– Tämä saattaisi hedelmäpelissä olla hyvä voittolinja, mutta tässä globalisaatiopokerissa siitä tuli näköjään pedon luku, tuhannen työpaikan tuho pahimmillaan, Salonen lohkoo.

Maaliskuun Palkkatyöläisen ilmestymispäivänä tulee kuluneeksi seitsemän viikkoa siitä, kun dieseltehtaan työväki sai Wärtsilän konsernijohdolta ilmoituksen pajan alasajosta.

Vaikka kuluneet viikot ja tehtaan teurastuksen saama laaja julkisuus ovat loiventaneet palkkalaisten pettymystä, korkeassa konehallissa kävelee kuin hautakammiossa.

Jäljelle näyttää jääneen vain järeiden dieseleiden ruostumaton kylmä teräs. Laitos kyllä pyörii ympäri vuorokauden viidessä vuorossa edelleen, Salonen vakuuttaa. Aika punatiilisen pajan seinien sisällä tuntuu kuitenkin seisahtuneen, työntekijöiden toiveissa ehkä pysähtyneenkin.

Turun moottoritehtaalla(kin) tuotantoa mitataan sylinterien kappalemäärällä. Vielä kolme vuotta sitten pajan väki takoi ennätyksiä ja sai valmiiksi peräti 1 800 laiva- ja voimaladieselin pyttyä.

– Kun tilauskirjoihin kertyi tuhat sylinteriä, se tiesi hyvää työllisyyttä. Syksyn 2002 ja kesän 2003 välinen heikon kysynnän aika selvittiin kuudella sadalla sylinterillä, parin viikon pakkolomapätkillä ja korvaavilla hommilla.

– Viime syksynä lomautukset lopetettiin ja töitä lappoi laitokseen melkein solkenaan. Puolen vuoden tilaukset ennakoivat tekoon tulevan yli tuhat pyttyä, mutta sitten herrat ajoivat hyvävauhtisen nousukiidon päin seinää.

Psykologeja ja tukihenkilöitä

Salonen sanoo saaneensa alustavasti tietoonsa, että konepajan sairaslomat ovat viisinkertaistuneet.

– Normaalin työterveyshuollon lisäksi työntekijät saavat käydä palkanmaksajan piikkiin psykologin vastaanotolla kaupungilla.

– Hetimiten tehtaan lopetusilmoituksen jälkeen henkilöstö kokosi keskuudestaan myös tukiryhmän, jonka jäseniin voi ottaa yhteyttä jos ongelmat paisuvat yli laitojen.

Antti Saloselle alasajoilmoitusta seurannut aika on ollut yhtä tulipalon sammutusta.

– Pariin ensimmäiseen viikkoon en juuri silmää ummistanut. Sitten univelat painoivat sentään vuorokausirytmin lähemmäs oikeaa rataa.

– Mutta päähän tämä ottaa pirusti, jos sanon niin kauniisti kuin osaan. En niinkään ole pettynyt omasta kuin työtovereiden puolesta. Tätä työpaikkaa on pidetty hyvänä, siitä on oltu jopa ylpeitä, ja väen vaihtuvuus on ollut erittäin vähäistä.

– On täällä sitä munittua muutosturvaakin kirottu. Se olisi voinut jopa pelastaa Turun tehtaan.

Riittääkö mikään nykymaailmassa

Ammatillisesti tehtaan työväki tuntee putoavansa korkealta. Sen kuulee Salosesta ja on nähnyt lähes kaikista työntekijöiden kommenteista sitten lopettamisilmoituksen.

Turun moottoritehdas on kiistatta kuulunut konepajateollisuuden terävimpään kärkeen. Ilman asentajan ammattitutkintoa ei portista sisään ole päässyt ja silloinkin on pitänyt marssia suoraan tehtaan omaan ammattikouluun jatkamaan moottoriopintoja toinen mokoma perustutkinnon päälle. Neljän vuoden teorian jälkeen on päässyt jo kisälliksi pajan lattialle ja parin vuoden työkokemuksella sitten itselliseksi ammattilaiseksi.

Salonen tovereineen on kysynyt yhä uudestaan sitä, mitä tehtaalla on tehty väärin ja mikä nykymaailmassa oikein riittää.

Wärtsilän kolmesta jäljelle jääneestä moottoritehtaasta Turku on useimpina viime vuosina tuottanut parhaiten. Rautaa on jalostettu rahaksi niin tehokkaasti, että työvoimakulut ovat niistäneet tuotannon arvosta vain alle kymmenen prosenttia, siis suunnilleen paperiteollisuuden verran.

Syksyllä sataa eropapereita

Mutta laitos on lahtipenkissä – hyvyydestään huolimatta. Viime kuun lopussa lain vähimmillään määräämästä kuuden viikon yt-putkesta tultiin ulos, mutta riita tehtaan ja työntekijöiden tulevaisuudesta oli edelleen levällään.

Neuvottelujen loppumetreille saakka työntekijät pitivät pääkysymyksenä sitä, mitä tuotannon siirto Italian Triesteen Turun toiminnoille merkitsee ja mitä töitä Turkuun voisi jäädä.

Jos Turku kaiken menettää, dieseltehtaalta saa lähtöpassit 480 henkeä, tuotannosta, siis Salosen joukoista 350. Joukon keski-ikä on 45 vuotta. Suurin osa on koonnut moottoreita parikymmentä vuotta. Työttömyyseläkeputkeen koko tehtaan porukasta kelpaa 130.

Tehtaan mukana menetetään toinen mokoma työpaikkoja alihankkijafirmoista.

Kokonaan Wärtsilä ei Turun tomuja jaloistaan karista. Moottorien huolto ja noin 200 työpaikkaa kaupunkiin jää, mutta niihin hommiin ei konepajan puolelta väkeä tarvita. Turun moottorituotannosta vastaa Triesten tehdas ensi vuoden alusta lukien, niin konsernin johto on pajalle sanellut.

Dieselien sammuessa pahimman jälkeen ensimmäiset irtisanomislaput tulevat jakoon heti kesälomien mentyä.

Itä on punainen kapitalisteille

– Tuhat uutta metallialan työtöntä on kova kolaus Turun seudulle. Masan telakan väestä noin 500 on paraikaa pakkolomalla ja irtisanomiset päällä korjaustokallakin.

– Koko maan metallia tuntuu heiluttavan niin kova myllerrys, että mielessä on käynyt rakennusalan kujanjuoksu viime vuosikymmenen pahimpina lama-aikoina. Ero rakentajiin on vain siinä, että se mikä metallilta täällä menee, näyttää nyt menevän peruuttamattomasti.

Salonen sanoo, että Wärtsilä on nopeassa tahdissa lopettanut moottoritehtaansa Hollannista ja Ranskasta ja jatkamassa sarjaaa nyt Turussa.

Eurooppaan jäävät Trieste ja Vaasan Wärtsilä. Mutta miten moneksi vuodeksi.

– Kiinaan konserni on jo perustanut laivojen potkureita valmistavan yhteisyrityksen ja moottorien valmistuksesta on esisopimus olemassa. Sekin tiedetään, että tekoon tulee Wärtsilä 20–tyypin moottori. Sama, jota Vaasa nyt kokoaa…

Eero Kosonen