Työministeriö julkaisee vuosittain moniulotteisesti työelämän laadun muutoksia kuvaavaa työolobarometriä. Sen tulokset työelämän laadusta ja sen muuttumisesta perustuvat työssäolevien palkansaajien arvioihin mm. sellaisilla osa-alueilla kuin henkilöstömäärän muutokset, työn organisointi, työn sisältö ja muutossuunnat. Vuoden 2003 työolobarometrin tuloksista julkaistiin ennakkotietoja joulun alla. Sitä varten haastateltiin 1 254 työssä olevaa palkansaajaa.

Minkälaisen kuvan barometrin ennakkotiedot antavat työelämän laadun kehityssuunnasta Suomessa viime vuonna? Tässä joitakin valikoituja huomioita ennakkotiedoista.

Raportin laatijoiden mukaan työelämän yleiskuva on tyydyttävä. Palkansaajat antoivat työpaikkojen laadun yleiskeskiarvoksi 7,9 (asteikko 4–10). Keskiarvoon laskettiin mukaan annetut arvosanat tasapuolisesta kohtelusta, työpaikan varmuudesta, henkilöstön voimavaroista suhteessa vaatimustasoon sekä henkilöstön keskinäisestä luottamuksesta, kannustuksesta ja innovatiivisuudesta työpaikalla. Kutakin ulottuvuutta mitattiin useilla eri kysymyksillä. Naisten kokonaisarvio työpaikkojen laadusta oli hieman heikompi kuin miehillä. Samoin työntekijöiden arviot olivat heikommat kuin toimihenkilöiden.

Työpaikan varmuuden mittaamiseen käytettiin erilaisia työmarkkinauhkia haastatteluhetkellä ja lähitulevaisuudessa. Tulosten mukaan irtisanomis- ja lomautusuhat olivat kasvaneet edellisvuodesta, mutta ehkä yllättäen vain hieman, kun ottaa huomioon viime vuoden heikon työllisyyskehityksen. Myös uuden työn löytymiseen uskottiin varsin yleisesti, jos jouduttaisiin irtisanotuksi.

Vuoden 2003 ennakkotiedot kertovat, että työn henkinen rasittavuus on fyysistä rasittavuutta selkeästi suurempi ongelma suomalaisessa työelämässä. Huolestuttavasti työn henkinen rasittavuus alkoi viime vuonna myös jälleen kasvaa usean vuoden laskun jälkeen. Selvintä raportin laatijoiden mukaan rasittavuuden kasvun voimistuminen oli teollisuudessa, mutta selkeästi eniten työtään henkisesti rasittavina pitäviä oli kuitenkin kunnissa. Työpaikan toimintavoista kysyttäessä kävi ilmi, että yli puolet vastaajista arvioi työpaikan työntekijämäärän liian pieneksi työtehtäviin nähden. Työn rasittavuuden kokeminen voi liittyä myös tähän seikkaan.

Myös sairauspoissaolot pidentyivät viime vuonna keskimäärin yhdellä päivällä. Eniten lisäystä poissaoloissa oli 25–44-vuotiailla.

Nykyisen työelämän muutossuuntia arvioidaan barometrissä usealla eri ulottuvuudella. Palkansaajien arviot muutoksista pysyivät lähes samanlaisina kuin vuonna 2002. Pääosa muutoksista arvioitiin positiivisiksi. Mielestäni yllättävän poikkeuksen muodosti työnteon mielekkyys. Jo kolmen vuoden ajan palkansaajien enemmistö on arvioinut, että työnteon mielekkyys on muuttumassa enemmän huonompaan kuin parempaan suuntaan huolimatta siitä, että oma työ ja työpaikka nähdään positiivisemmassa valossa. Osin tämä kertoo epävarmuuden kasvusta työmarkkinoilla.

Työssä jaksamisen ja työssä pysymisen kannalta työn mielekkyys on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Suomen ennakoidaan kärsivän jo muutaman vuoden kuluessa työvoiman puutteesta, kun suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle. Työvoiman riittävyyden turvaamiseksi halutaan kannustaa myös ikääntyviä pysymään töissä kauemmin. Tässä suuri merkitys on myös työelämän laadun ja mielekkyyden kehittämisellä. Onneksi politiikkatasolla tämä on Suomessa myös tiedostettu ja meillä on useita ohjelmia (mm. VETO, TYKES), joiden tarkoituksena on ylläpitää ja edistää työn ja työelämän vetovoimaa ja laatua.