Näin sanovat Paperiliittoon kuuluva prosessinhoitaja, paperikone seitsemän luottamusmies Ari Itämies ja STTK:laisen Toimihenkilöunionin jäsen, paperikone kuutosen vuoromestari, pääluottamusmies Ari Kuismin.

– Aika keskusjärjestöjen hynttyiden yhteen lyömiselle ei ole vielä kypsä, Itämies sanoo.

Hänen mielestään asiassa ollaan niin isojen filosofisten ja aineellisten kysymysten äärellä, että suurfuusiota ei synnytetä hetkessä.

Samaa mieltä on myös TU:n Ari Kuismin.

– Se on vaikea asia, ja siinä on isoja kysymyksiä, Kuismin pohtii ja muistuttaa vaikeuksista, joita on ollut TU:n ja ammattiliitto Suoran vuosia kestäneessä yhdistymisprosessissa aiesopimuksineen.

Fuusiota on keskusteluissa perusteltu työnantajapuolen järjestelmällisellä riviensä tiivistämisellä. Eikö työntekijäpuolellakin pitäisi rivejä tiivistää yhdistämällä SAK, STTK ja Akava yhdeksi suureksi vastavoimaksi työnantajaleirille? Edunvalvonnassahan korostuvat nykyään samat asiat työtehtävistä ja koulutustaustoista riippumatta, kuten JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori reilu vuosi sitten totesi.

– Erot ovat kyllä madaltuneet, mutta yhteistyötä pitäisi kehittää mieluummin SAK:laiseen suuntaan. Akavasta ei ole paljon saatavaa, Ari Kuismin kommentoi.

– Siinä menisivät helposti puurot ja vellit sekaisin, Ari Itämies jatkaa.

Miesten työpaikalla jättifuusiosta ei ole puhuttu, vaan mielenkiinto on kohdistunut omaan työhön ja työehtosopimukseen liittyviin kysymyksiin. Laajempien kokonaisuuksien pohtimiseen ei ole aikakaan, kun töitä pitää tehdä jatkuvan paineen alaisena.

Sitä luovat yt-neuvottelut, joita Stora Ensossa on viime aikoina riittänyt.

– Edelliset myyntiä ja markkinointia koskevat yt-neuvottelut päättyivät vuodenvaihteessa, ja nyt niitä käydään henkilöstöhallinnossa, Kuismin kertoo.

"Kuulostaa sillisalaatilta"

Laboratoriotyöntekijä Raija Mikkosen hämmästys yhdistymisajatuksen esittämisestä todistaa, että asiaa ei ole tehtaalla mietitty. Töihinsä syventyneelle Mikkoselle kysymys tulee yllätyksenä.

– Ei ole ollut mielessäkään. Kuulostaa sillisalaatilta, siinä on paljon erilaisia työehtoihin liittyviä intressejä. Olen tottunut siihen, että täällä on edustettuna monta järjestöä, Mikkonen toteaa hetken miettimisen tuloksena.

– Ei minulla ole syvällistä mielipidettä asiaan, ja jos olisi, en sitä kertoisi, vastaa TU:hun kuuluva vuoromestari Jari Slotte.

Hänen mielestään keskusjärjestöjen yhdistäminen ei välttämättä toteudu, ja onhan se poliittinenkin kysymys.

Asiasta ei innostu myöskään paperiliittolainen paperikoneenhoitaja Esa Salmi. Hän sanoo mielipiteensä suoraan.

– Siitä ei tule helvettiäkään. Asioiden hoito vaan huononisi. SAK on tarpeeksi iso järjestö, ja Akavallakin on riittävästi omia hommia siihen nähden, miten ovat asioita hoitaneet, Salmi kommentoi.

Prosessinhoitaja Jari Laakso ei tyrmää yhdistymisajatusta.

– Se kuulostaa hyvältä hommalta, siinä tulisi enemmän sananvaltaa ja painoarvoa nimenomaan EK:n suuntaan. Neuvottelutuloksetkin voisivat toivottavasti olla parempia kuin nykyisin, hän tuumaa.

Esimiehet duunareina

Paineet yhteistyön syventämiselle kasvavat koko ajan, oli menettelytapa sitten mikä tahansa. Tästä on pitänyt huolen paperintekijöiden työnantaja, jolta tulee lähes jatkuvasti uusia määräyksiä ja ohjeita.

