Müller-Liebenau on työskennellyt tarpeistonhoitajana 12 vuotta. Uransa hän aloitti kotimaassaan Saksassa suuressa ja tuolloin uudessa teatterissa. Tilat olivat tarkoituksenmukaiset ja työsuojelusta oli tarkat määräykset. Se oli Müller-Liebenaulle opettavaista aikaa. Hänellä on kokemusta myös vapaasta teatteriryhmästä.

– Silloin maalasimme ulkona emmekä juuri käyttäneet suojaimia.

Ruotsalaisen teatterin tarpeiston tilat soveltuvat vain pienten esineiden tekoon. Isommat esineet valmistaa useimmiten lavastamon henkilökunta. Ja sinne tarpeistonhoitaja Andreas Müller-Liebenaukin suuntaa, jos hänen pitää esimerkiksi maalata. Lavastamo on suuri, hyvin ilmastoitu tila, jossa on useita eri työasemia sekä imurikaappi.

Ei rahaa ergonomiaan

Ruotsalaisessa teatterissa on viime vuosina panostettu ensiapukursseihin ja paloturvallisuuteen, mutta ergonomiasta ei ole monta kertaa puhuttu. Erikoismattoja tai -tuoleja ei ole. Työhuoneen tuolit ovat kuluneita ja eristysteipillä korjailtuja. Müller-Liebenau ei ole pyytänyt uutta tuolia.

– Usein sanotaan, ettei talolla ole rahaa. Sellainen ilmapiiri ei rohkaise pyytämään mitään ylimääräistä.

Asennoidu suojaamaan itsesi

– Usein kyse on siitä, ettei ole olevinaan aikaa käyttää hengityssuojaimia ja hanskoja. Sitä vaan muka spreijjaa äkkiä. Olen oikein opetellut siihen, että huolehdin suojautumisesta, sanoo tarpeistonvalmistaja Pipsa Keski-Hakuni Teatterikorkeakoulusta.

Tarpeistonvalmistajalla on kaksi työhuonetta ja iso tarpeistovarasto. Toisessa huoneessa voi muun muassa ommella, toisessa maalata ja liimata, sillä huoneessa on hyvä ilmastointi ja tarvittavat suojaimet. Imurikaappikin löytyy.

Uskalla vaatia

Keski-Hakuni on työskennellyt Teatterikorkeakoulussa kymmenen vuotta ja sitä ennen yhtä pitkään eri teattereissa. Kun hän aloitteli uraansa pienessä teatterissa, työhuone oli matalassa kellaritilassa. Huoneessa ei ollut lainkaan ikkunoita, vain tuuletusluukku, joka aukeni ketjusta vetäisemällä.

– Tein lasikuitutöitä eikä minulla ollut aavistustakaan työni vaarallisuudesta. Olin vain iloinen, että minulla ylipäänsä oli työtä.

Ergonomia on käsityöläiselle tärkeä asia. Niska ja hartiaseutu kuormittuvat koko työpäivän ajan. Työssä hän käyttää ergonomiamattoa ja satulatuolia, jotka ovat hyväksi ryhdille ja verenkierrolle.

– Olen 45-vuotias ja minulla on kulumia niskassa. Pitää venytellä ja liikkua.

Moni tarpeistonvalmistaja puurtaa yksin työhuoneessaan eikä työympäristöä tarkasta kukaan. Keski-Hakuni tähdentää, että on itse otettava selvää, millaisia apuvälineitä on olemassa ja uskallettava pyytää niitä.

Katja Hintsanen
kuvat Patrik Lindström