Mikä on Juoksuhaudantien menestyksen salaisuus? Sen jäljille
pääsee tutustumalla Hotakaisen ensimmäiseen proosateokseen nimeltä Buster Keaton.
Elämä ja teot (1991), joka sekin on käännetty useammalle kielelle. Siinä Hotakainen
ilmiselvästi (mutta ilmeisesti salaa itseltään) luo rivien välissä itselleen
sellaista kirjallista ohjelmaa, jota hän sitten on toteuttanut ns.
pakkomielletrilogiassa, jonka viimeinen osa Juoksuhaudantie on (aikaisemmat: Klassikko
1997 ja Sydänkohtauksia 1999). Näin jälkikäteen tämän Hotakaisen ohjelman voi
tiivistää viiteen kohtaan (jotka ovat suoria lainauksia Buster Keaton -kirjasta):
"Puhtaan komedian ja sisäsiistin tragedian aika on ohi niitä yrittävän
todellisuus rikkoo saunapuiksi."
"Nainen, aarre, ammatti, unelma tai jokin muu tavoite, jonka perässä
päähenkilö juoksee ja jonka takia hän on valmis menettämään henkensä, hermonsa,
autonsa, junansa, täytekakkunsa ja/tai mielenterveytensä. Nämä asiat ovat suuria ja
kiihkeitä asioita, niissä ei ole mitään naurettavaa, nauru tulee siitä, ettei niitä
saavuteta aikataulun mukaisesti eikä hyvässä kunnossa."
"Ei selityksiä, vaan mykkä, rakkauden aiheuttama vauhdinhurma. Ei rakkaus
elämässäkään näy, se on sivulauseessa, hameenhelmassa, housunlahkeessa."
"Junalla ajetaan niin, että aina joku tahtoo jäädä alle tai asemahallin
seinään saavutaan aikataulun mukaisesti. Juna kulkee myös raiteitta, koska elokuva on
paitsi todellisuuden vääntämistä sijoiltaan myös unelmaa."
"Itku on jokaisen oma asia, nauru yhdistää. Itku supistaa, olet sumea ja pieni,
emmekä me pääse sisään, osallisiksi. Nauru leventää yhdenkoon sukkahousut, tekee
tilaa ahtaalla sohvalla. Nauru on siima, joka vetää sinut pohjasta ihmisten ilmoille ja
kimmeltää. Alakulo on ilotalon kivijalka."
Kun Hotakaisen Juoksuhaudantiessä huipentuneen menestyksen kaava on näin paljastettu,
jokainen kynäilijä voi yrittää ottaa kaavan käyttöönsä ja monistaa sen avulla
uusia menestysteoksia. Hillittäköön liiallista innostusta kuitenkin vielä yhdellä
Keaton-sitaatilla:
"Sattuman kauppa on aina auki: yli ampuu se, joka johonkin tähtää."
Kirjoittaja on
Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja