Tuuleentuneilla pelloilla korjataan satoa. Puimureita näkyy vähemmän kuin Etelä-Suomen "vakavien vaikeuksien" tiloilla.

Kun Puolasta tulee ensi vappuna EU-maa, niin uusista jäsenmaista suurin tuo mukanaan paljon pientiloja.

Vanhaisäntä Ludwik Jedrzejczyk kaataa satoa viikatteellaan, Stanislav-poika haravoi perässä.

Peltoa on kuulema pari hehtaaria omaa ja koko suvulla vähän enemmän. Omenapuita, vihannespalstaa, hevonen, kanoja, muutama sika ja metsässä vilistää villisikoja.

Puola on pienten tilojen maa. Hehtaarin parin tiloja löytyy yli yhdeksän miljoonaa. Pienten tilojen toimeentulo on yleensä kehno mutta omavaraisuus auttaa sinnittelemään.

– Toimeen on tultu vuosikymmenet mutta tiukkaa tekee. Eurooppaan meno tuo jotain tukea mutta en tiedä niistä vielä tarkasti, vanhaisäntä haastaa.

Tiloilta vapautuu väkeä

Brysselistä heruu tukea asteittain. Ensi vuonna tuki on 25 prosenttia unionimaiden suorasta maataloustuesta, seuraavina vuosina tuki nousee asteittain aina vuoteen 2013 asti.

Puolassa maatalouden osuus on vielä viitisen prosenttia koko kansantuotteesta, kaksi kertaa suurempi kuin nykyisissä EU-maissa. Yli 13 miljoonasta työikäisestä maataloudessa työskentee yhä noin 2,5 miljoonaa työntekijää.

EU:n ajaman rakenneuudistuksen seurauksena maataloudesta voi jäädä vaille työtä satojatuhansia ihmisiä, joille kaikille ei välttämättä riitä töitä kotimaasta.

Pientilojen tuotteet, kuten Jedrzejczykin tilan omenat, ovat maukkaita ja puhtaita.

– Paljon parempia kuin kauppojen muovikelmussa nahistuneet hedelmät, Stanislav vakuuttaa.

Puolalaisia sadonkorjaajia ja sesonkipoimijoita on jo kymmeniätuhansia lännen tiloilla, etenkin Saksassa. Kynnys lähteä länsinaapuriin madaltuu, kun Puolan länsirajasta tulee EU:n sisäraja.

– Nuoret muuttavat täältä Itä-Puolan maaseudulta länteen päin, sanoo vanhaisäntä.

Maukkaiden omenien pientila sijaitsee Kaakkois-Puolassa Podlaskien seudulla, jota sanotaan maan vihreiksi keuhkoiksi.

Valkovenäläiset salakuljettavat

Ensi vappuna tämä Valko-Venäjän vastainen yli 400 kilometrin raja muuttuu EU:n ulkorajaksi. Uudella itärajalla aukeaa jo nyt melkoinen elintasokuilu, tosin ei niin syvä kuin Suomen itärajalla.

Puolan rajavartijoita partioi rajateillä ja tasangoilla.

Vihreällä metsärajalla liikkuu niin laittomia tulijoita kuin tupakan ja viinan salakuljettajia.

Itsevaltiaan presidentin Alexander Lukashenkan johtaman Valko-Venäjän 10 miljoonasta asukkaasta arviolta puolet ei ylitä köyhyysrimaa.

Siksi sadat valkovenäläiset yrittävätkin tuoda Puolan rajan yli myytävää mukanaan.

– Jos Valko-Venäjän kireä tilanne kiristyy entisestään, sieltä voi tulla paljon väkeä länteen päin, spekuloi kapteeni Zbigniew Awdziej Puolan rajavartiostosta.

Rajakapteeni valvoo liikennettä suurella Kuznican raja-asemalla, jota kymmenet rakennusmiehet kunnostivat parhaillaan kuntoon eurotuelle.

Etenkään Saksa, joka menettää itälaajentumisen myötä oman ulkorajavalvontansa, seuraa tarkkaan, pitääkö Puolan itäraja.

Työtä lännestä Puolaan?

Aivan toisenlainen työmaa kuin itärajalla avautuu Varsovan keskustassa tierakentaja Pawel Czapiewskilla. Harmaansateisena lauantaina työporukka kairaa vilkkaan Swietokrzyskan kadun maapohjaa.

Vastapäätä on vallan virastoja. Sosialismin tunnukset ovat kadonneet. Niiden sijasta yhden ministeriön seinustalla on valtion nettisivuja mainostava suuri kyltti.

Katutasolta pääsee samasta ovesta värikkäästi mainostavaan naisten alusvaatekauppaan ja apteekkiin. Apteekkeja Puolaan on syntynyt aivan liikaa sen jälkeen kun apteekkilaitos yksityistettiin 1989.

Czapiewski täräyttää suoraan, että hallitus on myynyt Puolaa ahneille sijoittajille.

– Mutta sijoitukset eivät ole tuoneet uusia työpaikkoja. Nyt on kavereitakin työttöminä.

Puolaa on rasittanut Suomen lamavuosien kaltainen työttömyys 1998 taantumasta lähtien. Kesän työttömyysaste oli vielä 17,9 pros., vaikka talousministeri Jerzy Hausner vakuutti elokuussa, että talous toipuu taantumasta jo tänä vuonna.

Rakennusalan keikat Euroopassa, kuten Saksassa, voivat houkutella Czapiewskin arvion mukaan monia puolalaisia, kun maasta tulee EU-jäsen.

– Toki toivon, että rakennus- ja tietyöt Puolassa lisääntyvät kuten on arveltu.

Czapiewski viittaa juttuihin, joiden mukaan työtä siirtyisi lännestä Puolaan. Siis vähän samoin kuin eräät Viroon siirtyneet suomalaisyrittäjät ovat tehneet.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kesällä julkistetun Puola-raportin mukaan ulkomaalaiset yritykset valmistavat kasvavasti tuotteitaan Puolassa.

Keskipalkka 500 euroa

Rakentajan oma työ on keikkatyötä, jota on viime vuodet riittänyt.

– Meitä on ammattiporukka yksityisessä maaperän mittaus- ja kunnostusyrityksessä, joka tekee Varsovan kaupungille töitä. Parituhatta zlotya (vajaat 500 euroa) pitäisi vähintään kertyä kuussa, jotta pärjäisi tässä kaupungissa, Czapiewski kertoo.

Matalimmat palkat maassa lähtevät 800 zlotysta ja 1 600 zlotya on sangen yleinen työläisen kuukausipalkka.

Katutyömaalta on lyhyt matka Varsovan turistirysään, vanhaan kaupunkiin Stare Miastoon. Siellä nuori hääpari kuvauttaa itseään kehyksinään historiallinen tori.

Ennusteen mukaan pari saa yhden lapsen; useampia ei noin puolet puolalaisperheistä enää hanki. Väestönkasvu on ollut negatiivinen jo viimeiset neljä vuotta. Nykytahdilla väkiluku vähenee miljoonalla vuosikymmenessä. Silti Puola tuo unioniin lisää yli 38,2 miljoonaa kansalaista.

Esa Aallas
Michalowo/Varsova