Oulun yliopiston geologian ja mineralogian professori Seppo Gehör tähdentää, että ennen kuin kaivosta perustetaan, tuotantoa on oltava tiedossa vähintään 10–20 vuodeksi.

Talvivaaran nikkelikaivos on tästä hyvä esimerkki. Mutta riittää sitä louhittavaa muuallakin.

Outokummun Kemin kaivoksessa on kromia maailman tappiin.

– Se ei lopu koskaan, Gehör sanoo.

Savukoskella uskotaan lujasti Soklin fosforimalmiesiintymään, 360 miljoonaa vuotta vanhaan karbonaattimassiiviin, jonka halkaisija maan pinnalla on viidestä kuuteen kilometriä.

– Soklin fosforia riittää vähintään 20 vuodeksi, Gehör tietää.

Fosforia löytyy seitsemän kilometrin syvyyteen asti, mutta saadaanko se näin syvältä ylös, se on kiinni kaivostoiminnan teknisistä ulottuvuuksista.

– Siinä tulee raja vastaan, kuinka paljon pystytään nostamaan, Gehör mietiskelee.

Gehörille Sokli-hanke on tuttu jo vuosien takaa. Hän oli kymmenen vuotta mukana selvitystyössä, ja on nyt palannut tähän työhön takaisin ottamalla virkavapaata yliopistolta.

Gehörin mukaan kaivosalan näkymät sisältävät suuren määrän epävarmuustekijöitä, minkä vuoksi niihin on suhtauduttava varovasti.

– Metallien hinnat ovat laskeneet. Ainoa, joka on pitänyt kutinsa, on kulta. Sen hinta nousee, kun tulee huono aika.

Malmivarantojen etsiminen on oma lukunsa. Se on niin kallista toimintaa, että "harvalla firmalla on varaa omilla varoillaan sitä rahoittaa".

Aloitusvaiheessa on syytä tehdä tavaran toimittamisesta pitkät sopimukset, kuten Talvivaarassa on toimittu. Norils Nickelin kanssa tehty sopimus varmistaa nikkelitoimitukset Harjavaltaan kymmeneksi vuodeksi.

Tietäjät karkaavat eläkkeelle

Suomi oli ennen kaivosteollisuuden luvattu maa. Usko alaan alkoi hiipua, kun Outokumpu lopetti ensin malminetsinnän ja sitten myös kaivostoiminnan.

Oma osansa oli takavuosien uraanikohulla, joka toi kaivosalalle huonon imagon. Tätä vahvistivat ikävät viestit Kiinan kaivoksista ja Puolan hiilikaivosonnettomuudet.

Gehör murehtii myös osaajien katoamista, sillä kaivosihmisten tietotaito häviää nopean eläköitymisen myötä.

– Osaamista ei ole saatu siirrettyä tarpeeksi, Gehör toteaa.

Erään parin vuoden takaisen laskelman mukaan työntekijöitä kaivoksille tarvitaan viiden vuoden sisällä 800–1 500.

Tarve on suurimmillaan juuri nyt, kun kaivoshankkeita ollaan jälleen virittämässä.

Oulun vuoriklusterista potkua

Oman lisänsä kaivosalan hiipumiseen toi valtion päätös lakkauttaa kaivosteknikoiden koulutus Lappeenrannassa ja rikastusinsinöörien koulutusohjelma Oulun yliopistossa.

Nyt tilanne on Oulussa toinen, ja tästä Seppo Gehör on syystäkin iloinen. Oulun yliopistossa aloitettiin viime syksynä vuorialan koulutus, vuoriklusteriksikin kutsuttu.

Gehörin mukaan vuoriklusterissa koulutetaan henkilöstöä kaivoksen koko elinkaaren ajaksi.

– Malminetsinnästä kaivoksen sulkemiseen ja sen jälkeisiin toimiin, Gehör kertoo.

Kaivosta ei nykyään lopeteta laittamalla ovet kiinni, vaan ympäristö on maisemoitava ja varmistettava se, ettei suljettu kaivos sotke ympäristöään.

SEPPO KORHONEN
kuvat HARRI NURMINEN