– Kiva nähdä teidät kaikki lahjakkaat ja innostuneet kreatiiviset kyvyt taas yhdessä, ja todetaan että Jokinenkin on paikalla. Ottakaas pullaa niin puhutaan. Aloitetaan heti meidän talon tuoreimmalla progressiivisella formaatilla "kamerat käräjäsaliin". Rikke, sinä kaistavastaavana varmaan hahmotat meille taustat ja valotat vähän nykytilannetta.

– Kiitos, Jokke. Siis tämä meidän konseptihan on kerta kaikkiaan tuomittu menestymään. Tuotantokustannukset ovat oikeastaan olemattomat. Lavasteet saadaan valmiina valtiolta, esiintyjille ei makseta, kässäriä ei tarvita ja kuitenkin me voidaan tarjota tunnista toiseen uskomaton yhdistelmä totta ja tarua, nerokkaan lennokkaita sepityksiä ja viiltävän kylmää järkeilyä, moraalisia umpikujia, koskettavaa eettistä painiskelua, kipeitä ihmiskohtaloita, riehuvia tunteita, kauhua, itkua, iloa, riemun hetkiä ja hirtehistä huumoria. Suorana tässä ja nyt tai tallenteena muodossa missä tahansa.

– Mä kyllä haluaisin sen lintulaudan.

– Kiitos vaan, Jokinen, mutta se idis hylättiin jo. Jos muistat.

– Siellä olis tiaisia ja tulkkuja ja varpusia. Ja pari oravaa.

– Merkitään tiedoksi.

– Oravat ajelis toisiaan. Ja tulkut tappelis.

– Jospa Rikke kumminkin jatkaa. Ole hyvä, Rikke. Onnistuvatko oheistuotteet?

– Loistavasti. Juristeille on pidetty jo viisi esiintymisvalmennusta, ja kaikki myytiin loppuun vaikka hinta oli hirveä. Meikin tytöt painavat kahta vuoroa, ja imagokonsultoinnin kysyntä on rajua.

– Mites interaktiivisuus ja mobiili?

– Kolmen operaattorin kanssa neuvotellaan. Ruudun alalaidassa vilistää kysymyksiä, jotka vaihtuvat kerran kymmenessä minuutissa, ja nopeimmat soittajat pääsevät mukaan arvontaan. "Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn auton?" tai "Olisiko todistaja yhtään uskottavampi, jos hän leikkauttaisi otsatukkansa?" Sellaisia. Oikeudenkäyttöönhän me ei sekaannuta, mutta minä luulen, että mobiilista tämän prokkiksen suurimmat tuotot tulevat.

– Sinähän kai selvitit jo oikeustapausten tarjontaakin?

– Rikostahan riittää ja riitaa. Hervannassa sattui selvä rasistinen hyökkäys, kun nuori nainen nimitteli eläkeläisen pekingeesiä nartuksi. Eläkeläinen on nuorempana harrastanut lausuntaa ja lupaa ikimuistoisen tunnelman ja märkiä nenäliinoja. Pasilan ratapihalla 26-vuotias töhri vaunuja ja on kuulemma valmistanut sanataideteoksen "Lapsuus oli, poikuus meni, nuoruusvuodet ei kun jatkuvat", joka kuulemma tarjoaa mykistävän lähikuvan epätoivoisen teon vaikuttimiin. Lappeenrannassa mies kähvelsi kioskista korillisen keskiolutta ja on valmis syyttämään hehkuvassa puolustuspuheessa yhteiskuntaa, joka pakottaa köyhän anastamaan janoonsa.

– Kuulostaa hyvältä.

– Oululainen aviopari on halukas syyttämään toinen toistaan kaikesta mitä 60-luvulla painetusta lääkärikirjasta löytyy mutta jättämään sivistyssanat pois. Ja sitten tietysti on nämä vaalit. Useammankin ehdokkaan puolesta on tiedusteltu, mikä olisi vähäisin rikkomus, jolla pääsisi ruutuun, mieluiten alkuillasta eikä ihan keskellä viikkoa.

– Siihen halpaanhan me ei mennä. Ostakoot ohjelma-aikaa niin kuin muutkin.

– Yksi vähän vauhko soitti, että sillä on moottorisaha ja kotivideot ja se voisi järjestää jotain repäisevää, jos me taataan sille kamerat saliin ja autetaan löytämään haamukirjoittaja ja kustantaja sen muistelmille. Mutta ihan ensiksi se tarvitsisi dramaturgin apua, niin että hommaan saadaan kunnon rakenne, tihennykset ja kaaret ja kaikki.

– Tuota pitää ehkä vielä harkita. Mutta kaiken kaikkiaan valmista alkaa olla ja päästään aloittamaan? Eikö?

– Vaikka heti. Yksi ainoa ongelma on.

– No?

– Tavallaan kynnyskysymys. Jotkut tuomarit eivät päästäisi kameroita istuntosaliin. Se on tässä meidän projektissa tavallaan kynnyskysymys.

– Eivät päästäisi! Tänä aikana! Onko niitä montakin?

– Toistaiseksi vähän yli yhdeksän kymmenestä.

– Uskomatonta! Eivätkö ne ymmärrä, mitä julkisuus voi merkitä heidän uralleen?

– Vaikea sanoa.

– Mutta mehän ei luovuteta.

– Ei tietenkään.

– Kansalaisten oikeus tietää ja julkisuusperiaate ja sen sellaista.

– Nimenomaan.