vane.jpg (302 bytes)

kol.jpg (3306 bytes)

Matti Virtanen

Matti Virtanen

Hotakaisen salaisuus

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie-romaanin tarina ei pelkistettynä kovin kummoiselta vaikuta: varastomies Matti Virtanen yrittää voittaa perheensä takaisin ja hankkia rintamamiestalon (mitkä ovat pitkälti sama asia), mutta ei oikein onnistu. Kirja on kuitenkin ollut hämmästyttävä menestys, kriitikot ylistävät, palkintoja sataa – ja kansa ostaa. Juoksuhaudantie on joko ilmestynyt tai ilmestymässä ainakin ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, saksaksi, ranskaksi, viroksi ja venäjäksi. Suomessa kirjaa on myyty tähän mennessä huimat 110 000 kappaletta, mutta uusi piikki on luvassa alkusyksystä, kun kirjan pohjalta tehty ja Veikko Aaltosen ohjaama elokuva tulee ensi iltaan. Samoihin aikoihin Hotakainen käy pokkaamassa Pohjoismaiden neuvoston kirjalle antaman palkinnon – ja samoihin aikoihin on ilmestymässä Hotakaisen uusi romaani.

Mikä on Juoksuhaudantien menestyksen salaisuus? Sen jäljille pääsee tutustumalla Hotakaisen ensimmäiseen proosateokseen nimeltä Buster Keaton. Elämä ja teot (1991), joka sekin on käännetty useammalle kielelle. Siinä Hotakainen ilmiselvästi (mutta ilmeisesti salaa itseltään) luo rivien välissä itselleen sellaista kirjallista ohjelmaa, jota hän sitten on toteuttanut ns. pakkomielletrilogiassa, jonka viimeinen osa Juoksuhaudantie on (aikaisemmat: Klassikko 1997 ja Sydänkohtauksia 1999). Näin jälkikäteen tämän Hotakaisen ohjelman voi tiivistää viiteen kohtaan (jotka ovat suoria lainauksia Buster Keaton -kirjasta):

"Puhtaan komedian ja sisäsiistin tragedian aika on ohi – niitä yrittävän todellisuus rikkoo saunapuiksi."

"Nainen, aarre, ammatti, unelma tai jokin muu tavoite, jonka perässä päähenkilö juoksee ja jonka takia hän on valmis menettämään henkensä, hermonsa, autonsa, junansa, täytekakkunsa ja/tai mielenterveytensä. Nämä asiat ovat suuria ja kiihkeitä asioita, niissä ei ole mitään naurettavaa, nauru tulee siitä, ettei niitä saavuteta aikataulun mukaisesti eikä hyvässä kunnossa."

"Ei selityksiä, vaan mykkä, rakkauden aiheuttama vauhdinhurma. Ei rakkaus elämässäkään näy, se on sivulauseessa, hameenhelmassa, housunlahkeessa."

"Junalla ajetaan niin, että aina joku tahtoo jäädä alle tai asemahallin seinään saavutaan aikataulun mukaisesti. Juna kulkee myös raiteitta, koska elokuva on paitsi todellisuuden vääntämistä sijoiltaan myös unelmaa."

"Itku on jokaisen oma asia, nauru yhdistää. Itku supistaa, olet sumea ja pieni, emmekä me pääse sisään, osallisiksi. Nauru leventää yhdenkoon sukkahousut, tekee tilaa ahtaalla sohvalla. Nauru on siima, joka vetää sinut pohjasta ihmisten ilmoille ja kimmeltää. Alakulo on ilotalon kivijalka."

Kun Hotakaisen Juoksuhaudantiessä huipentuneen menestyksen kaava on näin paljastettu, jokainen kynäilijä voi yrittää ottaa kaavan käyttöönsä ja monistaa sen avulla uusia menestysteoksia. Hillittäköön liiallista innostusta kuitenkin vielä yhdellä Keaton-sitaatilla:

"Sattuman kauppa on aina auki: yli ampuu se, joka johonkin tähtää."

Kirjoittaja on
Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja

Palkkatyöläinen 2.6.2004 nro 5/04

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)