Sahan terähuoneen seinälle ripustettu EU:n sininen, keltaisin tähdin varustettu lippu viestii, mitä mieltä terämies Allan Toobal ja hänen työkaverinsa ovat EU-jäsenyydestä. Lippu on kuulemma koristanut terähuonetta jo parin vuoden ajan.

– No, se ei lippu ole nyt ihan oikea, Toobal vähättelee, mutta vakuuttaa ehdottomasti kannattavansa Viron EU-jäsenyyttä.

– Elämässä pitää mennä eteenpäin ja täytyy luottaa siihen, että tulevaisuudessa kaikki menee hyvin. Kun Virosta tulee EU:n jäsen, hinnat voivat tietysti kohota, mutta uskon, että myös palkat nousevat, Toobal sanoo.

Hän ei osaa arvioida, onko työntekijöille hyötyä EWC- eli eurooppalaisesta yritysneuvostotoiminnasta, koska asia on hänelle täysin vieras. Stora Enso Timberin henkilöstöjohtaja Tiina Kaupin mukaan virolaisten osallistuminen EWC-työskentelyyn onkin ajankohtainen vasta vuoden 2004 puolella.

Baltian suurin saha

Runsaat sata kilometriä Tallinnasta kaakkoon, uneliaan maalaismaiseman keskelle pystytetty Imaveren saha on Baltian suurin ja tekniikaltaan alan teollisuuden huippua.

Stora Enso on ollut mukana Viron sahabisneksessä jo kymmenkunta vuotta. Kun Imaveren saha perustettiin vuonna 1994, metsäjätin omistusosuus sahayhtiöstä oli 22 prosenttia. Omistusosuutta on hiljakseen kasvatettu niin, että viime vuodenvaihteesta lähtien yhtiöllä on ollut hallussaan 66 prosenttia Imaveren osakkeista. Imaveren lisäksi Stora Enso Timberin Baltian ryhmään kuuluu kolme muuta virolaissahaa — kaksi Pärnun tienoilla ja yksi Rakveren lähellä — Viljandissa toimiva komponenttitehdas sekä tuotantolaitoksia Latviassa ja Liettuassa.

Imaveren saha tuottaa tänä vuonna noin 350 000 kuutiometriä sahatavaraa, josta sormijatkettavaksi ja komponenteiksi jatkojalostetaan noin 70 000 kuutiometriä.

Sahan ansiosta Imavereen on kehittynyt todellinen puuteollisuuskeskittymä, ja laitoksen naapurissa jalostetaan hakkeesta brikettejä ja sahanpurusta pellettejä. Myös puusepänteollisuutta on syntynyt sahan läheisyyteen.

Raaka-aine ratkaisee

Stora Enson sahateollisuuden laajentamisessa Baltiaan on kysymys ennen muuta raaka-aineesta. Yhtiön Baltian ryhmän johtaja Seppo Vainio toteaa, ettei Suomeen ole enää mahdollisuuksia perustaa sellaista puutuoteteollisuutta, joka vaatii raaka-aineen lisäkäyttöä. Sen sijaan Baltian maissa ja Venäjällä hyödyntämättömiä metsävaroja on vielä runsaasti.

– Kun Timberin strategiana on kasvaa, kasvun kannalta luonnollisia alueita ovat juuri Baltian maat ja Venäjä, Vainio huomauttaa.

Virosta saa vielä raakapuuta on kohtuullisesti ja kohtuulliseen hintaan. Tosin Imaveressä käytettävästä 700 000 tukkikuutiosta lähes joka kolmas on peräisin Venäjältä. Virolaisesta raakapuusta noin kolmannes tulee valtionmetsistä ja loput yksityismetsistä.

Työtä vuoroissa

Imaveren sahalla työskentelee tätä nykyä 235 työntekijää, joista naisia on vajaat 10 prosenttia. Itse sahalaitos on miesvaltainen, kun taas pääosa naisista työskentelee jatkojalostuksessa. Työntekijäkunta on suhteellisen nuorta. Sahan johtajan Peedo Pihlak kertoo, että työntekijöiden keski-ikä 30 vuoden tienoilla.

Laitos käy seitsemänä päivänä viikossa kolmea ja osittain neljääkin vuoroa. Viikottainen työaika on 40 tuntia. Lomaa kertyy 28 päivää vuodessa, ja niiden lisäksi tulevat "riigipühad" eli palkalliset vapaapäivät, kuten itsenäisyyspäivä, juhannus ja vastaavat. Tällaisia päiviä on vuodessa yhdeksän.

Imaveren saha on sekä sijaintipaikkakunnalleen että ympäristökunnille merkittävä työllistäjä ja haluttu työpaikkaa. Työntekijät käyvät töissä parin-kolmenkymmenen kilometrinkin takaa eri puolilta Järvamaata ja Jõgevamaata.

– Täällä päin sanotaankin, että helpompi päästä naimisiin kuin Imaveren sahalle työhön. Pihlak veistelee.

Imaveressa tehdään parhaillaan investointeja, joilla lisätään jatkojalostuskapasiteettia. Työntekijämäärää uudistukset eivät kuitenkaan kasvata, vaan tuotantoa lisätään entistä tehokkaampien koneiden avulla.

Aiemmin sahalla tehtiin töitä puhtaalla tuntipalkalla, mutta pari vuotta sitten palkat sidottiin tulokseen. Pihlakin kertoman mukaan keskipalkka on nykyisin 5 000 kruunun eli 325 euron tietämissä, mutta varsinkin arvostetuimmissa tehtävissä, kuten terämiesten ja kunnossapitotyöntekijöiden ammateissa, ansiot nousevat noin 8 000 kruunuun eli noin 520 euroon kuukaudessa. Viimeisimpien tilastojen mukaan virolaisten keskiansio on runsaat 7 000 kruunua vuodessa.

Ei ay-toimintaa

Imaveren sahalla — kuten useimmissa muissakaan ulkomaalaisomisteisissa yrityksissä Virossa — ei ole ammattiosastoa tai luottamusmiestä. Sahan työntekijät ovat silmin nähden kiusaantuneita ay-toimintaa koskevista kysymyksistä. Eräs heistä kuitenkin rohkenee sanoa, ettei sitä tarvita tällä hetkellä.

Sahan johtajan mukaan työntekijät eivät ole halukkaita maksamaan ammattiliitolle yhden prosentin jäsenmaksua, vaan pitävät rahat mieluummin itsellään. Hän vakuuttaa, ettei työnantaja ole järjestäytymisen esteenä eikä sulje pois sitä mahdollisuutta, että työntekijät järjestäytyvät jo lähivuosina.

Neuvottelutoiminta on Imaveressa jo idullaan, sillä työnantajan ja työntekijöiden edustajat kokoontuvat vuosittain pohtimaan ja sopimaan yhteisistä asioista. Työntekijöiden mandaatilla tässä yhteisessä pöydässä istuu jokaisen tuotantolinjan ja työvuoron keskuudestaan valitsema edusmies. Juuri tällaisella järjestelmällä sovittiin esimerkiksi uudesta palkkausjärjestelmästä, joka otettiin käyttöön pari vuotta sitten.

Hyvä työnantaja

Türilainen nuori mies Jaan Oja pääsi Imavereen työhön noin puolitoista vuotta sitten. Viimeksi kuluneet neljä kuukautta hän on työskennellyt sahurina, joka valvoo järeiden tukinrunkojen kulkua pyörösahan halkaistavaksi.

– Tämä on hyvä työpaikka ja viihdyn täällä hyvin, Oja vakuuttaa.

Myös sahatavaraa lajitteleva Uno Kaelep on tyytyväinen työpaikkaansa. Kolmen Imaveressa vietetyn vuoden aikana lähes kaikki tuotanto-osastot ovat tulleet hänelle tutuiksi.

Sen paremmin Oja kuin Kaelepkaan ei lähde arvioimaan, millaisia muutoksia Viron EU-jäsenyys tuo työelämää. Kumpikin on kuitenkin vakuuttunut siitä, että jos muutoksia tulee, ne merkitsevät eteenpäinmenoa.

Vankka EU:n kannattaja ja puolestapuhuja Allan Toobal ei hänkään odota suuria muutoksia. Hän luottaa siihen, että Stora Enson kaltainen suuri kansainvälinen konserni tarjoaa töitä ja turvatun tulevaisuuden myös EU-Virossa.

