Kaivostuotannossa on ilmiselvästi potentiaalia. Sillä voi
olla kehitysalueiden kannalta aivan ratkaiseva merkitys. Kun mukaan lasketaan
kerrannaisvaikutukset ja panostukset infrastruktuuriin, uusia työpaikkoja voi syntyä
tuhansittain.
Kaivosteollisuuden asiantuntija Kauppinen on palannut hiljattain suuresta
kansainvälisestä kaivoskongressista Kanadasta. Sieltä löytyvät alan todella suuret,
kansainväliset toimijat.
Se että useimpien suomalaisten kaivoshankkeiden takana kotimaista loistavaa
poikkeusta Talvivaaraa lukuun ottamatta ovat suuret kansainväliset yhtiöt, ei
häntä mainittavasti huolestuta.
Kanada muistuttaa meidän maatamme monessa suhteessa. Kanadalaisyritykset ovat
kauttaaltaan vakavasti otettavia. Ne ovat ympäristötietoisia, panostavat
työturvallisuuteen ja huolehtivat työntekijöistä. Ulkomaisten yhtiöiden valta-asemaa
markkinoilla selittävät kotimaisten metallialan yritysten 1980-luvulla tekemät
valinnat. Ne luopuivat omasta malminlouhinnasta ja keskittyivät jalostukseen. Kauppinen
ei halua suoraan luonnehtia valintaa vääräksi. Kotimaiset malmiesiintymät eivät
kuitenkaan pitkän päälle riitä. Suuret suomalaiset yhtiöt kuten Rautaruukki ja
Outokumpu ovat joka tapauksessa riippuvaisia raaka-aineen tuonnista.
Mutta huoltovarmuuden kannalta on tärkeää, että olemassa olevaa kotimaista
raaka-ainetta hyödynnetään ja säilytetään kaivostoiminnan osaaminen.
Näiltä osin epäonnistuttiin, kun malminlouhinta lopetettiin, uusia löytöjä ei
aktivoitu ja malminetsintä kuihtui. Viime vuosien buumi, jonka myötä on avattu uusia
kaivoksia ja luotu useita hankkeita, on siksi myönteinen asia koko metallinjalostuksen
näkökulmasta. Vaikkakin toimijat ovat suurelta osin ulkomaisia.
Toiminta tapahtuu kuitenkin täällä ja tarjoaa vaativia työpaikkoja.
Kaivoksia ei voi siirtää halpojen kustannusten maihin.
Myönteistä on sekin, että kaivosalan osaaminen elpyy.
Se oli jo katoamaisillaan. Alan ammattikoulutus oli jonkin aikaa lähes
hiipunut, mutta nyt sitä on käynnistetty uudelleen.
Ammatti on vaativa mutta houkutteleva mahdollisuus nuorille, jotka asuvat kaivosten
vaikutusalueilla, missä vaihtoetoja muuten on niukasti.
Maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutusta kaivosteollisuuteen on vaikea arvioida.
Juuri nyt hinnat ja rikasteen kysyntä laskevat voimakkaasti. Loistavana poikkeuksena
kultakaivokset. Kriisiaikoina kullan hinta yleensä nousee.
Lähtökuopissa olevien kaivosten kannalta kriisi tuli tietysti sopimattomaan aikaan,
mutta kun kriisi on ohi, pitää olla valmiutta saada toimitukset nopeasti käyntiin.
Siksi on tärkeää, että kaivosyhtiöt pitävät kiinni työntekijöistään:
panostavat koulutukseen ja kehitykseen parempia aikoja odotellessaan.
Kauppisen mielestä on myös tärkeää, että tekeillä oleva kaivoslainsäädännön
uudistus turvaa malmiesiintymien kannattavan ja tehokkaan hyödyntämisen.
Lupamenettely ei saa olla liian monimutkainen tai hidas. Ympäristövaatimukset
on totta kai täytettävä, mutta vakavien hankkeiden viivyttäminen ja jarruttaminen
tarpeettomasti ei saa olla mahdollista.