Täyttääkö laki todella työsuhdeturvalle asetetut tavoitteet, johtaja Kirsti Palanko-Laaka SAK:n työympäristöosastolta?
– Yleisesti ottaen täyttää. Suomalaisissa olosuhteissa tuskin on saatavissa nykyistä parempia irtisanomisperusteita. Irtisanomisperusteet ovat usein kuin veteen piirrettyjä viivoja, kun on kyse tuotannollisista ja taloudellisista perusteista.
– Työnantajan velvoitteita ja vastuita irtisanomistilanteissa on syytä lisätä ja tarkentaa.

Eikö juuri työsuhdeturvan riittämättömyys ole ollut parin vuoden ajan kipein ongelma työmarkkinoilla? Suomessahan on helppoa ja halpaa irtisanoa väkeä.
– Työsuhdeturva on ongelma aina, olivatpa irtisanomisperusteet laillisia tai laittomia. Lainsäädännöllä on vaikea tehdä mitään radikaaleja uudistuksia. Voimme korostaa yritysten sosiaalista vastuuta ja katsoa yritysten toiminnan isänmaallisuuden perään, mutta globaalitaloudessa irtisanomisperusteiden tiukentaminen lakipykälillä tuskin helpottaa ongelmaa.
– Työnantajilla on nytkin uudelleenkouluttamisen ja –sijoittamisen velvollisuus, mutta nämäkään velvoitteet eivät tahdo tuoda työntekijöille kaivattua suojaa.

Onko ongelma se, että työelämän lait ovat kohtalaisen hyvässä kunnossa, mutta työnantajamoraali on löyhtynyt eikä lakeja noudateta?
– Osin on niin: on vielä pitkä matka lakien täysimittaiseen toteutumiseen. Hyvät ja vastuulliset työpaikat noudattavat lakeja kohtuullisesti, mutta osa yrityksistä toimii kuin lainsäädäntö ei olisi muuttunut lainkaan. Kun työpaikat ovat epävarmalla pohjalla, työntekijät eivät uskalla aina pitää omista etuuksistaan kiinni. Yleinen epävarmuus heikentää oikeudellista edunvalvontaa.

Selonteossa sanotaan, että työsopimuslaki on parantanut määräaikaisten ja vuokratyövoiman asemaa. Vuokratyöntekijöiden surkea asema on PAM:lle valtava päänsärky ja määräaikaisten pompottelu etenkin julkisella sektorilla jatkuu. Onko pätkätyöntekijöiden asema lainsäädännöllä hoidettu?
– Epätyypillisissä työsuhteissa olevien asemaa on parannettu, kun menty lähemmäksi kustannusneutraaliuden periaatetta: kaiken työn hinta on sama olipa työn tekemisen muoto mikä hyvänsä.
– Toki on niin, että vuokratyöntekijät ovat yhtä epävarmassa asemassa kuin määräaikaiset. Laissa turvataan vain vuokratyön vähimmäisehdot.

SAK:sta on useaan otteeseen todettu, ettei työsopimuslakia ole tarpeen avata perusteluna se, että työnantajat nostaisivat uudelleen kyseenalaiseksi työehtosopimusten yleissitovuuden. Selonteossa kuitenkin todetaan, että työehtosopimusten yleissitovuus toimii hyvin eikä yleissitovuussääntelyä ole tarpeen ottaa uudelleen harkittavaksi tai tarkistettavaksi. Rohkaiseeko toteamus avaamaan työsopimuslain esimerkiksi työsuhdeturvan parantamiseksi, jos paineet SAK:n kentässä kasvavat?
– Irtisanomisperusteet ovat työnantajapuolelle hyvin herkkä asia ja työsopimuslain tasapaino luultavasti järkkyisi, jos lähtisimme vaatimaan irtisanomisperusteita avattavaksi. Nykyisissä oloissa emme saisi poliittista tukea tavoitteillemme. Joudumme muulla tavoin edistämään yritysten vastuullista käyttäytymistä.

SAK on esittänyt ns. tilaajavastuuta ja työmarkkinajärjestöjen kanneoikeutta työehtosopimusten rikkomisessa. Mitä uudistuksilla tavoitellaan?
– Ehdotukset liittyvät verkostoituneeseen tuotantotapaan; verkostoitunut tuotantomalli hajauttaa vastuuta. Tilaajavastuu tarkoittaisi, että koko alihankintaketju noudattaa lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Jotkut väittävät, että näinhän se toimiikin, mutta periaatteelle täytyisi saada juridisia takeita.
– Kanneoikeus liittyy siihen, että ihmiset eivät epävarmoissa oloissa nosta juttuja työelämän oikeuden loukkauksista, ja työmarkkinajärjestöille annettaisiin siihen mahdollisuus. Kanneoikeus olisi apuväline yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumiselle työsuhteen ehtojen alueella.

Hallituksen työelämäselonteko on valmisteltu kolmikantaisesti. Eikö hallitus voi arvioida työelämän kehitystä kuuntelematta työmarkkinajärjestöjä?
– Kolmikanta on niin verissä, että on järkevää arvioida kehitystä yhdessä. Työlainsäädäntöhän on myös rakennettu kolmikantaisesti.