Palkkatyöläisen tässä numerossa yritetään muutamin esimerkein kertoa, millaisissa oloissa ja ilmapiirissä luottamusmiehet juuri nyt työskentelevät ja miten arkinen edunvalvonta ylimalkaan sujuu, kun työehtosopimuskausi on puolivälissä, työllisyys edelleen heikoissa kantimissa, Kiina-ilmiö painaa päälle ja suuri sukupolvenvaihdos niin työntekijöiden kuin heidän edushenkilöidensä keskuudessa alkamassa.

Kovin ajantasaista tietoa SAK:laisen liikkeen paikallisen edunvalvonnan yleistilasta meillä ei ole käytettävissä. Neljän vuoden takaisen järjestötutkimuksen perusteella sekä luottamusmiehiä että työsuojeluvaltuutettuja oli kumpiakin noin 30 000 ja liikkeen aktiivitehtävissä eli edunvalvojina yhteensä vajaat 100 000 henkeä eli noin kahdeksan prosenttia jäsenkunnasta.

Samaisen tutkimuksen perusteella luottamusmiesten määrä ja jäsenosuus oli pysytellyt muuttumattomana jopa pari vuosikymmentä. Kun toimipaikkojen luku oli samassa ajassa lisääntynyt varsinkin pienemmästä päästä, on luottamusmiesverkko todellisuudessa harventunut. Tämä ilmiö on sikäli vakava, että puolet SAK:laisista työskentelee alle 30 hengen työpaikoilla ja vain hieman yli puolella pientyöpaikoista oli neljä vuotta sitten luottamusmies.

Kun paikallisen edunvalvonnan tilaa ja luottamushenkilöiden toimintaa on arvioitu, parhaat pisteet on yleensä kerännyt teollisuus, kakkosena on tullut julkispuoli ja perää pitänyt palvelut.

Ehkä tämä järjestys pitää kutinsa edelleen, mutta varsinkin teollisuudessa parhaiden päivien edunvalvontaote on huomattavasti höltynyt ja esimerkiksi ennen niin vahvoilla rakennustyömailla luottamushenkilöiden puute on jo vuosia aiheuttanut ongelmia.

Syvä 1990-luvun lama pilasi paljon tässä maassa, eivätkä sen aiheuttamat vauriot pieniksi työmarkkinoillakaan jääneet. Harva niistä, jotka silloin työtovereitaan edustamaan joutuivat, tuskitta selvisi.

Silloinen ahdinko jätti syvät jälkensä työmaiden asioiden hoitoon ja vaurioitti edunvalvonnan ilmapiiriä vuosiksi eteenpäin. Halu ottaa vastaan luottotehtäviä on selvästi vähentynyt, ja asioiden hoito porukalla ei ole enää itsestäänselvyys. Perinteistä ay-toimintaa jopa pelätään ja sitä sysitään yhä harvempiin käsiin.

Jos edunvalvonnan tämänhetkistä barometria värittäisi näppituntumalla, punaisinta olisi ilman muuta teollisuuden mittareissa. Siellä tuotanto on polkenut paikallaan jo kolmisen vuotta ja johtanut yli 20 000 työpaikan menetykseen.