Työllisyysaste on korkea, 75 prosenttia, ja työministeriö on nykyään työllisyysministeriö.

Yksimielisyys Tanskan mallista on suuri. Tätä mieltä ovat sekä ammatillisen keskusjärjestöjen LO:n sihteeri Harald Børsting että työmarkkinahallituksen AMS:n toimistopäällikkö Jens Hørby Jørgensen. LO:n mallille antaman tuen perusehtona on suhteellisen korkea työttömyyskorvaus, joka on jopa 80 prosenttia matalapalkkaisimmille enimmillään neljän vuoden ajan. Jotkut hyvin palkatut ryhmät saavat tyytyä 45–50 prosenttiin, mutta voivat ottaa erillisen vakuutuksen.

LO:lle on tärkeää myös mahdollisuus vaikuttaa irtisanomisaikoihin, jotka määritellään sopimuksissa, eikä laissa, ja joita voidaan sovitella kunkin alan tarpeisiin. Vaikuttamaan päästään myös alueneuvostoissa, missä LO:lla on kuusi paikkaa neljästätoista. Samoin mahdollisuus vaikuttaa irtisanomisaikoihin, jotka määritellään sopimuksissa ja joita voidaan sovitella kunkin alan tarpeisiin. Vaikuttamaan päästään myös alueneuvostoissa.

Hallituksen viimevuotinen yritys leikata päivärahaa kaatui LO:n ja työnantajien keskusjärjestön DA:n vastustukseen.

– Mallista löytyy vahvoja kannustimia. On m.m. otettu käyttöön alennettu päiväraha nuorille taistelussa nuorisotyöttömyytä vastaan. Pääsääntönä on, että kaikkien on aktiivisesti etsittävä tai haetteva työtä, painottaa työvoimaneuvoja Christian Sølyst LO:sta.

Osaaminen löytyy alueilta

Tanskassa on ymmärretty, että työttömyyttä on torjuttava alueellisesti, siellä missä osaamista löytyy. Jokaisella 13 alueesta toimii alueneuvosto, jossa on työntekijöiden, työnantajien, kuntien ja valtion edustajia. Keskustasolla on työllisyysneuvosto, ja AMS valvoo, etteivät alueelliset erot kasva liian suuriksi.

– LO on hyvin tyytyväinen johtamistapaan, alueiden kolmikantaneuvostoihin. Mutta ongelmiakin on, vapautta rajoittavia sääntöjä. Hallitus on mm. asettanut 55 prosentin katon sille, kuinka suuren osan varoista saa käyttää koulutukseen, Børsting korostaa. AMS tähdentää näkyvyyden merkitystä, jotta pullonkaulat voidaan poistaa ja järjestelmää kehittää.

– Alueilla on käytettävissään erilaisia työvälineitä, ja ne järjestävät myös yhteistä koulutusta. Työnhakijat, joiden koulutusvaatimukset ovat epärealistisia, ohjataan aloille, joilla väkeä tarvitaan. Tavoitteena on työllistyminen. Ihmiset ovat valmiita pitkähköihin työmatkoihin, mutta perheellisille liikkuvuus ei ole yhtä itsestään selvä asia, Hørby Jørgensen toteaa.

Yhteydenpitoon lisää väkeä

Työttömien naisten määrä on kasvanut vuodessa noin 3 700 hengellä, kun sen sijaan työttömien miesten määrä on vähentynyt muutamalla sadalla. Sen paremmin LO kuin AMS:kään eivät osaa selittää, mistä tämä johtuu. AMS:n mielestä työttömyydestä kärsivät nyt usein ammattitaitoiset työntekijät, kuten sähkömiehet, kun LO puolestaan nostaa esiin työntekijät, joilta ammattikoulutus puuttuu.

LO kritisoi porvarihallitusta, joka on leikannut työmarkkinakoulutuksen määrärahoja kymmenellä prosentilla kahden viime vuoden aikana. Myös työttömien oikeutta koulutukseen on rajoitettu 6 + 6 viikkoon ensimmäisen vuoden aikana. Kuusi ensimmäistä viikkoa saa valita vapaasti, mutta loppuosa on täydentävää koulutusta, johon työnvälityksellä on sanansa sanottavana.

