– Olemme yrityksissä enemmistöosakkaita ja meillä on paikallinen vähemmistöosakas. Vilnan tapauksessa ostimme tammikuussa 2002 paikallisyrityksen Vilnius Duonan, jolla oli jo yli sadan vuoden historia omassa maassaan.

Kuukautta aikaisemmin Fazer oli niin ikään ostanut Liettuasta yrityksen. Kerojoki muistelee, että lehdissä alkoi olla juttuja siitä, että suomalaiset ostavat koko Liettuan leipäteollisuuden.

– Meidät on kuitenkin otettu hyvin vastaan. Leivän hinta ei ole noussut, reseptejä ei ole paljonkaan uusittu ja tilanne on jo rauhoittunut.

Itse asiassa Liettuan tilanne on hyvinkin nopeasti vakiintunut totutulle tasolle.

Vaasan & Vaasan -konsernin markkinaosuus Suomen leipomotuotteista on noin 30 pros. Se jakaa markkinat lähes samansuuruisina Fazerin kanssa, mutta pienempiä leipomoita on satoja.

– Sama prosenttiosuus on myös Virossa, jonne laajennettiin ensin. Latviassa on kulunut yhdeksän vuotta, siellä markkinaosuus on 25 pros. Liettuassakin on jo lyhyessä ajassa päästy samaan.

Paikallisuutta arvostetaan

Vaasan & Vaasan -konsernin Baltiaan laajentamisen taustalla Heikki Kerojoki näkee yrityksen luonnollisen halun kasvaa. Kun Suomessa tuli raja vastaan, Baltia nähtiin mahdollisuutena. Vielä ei katsella Venäjää sillä silmällä, riskejä pidetään liian suurina, vaikka kilpakumppani Fazer siellä jo onkin. Näkkileipää Venäjälle viedään toki paljonkin.

Saumaton yhteistyö emoyhtiön ja uuden paikallisen kumppanin välillä on ensiarvoisen tärkeää. Yritykset kussakin maassa on haluttu pitää paikallisina, yritysjohtaja on paikallinen, osaamista ja pääomaa sen sijaan viedään. Myös teknistä tasoa on jouduttu kohentamaan, Liettuassakin työ on alulla.

Varatoimitusjohtaja Heikki Kerojoki kertoo olleensa hyvin nöyrä Baltian komennuksillaan.

– Aikaa pitää varata asioiden hoitamiseen paljon! Leipomoala ei kuitenkaan ole niin kiinnostava, että se olisi korruptoitunut. Ei tässä pääse suuriin rahoihin käsiksi.

Tekniikkaa uusittu

Uuden Vilniaus Duonan toimitusjohtaja Rita Ramanauskiene johtaa Liettuan leipäteollisuuden ykköstä.

– Kaikki muut leipomot ovat kolme kertaa meitä pienempiä, hän myhäilee.

Liikevaihto viime vuonna oli reilut 28 milj. euroa, mikä tekee siitä Liettuan 80. suurimman. Työntekijöitä on 1 300, työntekijäsarjassa yritys on sijalla 32. Tuotantolaitoksia on viisi, niistä neljä pääkaupungissa Vilnassa.

Toimitusjohtajan mukaan suomalaisomistus on tuonut paljon muutoksia yhtiöön, mm. kuljetusjärjestelmät on jo uusittu tehokkaammiksi.

Kahden viime vuoden aikana on uudistuksiin kyetty sijoittamaan noin 3 milj. euroa. Myös kuluvasta vuodesta odotetaan hyvää.

Hiljainen voimavara

Vilnan vaalean leivän tuotantolaitoksessa Zofija Jasiuvain, 45, valvoo šakotis-kakun valmistumista. Samassa työpaikassa vuosia on kertynyt jo 28.

– Jos työtä on ollut, vuodet ovat olleet hyviä, hän sanoo, viitaten toisenlaisiinkin aikoihin.

Tällä hetkellä Zofija Jasiuvain on tyytyväinen, ainakaan hän ei halua purnata.

Sikäli, kuin ongelmia on tullut eteen, ne on pystytty ratkomaan kulloisenkin esimiehen kanssa. Eläke häämöttää 57,5-vuotiaana, mutta sen suhteen Zofija Jasiuvain on kovin epävarma.

– Lait muuttuvat koko ajan.

Mieluiten hän kävisi töissä. Kohta aikuisten lasten äidillä ei ole kotona paljoakaan tekemistä.

Polakkaa liukuhihnalle lastaava Irma Damkauskaite, 20, on harjoittelija, joka kuukauden kuluttua ylenee leipomotyöntekijäksi.

Irma on jäämässä taloon vakinaiseksi työntekijäksi, siihen tähtäävät ammattiopinnot ovat jo takana. Työpaikka miellyttää joka suhteessa, lisäksi hän liikkuu työpisteestä toiseen ammattitaidon kartuttamiksi.

Toimitusjohtaja Rita Ramanauskienella on seikkaperäiset tilastot työntekijöistä, yrityksen "tärkeimmästä voimavarasta". Yli puolet väestä on ollut talossa yli kymmenen vuotta, he ovat keski-ikäisiä ja useimmilla on alan koulutus. Johto ja työntekijät tapaavat vuosittain ja työntekijöiden koulutustoiveet kartoitetaan.

Keskipalkka on vähän vajaat 300 euroa kuukaudessa, minkä johtaja sanoo olevan jonkin verran yli maan keskiarvon. Loma- ja muut edut ovat yleistä tasoa. Mutta hyvistä työsuorituksista palkitaan erikseen.

