Liittokierroksessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Mutta se on uutta, että nyt etsitään aitoa liittokierrosta, jossa oman alan palkanmaksukyky ja alan muut omat asiat ratkaisevat. Sellaista liittokierrosta ei ole tehty sitten 1960-luvun alkupuolen. Aito liittokierros merkitsee, että palkkaratkaisujen yleistä linjaa ei voi olla, ratkaisun kustannukset vaihtelevat alalta toiselle, toisten alojen erityisasioita ei voida matkia muilla aloilla.

Eikö tällainen meno sisällä suuria riskejä? Ei sisällä, jos asioita hoidetaan viisaalla tavalla. Avainsanoja ovat tässäkin ajattelussa tuottavuus, tehokkuus, tuotteiden hintakehitys, kilpailu, palkanmaksukyky. Pidemmällä aikavälillä palkkakehityksen vuosittaiset erot tasoittuvat alojen välillä. Työvoimaa on niukasti tarjolla, tuottavuutta ja tehokkuutta pitää kasvattaa. Tämä pitää huolen siitä, että alojen väliset palkkaerot eivät voi yksityisillä sektoreilla merkittävästi suurentua.

Pankkialan ja teknologiateollisuuden työmarkkinaratkaisuissa etsittiin uudenlaista tapaa palkanmuodostukselle, kun merkittävä osa sopimuskorotuksista siirrettiin yrityksissä sovittavaksi, vieläpä henkilökohtaisin palkkakeskusteluin. Tällaisen järjestelmän väitetään ja myös tiedetään kiihdyttäneen tuottavuuden kehitystä Ruotsissa ja useissa muissa eurooppalaisissa maissa. Ei voi muuta kuin nostaa hattua niille ay-johtajille, jotka ovat lähteneet mukaan uuteen sopimusajatteluun, vastuullisesti ja rohkeasti, ehkä riskiäkin ottaen.

Mitenkä asioita sitten pitää hoitaa julkisella sektorilla, erityisesti kunnissa? Julkisella sektorilla tuottavuus ja palkanmaksukyky eivät ole samalla tavalla määritettävissä kuin yksityisessä tavara- tai palvelutuotannossa. Mutta kuntienkin on pärjättävä palkkakilpailussa ja saatava pätevää henkilökuntaa, koska työ on tärkeätä ja vaativaa, sitä hyvinvointiyhteiskunnan välttämätöntä palvelutyötä. Kuntien tulot, joista palkat maksetaan, kerätään verovaroin poliittisten päätösten kautta. Siksi meillä kuntien asukkailla ja veronmaksajilla on oikeus vaatia pätevää, motivoitunutta henkilökuntaa kuntien palvelukseen. Ja ennen kaikkea meillä on oikeus vaatia tehokkuutta kaikkien yli 400 kunnan toimintaan.

Hallitus on ohjelmassaan luvannut tukea kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, "joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä". Tämä on oikein. Hallituksen ei kuitenkaan pidä ilmoitella eurojensa määrää etukäteen. On tärkeätä, että kunnissa havahdutaan huomaamaan pätevän henkilöstön hinta. Yhtä tärkeätä on myös henkilöstön huomata, että kunnissakin on varaa toimia vain tehokkaasti, koko ajan toimintoja yhdessä uudelleen arvioiden.