Aluetoiminnan yhteen hiileen puhaltamisessa ollaan vasta ottamassa ensimmäisiä haparoivia askeleita. Jyväskylän järjestöjen talon info-pisteen hoitaja Kaija Harjula tervehtii jo useamman liiton jäseniä ja ohjaa heitä ongelmissaan eteenpäin, mutta näinkään pitkällä ei taideta vielä juuri muualla olla.

On alettu puhua yhteisten resurssien käyttämisestä ja yhteisistä toimistonhoitajista, mutta yhteisten aluetoimitsijoiden palkkaamista ei taideta vielä edes harkita. Liitot pitävät kiinni omista reviireistään, mutta Lapin puuliittolaisten asioita hoitavan toimitsija Erkki Hastin, jonka haastattelu on teemasivuilla, mukaan kavereita pitää jeesata: "Lapissa joudutaan joskus menemään toistenkin liittojen reviirille. VAL:n, KTV:n ja Rakennusliiton sopimusten alaisilla työpaikoilla työskentelee välillä meidänkin väkeä ja päinvastoin. Apua annetaan toistenkin liittojen jäsenille."

SAK:n ja liittojen yhteistyötä ja työnjakoa pohtinut Lauri Ihalaisen vetämä työryhmä täsmensi alkuvuodesta SAK:laisen ay-liikkeen aluetoiminnan painopisteet. Tämän kevään on työtä jatkanut Tevan, nykyisen Kemianliiton Tuula Ruokosen vetämä työryhmä, jonka piti tehdä konkreettisia esityksiä SAK:laisten aluepalvelujen yhteistyöstä ja kehittämisestä.

Esitykset ovat kuitenkin jääneet vielä varsin yleisiksi, sillä mitä lähemmäksi liittoja ja jäseniä tullaan, niin sitä vaikeammaksi on päätösten teko osoittautunut. Yleisellä tasolla yhteistyöstä puhutaan, mutta vaikeudet alkavat, kun pitäisi tehdä käytännön alueyhteistyön linjauksia ja ehdotuksia. Viime viikolla työryhmän kokoonnuttua viimeisen kerran syssättiin palvelukeskusten kehittämisen konkreettisten päätösehdotusten teko järjestövaliokunnalle, jonka pitäisi syksyn aikana tehdä ehdotuksia.

Tällä erää viimeinen työryhmä on siis päätynyt arvioon, että nykyinen "palvelutaso tulee säilyttää". Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikkien aluetyöntekijöiden tilalle palkattaisiin uudet entisten eläköityessä. Yhteistyölle olisi siis tässä otollinen tilaisuus.

Liitot haluavat tosiasiallisesti päättää omasta palvelutasostaan ja alueverkostostaan. Lisäksi liitoilla on erilaisia näkemyksiä yhteistyöstä, eivätkä kaikki sitä edes halua. Ja jos liittojen reviireille ei haluta mennä, niin seuraavankin työryhmän ehdotukset voivat jäädä laihoiksi.

Yhden luukun periaate taitaa tarvita uudenlaista toimintakulttuuria, ennakkoluulotonta asennetta ja halua jäsenten palveluun – liitosta riippumatta ja tasavertaisesti eri puolilla maata.