Syitä tulonjaon muutokseen on etsitty monesta suunnasta. Eräiden tutkijoiden mukaan syynä on ammattiliittojen neuvotteluvoiman heikentyminen. Toiset korostavat talouden kansainvälistymistä ja globalisaatiota, joka on johtanut siihen, että pääomalle asetetaan entistä kovempi tuottovaatimus. Korkotaso on kuitenkin samaan aikaan laskenut poikkeuksellisen alhaalle.

Kolmatta selitystä on etsitty vähäisestä kilpailusta. Vaikka tuotantokustannukset palkkamaltin ja teknisen kehityksen myötä ovat laskeneet, hinnat ovat kuitenkin nousseet, koska yritykset ovat voineet käyttää hinnoitteluvoimaansa. Yritykset puolestaan valittavat kilpailun kiristyneen ennennäkemättömän kovaksi.

Vahvat söivät heikompiaan

Tomi Kyyrä Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta on tutkinut teollisuuden osalta, mitä tulonjaon muutoksen taustalla tapahtui eri toimialoilla, yrityksissä ja työpaikoilla.

Vaikka koko kansantalouden tasolla tulonjako muuttui selvästi pääoman hyväksi, kehitys vaihteli paljonkin toimialalta toiselle. Vielä enemmän eroja löytyi, kun katsottiin tulonjaon muutosta koko toimialan ja yksittäisen yrityksen tai toimipaikan välillä. Koko toimialalla tulonjako saattoi muuttua paljonkin pääoman hyväksi, muta yksittäisen yrityksen yksittäisellä toimipaikalla tätä muutosta ei tapahtunut.

Kyyrä löytää syyn tähän rajusta rakennemuutoksesta. Heikommin kannattavia yrityksiä kuoli pois ja uusia paremmin kannattavia nousi tilalle. Kaikkein vahvimmin tulonjakoa muutti se, että kannattavammat yritykset kasvattivat markkinaosuuttaan heikommin kannattavien kustannuksella. Pääoman osuuden kasvun toinen nimi on yritysten kannattavuuden paraneminen.

Myös paremmin kannattavien toimialojen kuten sähköteknisen teollisuuden osuuden kasvu taloudessa pienensi palkkatulojen osuutta.

Tällainen selitys tapahtuneelle voisi viedä johtopäätökseen, että kukaan työpaikkansa säilyttänyt ei ole kärsinyt: toiset vain ovat saanet isomman osan kakun kasvamisesta. Mutta iso joukko on työttömänä ilman palkkatuloja.

Verohelpotus ei korjaa vinoumaa

Pekka Sauramo Palkansaajien tutkimuslaitoksesta on koettanut selvittää, onko nykyinen tilanne tulonjaossa kansantalouden kannalta terve. Sauramon mukaan tulonjaossa on olemassa tasapainotila, joka on sopusoinnussa vakaan talouskehityksen kanssa. Hänen mukaansa palkkojen osuus on valtaosan 90-lukua ja myös nykyisin selvästi alempana kuin mitä tasapainotila edellyttäisi.

Sauramon viimeisten 25 vuoden taloushistoriaan perustuvien laskelmien mukaan vuonna 2001 ihmisiä oli töissä selvästi enemmän kuin mitä palkkojen kansantulo-osuuden perusteella voisi päätellä. Samaan aikaan kuitenkin työttömyys on ollut selvästi suurempaa kuin mitä se voisi olla ilman, että inflaatio alkaa laukata.

Korkea työttömyys on ollut tärkein palkkojen osuuden alhaisuutta ylläpitänyt tekijä. Sen vähentämiseksi myös palkankorotukset ovat olleet hyvin matalia, vaikka työtä säästävä tekninen kehitys ja myös hintakehitys ovat kasvattaneet palkankorotusvaraa.

Jatkoa ajatellen tämä voi kertoa siitä, että on olemassa palkankorotuspaineita tai -mahdollisuuksia, joiden tyydyttäminen ei johda työttömyyden nousuun. Myös työllisyyttä parantava investointien kasvu voisi edesauttaa tasapainon etsimistä. Nyt pääomia on laitettu ulkomaisiin investointeihin ja myös osinkoihin.

Palkkatuloilla on iso merkitys kansantaloudelle. Niiden varassa lepää talouskysynnän suurin potti, yksityinen kulutus. Ja jos kansantalous on epätasapainossa palkkojen kansantulo-osuuden suhteen, niiden osuutta ei voi nostaa verohelpotuksin.

Heikki Lehtinen
Kristian Nivala, piirros