Pitkin kevättä pidettyjen kokousten ja ryhmäkokousten esitykset eivät sitten enää kokouspaikalla kelvanneetkaan, vaan äänestyksiin jouduttiin useampaan kertaan. Äänestykset alkoivat jo Tevan lopettavassa liittokokouksessa, sillä osa Tevan demareista halusi vaihtaa yhden Kemianliiton hallitukseen tulevan demarijäsenen. Äänestys palautti kuitenkin ehdotuksen aiemmin päätetyn mukaiseksi.

Tevan vasemmistoliittolaiset sen sijaan pyörsivät aiemmat ryhmäpäätökset liittosihteeristä ja esittivät Kemianliiton valtuustolle Wikströmiä liittosihteeriksi. Fuusioituneen Kemianliiton vasemmistoliiton ryhmä repesi kahtia ja Svanforsin kannattajat marssivat ulos ryhmäkokouksesta, joten saliin tuli kaksi ehdotusta.

Koska Kemianliiton vasemmistoryhmällä oli kaksi ryhmäkokousten ehdotusta, niin lähes kaikki demarit äänestivät tyhjää. Demarit eivät siis ratkaisseet liittosihteerin vaalia, vaan Wikströmin äänet tulivat vasemmistoliiton ryhmältä.

Kemianliiton valtuuston puheenjohtajaksi valittiin tevataustainen Vuokko Sallinen, ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi Voitto Rekkinen ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Ari Hartonen, joilla molemmilla on Kemianliiton tausta.

Linjapaperia vielä viilattiin

Liittojen arvojen pohjalta tehtyyn linjapaperiin oltiin kokouksessa pääosin tyytyväisiä, mutta sen katsottiin tarvitsevan hieman konkretisointia ja viilausta, mikä työ jätettiin uuden hallituksen ensimmäiseksi tehtäväksi. Hallitus täsmensikin tuoreelta linjapaperia.

Nimenomaan liiton teollisuuspolitiikkaa käsittelevää kohtaa kokous halusi selkeyttää.

Hannu Tuominen ehdotti Teollisuuspolitiikka on tahdon asia otsikkoa muutettavaksi muotoon Työpaikkojen säilyttäminen on tahdon asia. Lisäksi hän toivoi asiaa konkretisoitavan siten, että linjapaperiin tulee maininta siitä, että Kemianliitto toimii tavalla, joka edesauttaa työpaikkojen säilyttämistä Suomessa.

Puheenvuoroissa pidettiin Tuomisen ehdotuksia hyviä ja paperin jatkovalmistelu jäi hallitukselle.

Hallitus sisällytti muut Tuomisen ehdotukset linjapaperiin, mutta otsikko jäi ennalleen, koska teollisuuspolitiikka on laajempi asia ja työpaikkojen säilyttäminen Suomessa ei ole ihan liiton hanskassa eikä sen tahdon asia. Myös Tuomisen ehdottamat muut otsikkotäsmennykset tulivat liiton hallituksen päätöksin lopulliseen linjapaperiin.

Vallittu suomi omistajapolitiikkaa

Kemianliiton puheenjohtaja Timo Vallittu kiinnitti huomion kansalliseen teollisuuspolitiikkaan ja omistajapolitiikkaan. Teollisuuspolitiikka on jatkossakin liiton asialistalla, jopa entistä korkeammalla.

Hän korosti myös kaipailleensa suomalaisille yrityksille ja omistajille selvempää kansallista omistajapolitiikkaa, politiikkaa, jossa kannattavaa yritystoimintaa kehitettäisiin sen poismyynnin sijasta.

– Nykyisin näyttää siltä, että meiltä Suomesta mikä hyvänsä on kaupan kenelle hyvänsä kunhan hinta näyttää vähänkin sopivalta. Erityisesti minua kismittää lähellä maataloustuottajia toimivien yritysten toiminta yrityskauppojen yhteydessä. Kotimaisuudesta kyllä puhutaan, mutta heti kun on mahdollista, yrityskaupat suuntautuvat ulkomaille. Raision ja Valion viimeaikaiset toimet osoittavat tätä, suomi Vallittu kaksinaamaista politiikkaa. Valtionyhtiöiden osalta näyttää olevan meneillään halu voimakkaaseen yksityistämiseen ja yhtiöiden eri toimintojen eriyttämiseen kuten Fortumin ja Kemiran ennakkopäätökset pörssiin vietävistä yhtiöiden osista kertovat.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen tervehti uutta liittoa ja toivoi, että Kemianliitto jatkaa elinkeinopoliittista vuoropuhelua.

Ihalainen toivoi Tevan ja Kemianliiton erilaisten järjestökulttuurien vahvuuksien hyväksikäyttöä. Uuden liiton eväsreppuun Ihalainen halusi solidaarisuutta, aitoa yhteystyötä ja me-henkeä, jota tarvitaan, jotta kemiat pelaisivat yhteen.

Pohjoismaisen tehdastyöväen federaation puheenjohtaja Leif Ohlsson muistutti tervehdyksessään kahden liiton yhdistymisen kasvukivuista. Ruotsissa vastaavat liitot yhdistyivät kymmenkunta vuotta sitten.

– Parhaillaan keskustelemme pohjoismaisen metallin kanssa uuden yhteisen järjestön perustamisesta vastaamaan ajan ja globalisaation haasteisiin, kertoi Ohlsson Kemianliiton kokouksessa.

Aino Pietarinen

– Mutta seuraavaan valtuuston vaaliin mennessä olemme kaikki jo kemianliittolaisia, hän arvioi.

Fuusion johtoryhmässä mukana olleen Sallisen mukaan liittojen yhdistymisprosessi oli mielenkiintoinen, mutta raskas. Hän ei etukäteen osannut ollenkaan arvioida kuinka paljon päätettäviä asioita liittojen yhdistyminen vaatii. Lisäksi jäsenten ja osastojen kasvu kemianliittolaisiksi vasta alkaa.

Syksyn tes-neuvottelut liitto käy Sallisen mukaan yhtenäisenä – siitä ei ole epäilystäkään.

– Tevaa on aiemmin tupo houkutellut jo senkin vuoksi, että sen matalapalkkaerät ovat tuoneet meille palkan lisää. Mutta sopimusmuotohan ei ole pääasia vaan sisältö, Sallinen vakuuttaa.

Yhteistyötä lujitettava

– Huono maku jäi, kun valinnassa ei kyetty yksimieliseen päätökseen.

Riekkisen mukaan äänestykset eivät kuitenkaan jakaneet liittoa.

Nyt viedään yhdistynyttä liittoa keskustellen eteenpäin. Tärkeintä on, että liittofuusio on toteutettu ja nyt lujitetaan yhteistyötä. Edellisenkin liittofuusion jälkeen käytännön yhtenäistyminen vei muutaman vuoden, ei se ole vaaralista.

Syksyn neuvotteluihin Kemianliitto lähtee kuitenkin entistä vahvempana, arvioi Riekkinen.