Pahimmat lamavuoden nostivat reippaasti vuokralla asumisen suosiota. Vuokra-asuntojen osuus kaikista huoneistoista on siitä pitäen lievästi jopa kasvanut, kun uusien omistusasuntojen tuotanto on painottunut pientaloihin.

Vuokra-asujalle tämän hetken markkinat ovat moniin aikaisempiin aikoihin verrattuna kohtuulliset. Ainakin asunnon saanti on helpottunut jopa pääkaupunkiseudulla. Kokonaan eri asia on, kenellä jopa 13–15 euron neliövuokriin on varaa.

Vaikka pääkaupunkiseudun vuokrat olivat alkuvuoden tilastojen perusteella hieman laskussa, kohtuuhintaisten asuntojen puute alkaa jo haitata alueen taloudellista toimeliaisuutta ja pitää yllä työttömyyttä.

Siitä huolimatta, että asuntokanta ja –olot paranevat jatkuvasti, vuokramarkkinoilla törmätään ainakin Vuokralaisten keskusliiton mukaan edelleen jopa puolen vuosisadan takaisiin ongelmiin: kohtuuttomiin vuokriin, heikkoon irtisanomissuojaan ja koviin oikeudenkäyntikuluihin.

Suomessa ei ole vuokria säännöstelty enää yhdeksään vuoteen. Tänä aikana vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat ovat nousseet yli 40 prosenttia, Helsingin seudulla lähes 60, ja aravatkin seuranneet perässä neljännestä pienemmällä nopeudella. Palkka ja hintakehitykseen nähden vuokrien nousu on ollut moninkertaista.

Viime vuonna vuokrapolitiikan virheitä jatkettiin lopettamalla asunto-oikeudet. Nyt vähävaraiset ihmiset saavat hakea oikeutta yleisistä tuomioistumista, jos pystyvät ylipäänsä niiden kalliisiin rattaisiin lähtemään.

Maan vapaarahoitteisista vuokra-asunnoista yksityiset ihmiset omistavat 70 prosenttia eli 300 000 asuntoa. Näissä asunnoissa kehkeytyvät myös useimmat vuokrasuhdetta koskevat riidat.

Henkilöomistus lisää myös voimakkaasti vuokramarkkinoiden värinää, kun asuntojen hinnat ja vuokratuotot ovat jatkuvan spekuloinnin kohteena ja kun pankit näyttelevät aivan liian keskeistä roolia asunto- ja lainamarkkinoilla.

Kovan rahan vuokra-asunnoissa tarvittaisiin selvää vakautusta ja niiden omistuspolitiikkaan pitkäjänteisyyttä. Sitä saataisiin, jos ammattimaiset asuntojen omistajat, kuten vaikkapa VVO ja SATO, laajentaisivat toimiaan vapaarahoitteisella puolella.

Eurooppalaisittain vuokra-asuminen on yleisintä Saksassa, Ruotsissa ja Hollannissa. Vielä 1990-luvun alussa Suomen vuokra-asunto-osuus oli pienimpiä, mutta lama nosti meidät EU:n keskikastiin.

Tilaston puoliväli saattaa kuitenkin jäädä väliaikaiseksi. Varsinkin pankkien ja rakennusfirmojen rummutus oman asunnon puolesta paukkuu taas kuin 1980-luvun lopun hulluina rakennusvuosina. Vuokra-asujalla ei tunnu olevan puolustajaa edes valtiovallassa, aikoohan se kupata ensi vuonna asuntorahaston kassasta miljoonatolkulla rahaa budjetin yleiskatteeksi ja pitää vuodesta toiseen voimassa omistusasumista suosivaa verojärjestelmää.