Uutta on, että työntekijän on laadittava ensimmäiseen tapaamisensa työttömyyskassan edustajien kanssa ansioluettelo, CV, joka sekin on merkki omasta aktiivisuudesta. Ansioluettelo pannaan Jobnetiin, minne myös työnantajat ilmoittavat avoimet työpaikat. Kun henkilö on ollut työttömänä vuoden, hänelle laaditaan työllistämissuunnitelma. Siihen voi sisältyä koulutusta työpaikalla, aktivointia, kursseja.

– Yksilön oikeudet ovat tärkeitä, esimerkiksi työttömän oikeus olla yhteydessä työttömyyskassaan kolmen kuukauden välein, mutta yhteydenpito nielee aivan liikaa resursseja. Siksi LO:lla ei ole mitään sitä ehdotusta vastaan, että yhteydenpito kilpailutetaan, että ammattiyhdistykset, neuvojat ja muut sellaiset kytketään mukaan niihin tehtäviin, joissa ne ovat hyviä. Mutta LO haluaa myös huolenpitoa ja laatua, ei yksinomaan volyymia, jonka puolesta hallitus puhuu, Børsting toteaa. Parhaillaan ollaan rakentamassa ns. Job centereitä, joita pitää olla paljon ja joiden on palveltava kaikkia työttömiä, myös vaikeasti työllistettäviä ryhmiä.

Mutta kaikki systeemin läpi käyvät eivät kuitenkaan saa työtä. Hørby Jørgensen veikkaa, että noin 20 prosenttia saa vakinaisen työpaikan, vähitellen.

– Parhaita tuloksia tuottaa työpaikoilla kouluttaminen, aktivointi yksityisen sektorin työpaikoilla. Se luo kontakteja ja tuloksia aikaa myöten. Julkisella sektorilla tilanne on pahempi.

Työllisyystilanne paranemaan päin

Tanskan mallia täydennetään uusilla elementeillä, jotta se todella toisi työpaikkoja, eikä toimisi vain päivittäisi työntekijöiden ammattitaitoa ja toimisi eräänlaisena työttömien päivähoitona, AMS tähdentää.

Keskipisteenä on yksilö. Sekä LO että AMS korostavat kumpikin, että yksi menestyksen ehto on, että valtio, työntekijät ja työnantajat ovat yhtä mieltä perusperiaatteista, muusta voidaan sitten keskustella.

Mitään suoranaisia uhkia Tanskan työllisyydelle ei kenenkään mielestä juuri nyt ole näköpiirissä.

– Saksan kehitys vaikuttaa Tanskaan voimakkaasti, enemmän kuin ns. Kiina-ilmiö, painottaa Jens Hørby Jørgensen AMS:stä.

– Globaalissa ja erityisesti eurooppalaisessa taloudessa on havaittavissa pientä elpymistä. Tanskan talous on hyvällä tolalla ja kotimainen kulutus kasvaa. LO:n arvion mukaan työllisyystilanne paranee tulevina vuosina jonkin verran. Tutkimus, innovaatio ja koulutus pitävät työpaikat Tanskassa. Erilaiset analyysit osoittavat, että teollisuustyöpaikkojen pako ulkomaille jatkuu, mutta on tasoittumaan päin, toteaa puolestaan Harald Børsting LO:sta.

Ingegerd Ekstrand
Kööpenhamina

Esme on väsynyt – hän on tehnyt töitä aamuviidestä – mutta iloinen siitä, että on vihdoinkin saanut vakituisen työpaikan, siivoojana sairaalassa. Edellisen kerran hän jäi ilman töitä, kun hotelli ja siinä samassa siivousfirmakin vaihtoivat omistajaa.

– Esme on tarmokas ja aktiivinen ihminen, joka haluaa tehdä töitä, korostaa Magbule, joka antoi Esmelle vuonna 2001 vinkin sairaalasiivoojaprojektista. Siivousalan ja tanskankielen kurssien ja palkattoman harjoittelun jälkeen Esme pääsi ensin sijaiseksi ja sitten vakinaiseen työsuhteeseen kolme kuukautta sitten.

– Todella upeaa! Viihdyn töissä hyvin ja minulla on kivoja työkavereita, sanoo Esme, joka pyytänyt, että saa tehdä töitä pelkästään tanskalaisten kanssa kielitaitonsa parantamiseksi. Hän on kotoisin Ankaran seudulta Turkista, mutta asunut Tanskassa vuodesta 1984.

Esme Yapici on iloinen myös siitä, että hänen kahdella tyttärellään on työpaikka ja että poika käy lukiota. Ainoa harmi on, että mies on nyt työttömänä, jo kuudetta kuukautta.

– Muovitehdas, jossa hän oli töissä, myytiin ja työpaikat siirtyivät Suomeen!

Tanskaa osattava, jos töihin mielii

Mutta kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri kuin Esmellä. Paikallisosaston 4 000 jäsenestä 600 on työttömänä, mikä on 150 työtöntä enemmän kuin kolme vuotta sitten. Ja työttömistä 60 prosenttia on maahanmuuttajia. Puolet heistä ei puhu tanskaa.

– Laki velvoittaa työttömyyskassan etsimään työttömille kursseja. Uutta on, että työttömien on laadittava ansioluettelo, CV, jota me sitten vertaamme työpaikkapankin tarjontaan. Vuoden kuluessa järjestetään yhteyskeskustelu ja paikallisosasto hoitaa työnvälityksen. Kielitaitovaatimuksia työpaikan saamisen ehtona on kiristetty, ja Magbute Züfer pitää huolen siitä, että jos yhteyskeskustelussa ilmenee, ettei työnhakija osaa tanskaa, hän pääsee kurssille.

– Poliitikkojen olisi pitänyt uskaltaa tiukentaa kielitaitovaatimuksia jo aikaisemmin yhteiskuntaan sopeuttamisen helpottamiseksi. Tanskassa jo 30 vuotta asuneiden motivaatio ei enää ole kovin korkea. 1 400 tunnin katto kielen opiskelussa on aivan liian alhainen, 30 prosenttia jäsenistämme on lukutaidottomia, hän sanoo kriittisesti. Hän tietää mistä puhuu, sillä hänen omat juurensa ovat Makedoniassa. Hänen äidinkielensä on turkki, mutta hän on asunut Tanskassa 8-vuotiaasta.

Kun katto tulee vastaan, joutuu odottamaan vuoden ennen kuin voi päästä uudelle tanskankurssille.

Liitto järjestää työttömille myös monia muita kursseja, jopa kolmen vuoden ajaksi.

Harjoittelupaikat tiukassa myös ay-liikkeessä

Kun nuoret, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset, jopa Tanskassa syntyneet ja kasvaneet, yrittävät löytää harjoittelupaikan, edessä on usein vaikeuksia.

– Nimi on este, mutta myös toisten kulttuurien pelko. Tilanne on sama myös ay-liikkeessä, sanoo Magbule Züfer, joka on ehdottanut, että KAD ottaisi työharjoittelijoita pareittain, yhden tanskalaisen ja yhden johonkin etniseen ryhmään kuuluvan samalla kertaa.

Algeriassa syntynyt ja Pariisissa juristiksi valmistunut Nora Larsen sai KAD:lta koulutuksen, muttei harjoittelupaikkaa omasta ammattiosastostaan, jossa 41 prosenttia 5 000 jäsenestä on mahanmuuttajia. Nyt hän harjoittelee täällä Herlövissä ja jakaa huoneensa Magbulen kanssa.

Nora on asunut Tanskassa 27 vuotta, tehnyt töitä mm. tehtaassa ja baarimikkona. Hän puhuu täydellistä tanskaa.

– Toivon saavani seuraavan harjoittelupaikan naisneuvostosta, sanoo Nora Larsen, joka haluaisi myöhemmin töihin erityisalojen ammattiliiton SID:n tuoreeseen tasa-arvosihteeristöön tai samojen asioiden pariin LO:hon.

– LO on alkanut puhua integraatiosta, mutta asiat etenevät hitaasti. Ay-liikkeessä on esiintynyt ankaraa pelkoa etnisiä naisia kohtaan, enkä tiedä miksi. Mutta tavalla tai toisella ay-liikkeen on nyt hyväksyttävä maahanmuuttajat, sanoo Magbule Züfer päättäväisesti.