Annakati Mattila
Imavere

EU-komissio kiirehtii Viron sosiaalilakeja

– Myös Viron lainsäädäntö on jo jonkin aikaa ollut sillä tasolla, että pystymme toimimaan EU:ssa, Hololei toteaa, mutta muistuttaa, ettei kaikkia EU-määräyksiä ole kuitenkaan vielä sataprosenttisesti harmonisoitu maan omaan lainsäädäntöön.

Hän kertoo komission kehottaneen Viroa nopeuttamaan etenkin sosiaalilainsäädännön harmonisointia. Kyse on ennen muuta työsopimus- ja tasa-arvolaeista, jotka pitäisi saada uudistetuksi ennen ensi vuoden vapunpäivää.

Kompromissia työsopimuslain uudistamiseksi on Hololein mukaan haettu jo pitkään, mutta yhteisen sävelen löytäminen kaikkien osapuolten, palkansaajajärjestöjen, työnantajien ja valtiovallan, välillä on osoittautunut varsin ongelmalliseksi.

Hololei sanoo kuitenkin olevansa toiveikas asioiden etenemisen suhteen, sillä uuden hallituksen sosiaaliministeri Marko Pomerants on Hololein kuvauksen mukaan tarmokas mies, joka tietää, mitä häneltä odotetaan. Hän muistuttaa myös, että Juhan Partsin hallituksella on riittävästi poliittista voimaa viedä parlamentissa läpi sellaisia ehdotuksia, jotka vaativat päätöksentekoa.

Heikko ay-liike ongelma

Jos Viro onkin EU:n mallioppilaita, ammatillisessa järjestäytymisessä se pitää perää kaikkien hakijamaiden joukossa.

Tarton yliopiston viime vuonna tekemän selvityksen mukaan ay-liikkeeseen kuului vain 14,8 prosenttia palkansaajista.

– Työntekijä- ja työnantajajärjestöt eivät nykyisellään edusta ketään tai sitten ne edustavat niin pientä määrää työvoimasta, ettei niiden tekemillä sopimuksilla ole todellista painoarvoa. Työmarkkinajärjestöjen pitäisi olla riittävän vahvoja myös siksi, että ne pystyisivät tekemään sopimuksia, joista olisi hyötyä valtiolle, Hololei huomauttaa.

Hän sanoo, että nykyisen tilanteen juuret ovat historiassa. Ay-liike liitetään yhä edelleen neuvostoaikaan ja neuvostoaikaiseen ajattelutapaan.

– Vaikka ay-liike on muuttunut uuden itsenäisyyden aikana, sen toimintaa liittyy paljon ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä. Uskon kuitenkin, että kun tavalliselle työntekijälle selitetään, mistä todella on kysymys, hän varmasti ymmärtää järjestäytymisen olevan hänen oman etunsa mukaista.

Hololein mielestään Viron ay-liikkeen pitäisi jalkautua nyt työpaikoille ja olla entistä aktiivisempi yksittäisten työntekijöiden suuntaan.

Viro on Pohjoismaa

Henrik Hololei sanoo, että Viro on aina ollut ja tulee aina olemaan Pohjoismaa. Hän muistuttaa, että maalla on vahvat historialliset siteet Pohjoismaihin ja pohjoismaalaisuus on osa Viron kulttuuria.

– Viron yrityskulttuuri on neuvostoajoista muuttunut paljon nimenomaan siksi, että uuden itsenäisyytemme aikana talouselämämme suurimpia investoijia ovat olleet pohjoismaiset yritykset. Ne ovat aika lailla muokanneet yrityskulttuuriamme ja ajattelutapaamme.

Hololei arvioi, että maa säilyttää myös tulevaisuudessa talouspolitiikassaan liberaalimman linja kuin muut Pohjoismaat. Toisaalta hän kuitenkin uskoo, että EU-jäsenyys tuo tulleessaan myös tässä suhteessa muutoksia.

– Viroon ei varmastikaan vielä lähivuosina saada luoduksi yhtä vahvaa ja toimivaa sosiaalijärjestelmää kuin muualla Pohjoismaissa. Se on mahdotonta jo yksinomaan siitä syystä, etteivät Viron valtion tulot mahdollista hyvin toimivan hyvinvointivaltion rakentamista, Viron EU-integraatiotoimiston johtaja Hololei toteaa.

Annakati Mattila
Tallinna