"Niille joille pätkätyöläisen elämä on vierasta, kerron tarinan siitä miten leipä hankitaan pöytään. Ehkä tämä tarina tuo muille samantyyppisessä tilanteessa oleville vertaistukea.

Olen toiminut freelancerina – pätkätyöläisenä – vuodesta 1998. Viimeisin palkallinen kesäloma on siis pidetty samaisena kesänä. Sen jälkeen olen ollut joko töissä tai työttömänä. Viime vuonna toimin tanssijana, näyttelijänä, koreografina, tanssinopettajana, hälytyspäivystäjänä, turva-auttajana, sairaankuljettajana, talonmiehenä ja maalarina."

Lainaus on Sami Hiltuselta, Suomen Tanssitaiteilijain Liiton puheenjohtajalta, joka TeMen Meteli-lehdessä 1/2010 kertoi toimeentulostaan. Samilla on 9 ammattia. Yksi työ ei elätä, koska sitä on vähän.

Taiteilija ei saa toimeentuloaan pelkästään palkasta. Palkan lisäksi elanto koostuu mm. apurahasta, sovitellusta päivärahasta ja sivutoimisesta yrittäjätulosta. Tulolähde vaihtuu jopa kuukausittain eikä mikään yhteiskunnan tukijärjestelmä tunnista näitä vaihteluita. Moni taiteilija jättää esim. asumistuen tai lastenhoitomaksut hakematta, koska byrokratia on niin mielipuolista.

Nämä vaihtelevat työn teon muodot ovat valtava haaste lainsäätäjille sekä ay-liikkeelle. Luovaa työtä pitäisi kohdella samanarvoisena muun työn kanssa. Erityisoikeuksia en vaadi, vaan täsmälleen samat oikeudet kuin muilla.

Teattereissa taiteilijat tienaavat keskimäärin 2 650 euroa kuukaudessa. Heitä ovat mm. ohjaajat, näyttelijät, lavastajat, pukusuunnittelijat, valo- ja äänisuunnittelijat. Heillä on taiteellinen vastuu ja useimmilla monivuotinen korkeakoulututkinto. Elokuva-alalla on paremmat palkat, mutta vähän töitä ja lyhyet työsuhteet.

Elokuva-alalla on kova kilpailu. Elokuvia tehdään vähän ja tekijöitä on paljon. Työ, jos sitä saa, on rytmiltään repivää: pitkiä, jopa 16-tuntisia päiviä muutama viikko putkeen ja sitten tyhjyys. Kun kuvaukset päättyvät ja työ on tehty, kuvausryhmä hajoaa eikä seuraavasta työstä ehkä ole mitään tietoa. Hektinen työtahti muuttuu hiljaiseksi odotteluksi. Jos vaikka puhelin soisi. On verkostoiduttava. Naaman pitää näkyä, jotta se muistetaan tai keikat menevät muille.

Ei nykyisestä työelämästä selviä hengissä ja terveenä eläkkeelle. Terveisiä työurien pidentäjille. Moni elokuvatyöntekijä on hymähtänyt, että viis eläketurvasta, eihän siitä pääse nauttimaan. 1990-luvulla he uskoivat kuolevansa parhaassa työiässä saappaat jalassa. Nyt he tietävät kuolevansa ennen eläkeikää työtilanteessa, jota kuvaa "between jobs" (töiden välissä).

Taiteilijan työtä ja vapautta ihannoidaan, mutta vapaudella on hintansa. Epävarmuutta ja kovia paineita on kestettävä. Jokaisella pätkätöitä tekevällä on oltava hyvä stressinsietokyky. Välillä työtä on paljon ja päällekkäin, välillä ei ole lainkaan – "between jobs". On pakko luoda itselleen työtä. Vieläkö joku kyseenalaistaa itsensätyöllistäjät?

– Tämä on todellinen työelämän koelaboratorio, jossa työntekijän toimeentulo tulee monelta taholta ja usealta luukulta, toteaa kolumnistimme Anne Saveljeff, joka hoitaa Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry:ssä Suomen Elokuva- ja Videotyöntekijäin Liiton asioita sekä lisäksi on TeMen tiedottaja ja Meteli-lehden päätoimittaja.

Saveljeff toteaakin, että alan työntekijöistä on kehkeytynyt melkoisia byrokratian viidakoiden sukkuloijia, jotka ovat oppineet tiukasti mapittamaan kaikki työttömyysturvaan tarvittavat paperit. Mutta myös koko ajan liitossa menee yhä enemmän aikaa neuvontaan, kun jäsenet ihmettelevät, ettei työttömyysturvan työssäoloehto täyty, kun välillä samaa työtä onkin tehty palkkiolla eikä palkalla.

– Esimerkiksi leffa-alalla silpputyöt ovat olleet vallitsevia jo vuosia, teatterissa ne lisääntyivät 1980- ja 1990-luvuilla. Nyt näyttää siltä, että mikä meidän aloilla on ollut vallitsevana, on muilla aloilla uutta. Pätkätyöt ovat tulleet jo teollisuuteenkin.

– En tiedä, onko maailmassa keksitty sellaista työsuhteen muotoa, jota ei meillä olisi.

Kun Anne Saveljeffiltä kysyy, että mikä se on sitten seuraava työelämän trendi, joka leviää seuraavaksi muille aloille, hän miettii hetken.

– Nyt meillä on hallitsevana eri työn tekemisen muotojen yhdistelmät. Esimerkiksi ohjaaja tekee samaa työtä välillä apurahalla, sitten työsuhteessa, saattaa jatkaa freelancerina, sitten yrittäjänä ja taas työsuhteessa. Eikä tällainen sukkulointi ole mitenkään harvinaista. Monet luovien alojen korkeasti koulutetut ammattilaiset sompailevat erilaisten työsuhteiden välillä koko ajan.

– Alan työntekijät elävät melkoisessa toimeentulohelvetissä, toteaa Saveljeff.