Huokaisten hän toteaa, että yhdistyminen SID:n kanssa tarkoittaa sitä, että KAD joutuu palaamaan ajassa 20 vuotta takaisinpäin ja aloittamaan taas nollasta.

– Se tulee olemaan kovaa. Me puhumme naisista, etnisistä vähemmistöistä, tasa-arvosta. Niiden asioiden puolesta KAD:n ja SID:n on nyt taisteltava.

Ingegerd Ekstrand
Kööpenhamina

Suomen ja Tanskan työvoimapolitiikan painotuserot voi nähdä kuviosta. Tanskan työvoimapolitiikka ei ole yhtään aktiivisempaa kuin Suomen, jos aktiivisuutta mitataan aktiivisen työvoimapolitiikan osuudella kaikista työvoimapolitiikan menoista, mukaan lukien passiivisiksi menoiksi luokitellut työttömyyskorvaukset ja työttömyyseläkkeet. Vuonna 2001 molemmissa maissa aktiivisen työvoimapolitiikan menot muodostivat vain kolmanneksen kaikista menoista.

Pääasiallinen ero maiden välillä näkyy siinä, kuinka paljon työvoimapolitiikkaan suhteessa vuoden aikana luotuun varallisuuteen satsataan. Jotta työttömyyden taso ei vertailuja horjuttaisi, kuviossa on verrattu satsausta yhtä työttömyysprosenttia kohti. Satsaus kertoo myös siitä, kuinka tärkeänä maiden hallitukset työttömyysongelman hoidon näkevät. Suomessa satsaus oli 0,32 prosenttia ja Tanskassa 1,05 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tanskan satsaus oli siis 3,3-kertainen. Nykyisillä työttömyysasteilla – Tanskassa 5,6 prosenttia ja Suomessa 9 prosenttia – Tanskan malli Suomessa merkitsi laskennallisesti työvoimapolitiikan menojen viisinkertaistamista.

Eräitä painotuserojakin toki on. Aktiivisen työvoimapolitiikan puolella Tanska satsaa selvästi Suomea enemmän työvoimakoulutukseen: yhtä työttömyysprosenttia kohti laskettuna seitsemänkertaisesti. Muut erot ovatkin sitten varsin pieniä. Esimerkiksi tuettu työllistäminen, aktiivisen työvoimapolitiikan toinen pääkeino, on Suomessa ja Tanskassa likimain samalla tasolla.

Työsuhdeturvan tasoa koskevista indekseistä eniten on viitattu teollisuusmaiden yhteisjärjestön OECD:n indeksiin ja ns. LSE-indeksiin, joka tulee sanoista London School of Economics – erittäin arvostettu taloustieteen opinahjo Englannissa. Molemmat indeksit on koottu kymmenistä työsuhdeturvan tasoa koskevista piirteistä, joista yksi on irtisanomissuojan taso. Ajankohtaisen työmarkkinasanaston mukaan indeksi kuvaa laajemminkin ns. muutosturvaa.

Kuten taulukosta näkyy, Suomi ja Tanska ovat molemmissa mittauksissa hyvin lähellä toisiaan. 26 maan vertailussa OECD asettaa Suomen sijalle 16 ja Tanskan sijalle 19. 20 maan vertailussa LSE puolestaan asettaa Suomen sijalle 12 ja Tanskan sijalle 13. Molemmat vertailut siis arvioivat Suomen ja Tanskan työsuhdeturvan tason hyvin lähelle toisiaan, eli likimain samantasoiseksi. Toinen havainto vertailuista on se, että molemmat maat sijoittuvat vertailussa hieman keskimääräistä löysemmän työsuhdeturvan maiden joukkoon.

Valtiovarainministeriössä on päätelty aivan toisin. Lähteitään valtiovarainministeriö ei ole paljastanut.

Kaleva –lehden haastattelussa 24.8. työministeriön neuvotteleva virkamies Pirjo Harjunen-Rosenholm osallistuu Suomen ja Tanskan mallia koskevaan vertailuun. Haastattelussa hän myöntää yllä kuvatut erot työvoimapolitiikkaan satsaamisessa, mutta ottaa lopulta kantaa Suomen mallin puolesta. Se on hänen mielestään kestävä.

Erkki Laukkanen
SAK:n ekonomisti