vane.jpg (302 bytes)

Menokuria vai verokuria?

Seija Ilmakunnas
Kirjoittaja aloittaa 1.1.2011 Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajana

Seija Ilmakunnas  Hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisella perustellaan nykyisin päätöksiä laidasta laitaan. Tällä leimalla varustettuna vaikea ja kiistanalainen päätös saadaan paremmin läpi, mutta yleiseksi hyväksi tällainen mantrapuhe ei viime kädessä ole. Väljän puheen sijaan päätöksentekijöiltä kaivataan konkreettisia perusteluja tehdyille valinnoille ja kunnollisia arvioita siitä, mitä välittömiä vaikutuksia uudistuksilla on tulonjakoon tai valtiontalouteen. Turhissa yhteyksissä toisteltu mantra hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta on omiaan myös hämärtämään itse asiaa.

Verotuksen tasoon ja rakenteeseen kannanottaminen on nyt suoraa toimintaa hyvinvointiyhteiskunnan turvaamistalkoissa. Laskut lankeavat niin talouskriisistä kuin väestön ikääntymisestä ja köyhyysriskin torjuntaan sekä työvoimapolitiikkaan on perusteltua varata vähintäänkin nykyiset voimavarat. Tasa-arvoisesta hyvinvointiyhteiskunnasta aidosti kiinnostunut myöntää, että tämä ei ole ilmaista ja veroasteessa on korotuspaineita. Niitä jää jäljelle, vaikka kasvupolitiikkaan panostetaan ja työuria pidennetään.

Veroasteen lisäksi kysymys on verotuksen rakenteen muutoksista. Väestön ikääntyminen kasvattaa pitkälti työtulojen verotuksella rahoitettuja kuntien hoito- ja hoivapalvelumenoja ja eläkemenoja. Valtiovarainministeriö laski alkuvuonna Julkinen talous tienhaarassa -raportissaan, että kunnallisverotukseen kohdistuu jopa 7 prosenttiyksikön nousupaine. Niin ikään eläkeläisten määrän kasvu suhteessa työssä olevien määrään tuottaa merkittävän nousupaineen myös työeläkemaksuihin.

Ilman uusia ratkaisuja verotuksen kiristyspaineet kohdistuvat siis liki automaattisesti työtulojen verotukseen. Keskeinen kysymys tällöin on se, kyetäänkö näitä kiristyspaineita työllisyyssyistä kanavoimaan myös muihin veromuotoihin. Vastavoimaksi on esitetty valtion ansiotuloverotuksen keventämistä ja korvaavien veromuotojen etsimistä. Valtion ansiotuloverotus on progressiivista verotusta ja tuloeroja tasaavaa, joten tulonjaon kannalta kevennysmallilla on myös omat heikkoutensa.

Joka tapauksessa vakavaksi haasteeksi jää se, että veronkevennysten vastapainoksi ja lisäveroeurojen kerryttämiseksi on verotusta myös kiristettävä tavalla tai toisella. Onneksi pääomaverotuksen kiristyksestä näyttää kohtuullista konsensusta syntyvän, mutta ylipäätään veronkorotukset aiheuttavat suurta vastustusta. Esimerkiksi käyvät kiinteistöverot.

Erilaisten verovähennysten kasvattamisen polultakin on syytä siirtyä pikemminkin verovähennysten kriittiseen arviointiin ja niitä karsimalla veropohjien vahvistamiseen. Koska korvaavien verotulojen savotta ei ole helppo ja oikoteitä onneen ei ole, tarvitaan myös veropolitiikassa hyvin päämäärätietoista ja linjakasta toimintaa. Tarvitaan menokurin ohella myös verokuria!

 

Palkkatyöläinen 15.12.2010 nro 10/10

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullejutun alkuun

harpalk.gif (881 bytes)