Ay-keskusjärjestön mukaan järjestäytymisessä oli ennen tällä tehtaalla ongelmia, jotka lopulta johtivat ay-toiminnan kieltämiseen. Liittyminen on jälleen sallittua, mutta nykytilanne ei ole johdon tiedossa.

Hilkka Jukarainen

Liiketoiminnan laajentamista ja yrityssiirtoja lähelle kotikulmia ei ole ajateltu globalisaationa, pikemminkin se on paikallista yrittämistä, lokalisaatiota. Itämeren alueesta on syntymässä yhtenäinen markkina-alue, jolla elämän odotetaan vakiintuvan ja vaurastuvan pikkuhiljaa, kunhan EU-jäsenyys alkaa purra.

Sanotaan, että Liettuassa ollaan tulevaisuutta varten. Ensin tänne tuodaan merkki, brändi, ja tulevaisuudessa liike-elämä hyötyy muuten.

Liettuaan on rekisteröity pari sataa suomalaisyritystä. Kolme suurinta ovat Sonera, Neste ja Partek. Maassa toimii myös useita elintarvike-, huonekalu- ja kemianalan yrityksiä. Muut Pohjoismaat, Viro ja Saksa ovat niin ikään investoineet Liettuaan.

Kaikista investoijista Suomi on kuudenneksi suurin.

Liettuaan ei ole Suomesta siirtynyt pääomavaltaisia aloja. Eniten siellä valmistetaan sellaisia tuotteita, joita ei voi tai kannata kauempaa kuljettaa.

Työelämässä ongelmia

Liettuan taloudella menee hyvin. Viime vuoteen verrattuna kansantuote kasvoi 5,9 pros. ja alkuvuonna vielä paljon nopeammin. Myös tuonti ja vienti ovat kasvaneet. Sen sijaan vaihtotaseen vaje on ponnahtanut 12 prosenttiin. EU-jäsenyysneuvottelujen kuluessa Liettuan talous on kohentunut vähitellen, mutta lähtötasoltaan maa oli hakijoiden häntäpäässä, ja tilanteen korjaamisen uskotaan vievän jopa yhden sukupolven ajan.

Elinolojen kohentuminen ei ole koitunut työntekijöiden hyödyksi.

Myös Suomen työministeriön Baltian työelämän seurantatutkimus osoittaa Liettuan työelämän ongelmat vaikeiksi.

Järjestäytyminen on Baltian maiden alhaisinta (11 %) ja yksityisillä aloilla kuulutaan ay-liikkeeseen kaikkein vähiten (5 %), mutta juuri siellä ovat suurimmat ongelmat. Etenkin naistyöntekijöiden asema on huono: työpäivät ovat kaikkein pisimmät ja ylitöistä ei yleensä saada korvausta.

Monien työntekijöiden ongelmana on palkkojen viivästyminen. Myös pimeitä tuloja on entistä enemmän.

Tilastointi tuottaa hankaluuksia: eri lähteistä saa hyvinkin erilaisia vastauksia. Esim. keskipalkka vaihtelee 275—320 euron välillä, tai on jotain muuta. Ostovoima on joka tapauksessa EU-hakijamaista alhaisimpia.

Tekstiilijättien jäljiltä työttömiä

Yksi kolmesta ay-keskusjärjestöstä on Solidarumas. Se pääsihteeri Kristina Krupaviciene kertoo, että mm. kansainvälisten tekstiilijättien jäljitä Liettuassa on 50 000 naista työttöminä. Canda, Mark&Spencer, Hugo Boss ja Laura Ashley ovat siirtäneet tuotantonsa vielä halvempiin maihin Valko-Venäjälle ja Ukrainaan.

Uuden lainsäädännön mukaan työttömälle on järjestettävä kuuden kuukauden työttömyysjakson jälkeen töitä puoleksi vuodeksi. Sääntöä ei voi noudattaa, koska julkisella puolella ei esim. maaseudulle ole työllistämisvaroja.

– Kunnat eivät tee todellisia työttömyystilastoja, koska silloin ne joutuisivat myös järjestämään töitä. Ministeriön virallisen ilmoituksen mukaan työttömyysprosentti oli elokuussa 9,5 mutta aivan itärajalla se voi olla jopa 30. Koko maan keskiarvo on ainakin yli 12,5 pros. kertoo Krupaviciene.

Työtön kolmen lapsen yksinhuoltaja Leonarda Radzeviciene, 46, laskee, että asumismenojen jälkeen 4-henkiselle perheelle jää kuukaudessa noin 48 euroa vaatteisiin ja huvituksiin! Työtön hän on ollut jo puolitoista vuotta, mutta työtä ei ole tarjottu.

Kansainvälinen yhteistyö, mm. EU-projektit ovat Kristina Krupavicienén mielestä olleet Liettuan ay-liikkeelle elintärkeitä. Myös Euroopan tason työmarkkinaneuvottelut ja sopimukset hyödyttävät, sillä maassa solmitaan sopimuksia ylätasolla, liitoittain ei vielä lainkaan.

Ay-toiminnan aloittaminen työpaikoilla on myös vaikeaa. Ensimmäinen ja usein kovin yhteenotto työnantajan kanssa käydään työpaikalla ay-liikkeen perustamisesta; se kun haittaa bisnestä.

Hilkka Jukarainen
Vilna