uskon vai järjen asia?
Ennen kaikkea järjen, mutta tarvitaan myös uskoa.
Oletko aamun vai illan virkku?
Aamun.
Kotiruoka vai työpaikkalounas?
Kotiruoka – tosin laitan ruokaa vain viikonloppuisin.
Kävellen vai autolla?
Julkisilla ja kävellen.
Onko paheiden määrä vakio?
Varmaankin. Kaikilla meillä on paheita ja hyveitä.
Jos vuorokaudessa olisi 25 tuntia, mihin käyttäisit lisätunnin?
Itseni ilahduttamiseen kirjoilla, teatterilla ja elokuvilla.