Yksi esimerkki on viime vuoden heinäkuussa käyttöön otettu toimintamalli, jonka vuoksi työvuoroissa on vähemmän väkeä kuin ennen. Mallin seurauksena esimiehet ovat joutuneet tekemään omien töidensä lisäksi paperimiestenkin töitä.

– On jouduttu joskus jelppimään, jos tuotannossa on ollut mällejä päällä. Tämä ei ole kuitenkaan meidän linjamme mukaista, Ari Kuismin selvittää.

Ari Itämies huomauttaa, että toimintamalli on vaikuttanut negatiivisesti työpaikan ilmapiiriin.

– Tämä hiertää paperiliittolaisten ja TU:laisten välejä, koska huoli työpaikoista on koko ajan ihmisten mielissä, Itämies sanoo.

– Mestarit tekevät sellaisia asioita, jotka eivät heille kuulu. Ennen heillä oli valkoiset hansikkaat kädessään, mutta nykyään heidät löytää paskaisemmista hommista, Esa Salmi lisää.

Hänen mielestään esimiehet hukkaavat tällä tavoin ammattiylpeytensä. Sama on käymässä valitettavasti myös alaisille.

– Työantajan toimintamalli on tuonut hällä väliä -asenteen. Kun kuuntelee porukkaa, asenne on se, että täällä ollaan vain töissä kahdeksan tuntia ja sen jälkeen on sama, mitä tapahtuu, Salmi suomii.

Hän kysyy, onko tämä työnantajan tarkoituskin.

Puun ja kuoren välissä

Esa Salmi arvelee, että työnantajapuoli haluaa tehdä kaikesta yhtä suurta massaa, jonka tehtävänä on entistä vähäisemmällä väellä tehdä pörssiyhtiön omistajia tyydyttävää tulosta.

Ari Kuismin kertoo alun alkaen ymmärtäneensä, että toimintamallilla haluttiin tehdä työntekoa entistä joustavammaksi, mutta riskinä on, että käy toisin.

– Työantaja on ylittänyt jonkin rajan, ja tällä touhulla ei ole jatkuvuutta, hän toteaa.

Ari Itämies on samaa mieltä.

– Tällä pelillä ei voi pitkään jatkua. Jos minä omistaisin tämän tehtaan laitteet ja vehkeet, olisin huolissani omaisuudestani, hän huomauttaa.

Ari Kuismin myöntää, että esimiehet ovat uusien määräyksien vuoksi tahtomattaan joutuneet puun ja kuoren väliin.

– Me olemme työnantajan ja työntekijöiden välissä suodattajia ja joudumme soveltamaan ylhäältä tulevia määräyksiä aika usein, hän kertoo.

Työantaja ja työntekijät ovat yhtä mieltä siitä, että tuotannon laadusta ei saa tinkiä, mutta yhtälö on käytännössä hankala: kun resursseja ei ole, siitä seuraa työturvallisuusriski.

– Toistaiseksi ei onneksi ole mitään sattunut, mutta pitää koputtaa puuta, Ari Itämies sanoo.

Yhteistyötä tiivistettävä

Kuismin kertoo huomanneensa, että väki on alkanut väsyä jatkuvaan epävarmuuteen.

– Kyllä töihin on voitava tulla ja myös lähteä omin jaloin, Ari Itämies toteaa painokkaasti.

Molemmat Arit myöntävät, että nyt on yhteistyön tiivistämisen paikka. Ari Kuismin muistuttaa, että yhteistyöhön on jo herätty Paperiliiton ja TU:n johtoelimissä.

– Siellä on ollut yhteisiä tilaisuuksia, Kuismin kertoo.

Liitot ovat selvittäneet mm. taannoisten Valkeakosken Tervasaaren sellutehtaan ja Kajaanin paperitehtaan lopettamiseen johtaneiden yt-neuvottelujen lainmukaisuutta.

– Yhteistyötä on nyt lisättävä täällä paikallisellakin tasolla, miehet toteavat ja päättävät, että "se on yhteisen palaverin paikka".

Seppo Korhonen
kuvat Aleksi Makkonen