Heitä onkin paljon, tänä jouluna yli sata vapaaehtoista tarjoilee ruokaa 1500 juhlavieraalle. Juhlijoita olisi tulossa enemmänkin, mutta Kisahallin tilat eivät veny. Isänsä Veikko Hurstin ja äitinsä Lahja Hurstin aloittama köyhien joulujuhla Helsingin Kisahallissa jatkaa nyt Heikki Hurstin ohjastamana. Viime vuonna, kuten monena muunakin jouluna presidentti Tarja Halonen puolisoineen on osallistunut joulujuhlaan.

– Tuntuu hyvältä, että valtion ylin johto arvostaa työtämme. Viime vuonna presidentti Halosella oli aikaa koko juhlan verran ja vielä ehdittiin kahvitella ja keskustella tovi, Heikki Hursti sanoo.

Unohtumaton joulu

Heikki Hursti oli jotakuinkin 12-vuotias pojannappula, kun kaikki sai alkunsa. Isä Veikko jätti viinan ja tuli uskoon. Ensimmäinen muisto "uudenlaisesta" joulusta on piirtynyt pojan mieleen ikimuistoiseksi tapahtumaksi.

– Isä kävi hakemassa Lauttasaaren sillan alta kuusi rapajuoppoa, vei heidät täisaunaan ja puetti puhtaisiin vaatteisiin. Sen jälkeen kuusikko istui kodissamme joulupöydän ääressä. En unohda sitä koskaan, Heikki Hursti muistelee.

Isä Veikolle jäi päälle köyhien auttaminen. Hurskaana miehenä isä Hursti myös saarnasi paatoksella.

– Herroille ja narreille samat saarnat. Minä en ole saarnamies. Minun mottoni on, että puhu vähemmän, tee enemmän ja anna työsi jäljen näyttää mihin uskot, Heikki Hursti sanoo.

Hänkin joutuu työnsä vuoksi puhumaan köyhien puolesta ja isoissa kammareissa.

– Ei tunnu, että sana menee perille. Eriarvoisuus ja jako köyhiin ja rikkaisiin sen kuin syvenee yhteiskunnassamme. Vaikuttaa siltä, että poliittinen tahto on pitää yllä rajua jakoa köyhiin ja rikkaisiin, Heikki Hursti sanoo.

Perusturvaan kunnon kohennus

EU:n Stop Köyhyys -lähettiläänä Heikki Hursti on vuoden aikana puhunut paljon poliitikkojen kanssa, seurakuntien tilaisuuksissa ja ruokajonoissa apua tarvitsevien kanssa.

– Ruokajonoissa on yhä enemmän pätkätyöläisiä ja opiskelijoita, jotka eivät yksinkertaisesti tule toimeen saamillaan tuilla. Perheen talous naksahtaa nurin totaalisesti, jos vaikka pesukone hajoaa.

– Eniten minua huolettavat vähävaraiset lapsiperheet, jotka eivät voi hankkia lapsilleen esimerkiksi samanlaisia harrastusvarustuksia kuin kaverit saavat. Kun ei ole kaikkien suosimat jalkapallotossut, lapsi erkaantuu kaveriporukasta, syrjäytyy ja hakeutuu kaltaistensa joukkoon. Seuraukset eivät ole yhteiskunnan kannalta toivottavia.

Heikki Hurstin mielestä tärkeintä olisi korottaa kaikkein köyhimpien tukia eli kansaneläkettä, opintotukea, peruspäivärahaa ja asumistukea.

– Tämä olisi pitänyt tehdä jo vuosikaudet sitten. Nyt ollaan tilanteessa, että köyhien jono kasvaa. Rahasta se ei ole kiinni. Yhteiskunnassa on aina löytynyt rahaa kohteelle, mikä on haluttu poliittisesti toteuttaa.

Laupeus on jakamista

Samaan aikaan kun kirkolliskokous pohti Turussa muutaman päivän suhtautumistaan seksuaaliseen vähemmistöön, Heikki Hursti porukoineen huristeli kuorma-autolla pitkin Uuttamaata, keräsi lahjoitettavaa tavaraa ja ruokakasseihin uppoavia elintarvikkeita.

– Sapetti kuunnella, että kirkolliskokous vatvoo vuositolkulla yhtä asiaa ja unohtaa kaiken muun. Laupeuden työn, Heikki Hursti sanoo ja kertoo määritelmänsä laupeudesta.

Se on kanssaelämistä, lähellä olemista ihmisen tuskassa ja hädässä ja auttamista. Jos sinulla on kaksi ihokasta, anna niistä toinen tarvitsevalle. Ideologia istuu hyvin kierrätyksen ja kestävän kehityksen maailmaan.

– Se on oikeanlaista sosialismia, vaikka en haluakaan julistaa poliittista sanomaa. En myöskään uskonnollista viestiä. Jokainen kokee ja jakaa lähimmäisyyttä ja toivoa omalla tavallaan, Heikki Hursti sanoo.

Köyhien itsenäisyyspäivä Hakaniemen torilla ja joulujuhla Kisahallissa saavat julkisuutta, mutta enää ketään ei tunnu hetkauttavan, että Helsinginkadun ruokakassijonossa on joka keskiviikko ja perjantai noin tuhat henkilöä hakemassa apua arkeensa. Ruokakasseja jonotetaan monissa muissakin kaupungeissa. Jonossa on työttömiä, pätkätyöläisiä, yksinhuoltajia, eläkeläisiä, opiskelijoita.

– Minulle soitti juuri helsinkiläinen vanhempi rouva, joka kysyi, saisiko hän tulla Kisahalliin joulujuhlaan. Rouvalla ei ole ketään sukulaisia eikä ystäviä, jotka kutsuisivat hänet jouluksi yhteiseen pöytään. Toivotin hänet tervetulleeksi, Heikki Hursti sanoo ja muistuttaa, että suurissa kaupungeissa yksi unohdettu joukko ovat yksinäiset. Mammonakaan ei lohduta, jos lähellä ei ole turvallisia ihmisiä.

Leena Seretin
kuvat Tuulikki Holopainen

Mikä on työssäsi parasta?
Konkreettinen avun antaminen.
Mikä työssäsi ottaa päähän?
En riitä kaikkeen, mihin haluaisin.
Kuka ilahdutti sinua viimeksi?
Vaimo ja lapset isänpäivänä.
Mikä saa sinut suuttumaan?
Poliitikkojen piittaamattomuus, sydämettömyys ja kovuus vähäosaisia kohtaan.
Oletko tuntenut epäonnistuvasi?
Monet kerrat niin työssä kuin muutoinkin elämässä.
Minkä epäkohdan haluaisit korjata?
Sen, ettei ruokajonoja tarvittaisi, vaan jokainen saisi yhteiskunnalta avun toimeentuloonsa.
Oletko aamun vai illan virkku?
Molempia. Tykkään herätä aikaisin ja valvoa myöhään eli nukun liian vähän.
Miten rentoudut?
Musiikkiharrastuksissani eli soittamalla kitaraa ja klarinettia sekä maalaamalla akvarellitauluja.
Jos vuorokaudessa olisi 25 tuntia, miten käyttäisit lisätunnin?
Lepäämiseen.
Tärkeintä elämässä?
Rakkaus.