– Vanhoista 1950-luvun lehdistä voi lukea ihan samoista ongelmista kuin tänään: Helsingissä on kohtuuttomat vuokrat, vuokralaisilla ei ole irtisanomissuojaa, oikeudenkäynti on liian kallista, asunnot ovat ahtaita, Anne Viita kertoo.

Keskusliiton neuvontapuhelimessa vakiokysymyksenä on vuosikausia ollut vuokravakuus, sen suuruus ja sen palauttamisongelmat. Vuokrasääntelyn purun 1995 jälkeen vuokrataso on noussut yli kaksi kertaa nopeammin kuin palkkataso.

Osasyynä on kiinteistöjen hoitokustannusten voimakas nousu: 35 pros. 1992–2002. Suomessa asumiskustannukset ovat omistusasunnoissa nousseet samassa ajassa 81 pros. ja vuokrat kohonneet 41 pros. Kustannustaso selittää paljolti, miksi Suomessa asutaan muuta Eurooppaa oleellisesti ahtaammin.

Ahdas asunto ahdistaa. Kaikin tavoin.

Oikeutta vain rahalla

Anne Viidan mukaan vapaarahoitteisella puolella vuokralaisen oikeusturva on ongelma. Kun asunto-oikeudet on lakkautettu, turvaan tarvitaan rahaa.

– Asunto-oikeuksien lakkauttaminen oli virhe, kun korvaavaa järjestelmää ei luotu. Kun riita-asiat menevät oikeuteen, niin osapuolet käyttävät aiempaa helpommin asianajajaa, jolloin laskutus voi pahimmillaan olla jopa 6 000–8 000 euroa. Kenellä siihen on varaa? kysyy Anne Viita.

– Jos vuokralainen laittaa vakuuden palautuskanteen vireille käräjäoikeuteen, tilanne saattaa johtaa siihen, että oikeus ei tuomitse vuokralaisen oikeudenkäyntikuluja täysimääräisenä, vaikka vuokralainen voittaa kanteensa. Muun muuassa oikeusturvaehdoista saattaa seurata, että lopputulemana vuokralainen jää taloudellisesti tappiolle voitettuaan oikeusjutun, kun hänen kontollaan on oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus. Omavastuuosuus saattaa olla suurempi kuin palautettavaksi tuomitun vakuuden määrä.

Kun vuokrariitoja käsitelleet asunto-oikeudet lakkautettiin viime vuonna, vuokralaisille tarjotaan nyt kuluttajariitalautkuntaa , joka voi antaa vain suosituksia. Vuokrasuhteen osapuolille on haastava vaade päättää, mitkä asiat ratkaistaan lautakunnassa ja mitkä käräjäoikeudessa.

Vuokralaisten keskusliiton kantana on, että maistraattien yhteyteen pitäisi kehittää esimerkiksi yhden tuomarin varaan perustuva, käräjäoikeutta kevyempi suullinen oikeuskäsittely. Tällöin oikeusturvan hankkiminen ei kävisi yhtä kalliiksi.

– Huoneenvuokralain suoma suuri sopimusvapaus on vuokramarkkinoilla vaikea ongelma. Nyt vuokranantaja saa itse ehdottaa, koska vuokraa korotetaan, miten paljon korotetaan, millä perusteella ja miten siitä ilmoitetaan. Koska asuntoja on niukasti, vuokranantaja on neuvottelukumppanina voimakas. Pahimmillaan vuokranantaja voi sanoa irti vuokrasopimuksen, jos vuokralainen ei suostu vuokrankorotukseen.

Koska laissa ei ole mekanismia vuokralaisen turvaksi, ovat vuokramarkkinoiden etujärjestöt luoneet Hyvä vuokratapa -nimisen suosituksen, jossa osapuolia opastetaan avoimeen ja vastapuolta huomioon ottavaan vuokrasuhteen hoitoon.

Arava, asuntorahasto ja vapaat markkinat

Arava-asumisen puolella Vuokralaisten keskusliittoa kiinnostaa Valtion asuntorahaston varojen käyttö: rahoja ei pitäisi siirtää valtionvarainministeriön esityksen mukaisesti budjetin katteeksi, vaan ne pitäisi ensisijaisesti käyttää aravavuokrien korkojen alentamiseen tai uuden asuntokannan rakentamiseen.

– On vaikea hyväksyä sitä, että vuokralaiset, jotka jo nyt maksavat kalleinta asumismuotoa sillä perusteella, että he saavat asunnon sosiaalisen tarpeen, tulojen tai varallisuuden perusteella, ryhtyisivät kattamaan asuntorahastolle maksamistaan rahoista vielä valtion budjettia. Vaikka keväällä arava-asuntojen tulorajoja nostettiin, ei se paljoa hyödyttänyt, koska asuntojen lukumäärää ei lisätty, Anne Viita selittää.

Vapaarahoitteisella ja aravapuolella vuokran määräytymisen tekijät ovat paljolti sekä vuokralaisten että vuokranantajien ulottumattomissa. Kumpikaan ei voi vaikuttaa esimerkiksi kiinteistöveroon, vesimaksujen kuutiohintoihin tai sähkön hintaan. Aravapuolella vuokraa säädellään myös valtioneuvoston korkopäätöksillä. Aravalainojen korot ovat vielä alentamisen jälkeenkin korkeammat kuin useimmat markkinahintaisten asuntolainojen korot.

– Aravakohteiden pääomakulut ovat huikeat, kun niitä vertaa yksittäisten kansalaisten asuntolainojen korkoihin, joista saa verovähennykset. Välillä on esitetty, että myös vuokralaisten pääomavuokrista pitäisi saada tehdä vähennyksiä. Mutta aika vähän ajatukselle on lämmetty.

– Ahneus on joillain vuokranantajilla voimakasta. Jos vuokraa korotetaan 500 eurosta 600 euroon, se on aika lähellä moraalista kiristystä, kun tiedetään, että muuttaminen tulee kalliimmaksi. Huoneenvuokralaissa ei ole mitään leikkuria sille, kuinka paljon vuokraa saa korottaa, kunhan ei vain ylitä paikkakunnan kohtuullista tasoa. Se on jännittävä määre. Onko keskivuokra kohtuullinen? Vastaus riippuu täysin tuloista!

Asumiskustannusten ale?

Tällä hetkellä vuokranantajilla ei ole mitään liiketoimintariskiä. Vuokralaisten keskusliiton mielestä alle kolmen vuoden vuokrasopimusta ei pitäisi saada irtisanoa vuokrankorotuksen perusteella.

– Kun aravapuolella pääomakulujen ainoa käsittelymuoto on siinä, että niitä tasataan siirtämällä osa kalliimpien kohteiden pääomakuluista halvempien maksettavaksi, järjestelmä ei ole oikeudenmukainen etenkään vuokralaisdemokratian kannalta. Tasauksesta pitäisi luopua ja miettiä, voisiko vanhojen talojen korkoja alentaa niin, että huonokuntoiset asunnot peruskorjattaisiin sellaiseen kuntoon, että ne vastaisivat kalliimpia asuntoja, joissa on jo valmiiksi valitettavan korkea pääomavuokra. Jos pääomavuokra on puolet vuokrasta, ei siinä talkoot paljon auta. Pääomapuoli on iso ongelma, jonka asukas maksaa viime kädessä.

Tonttimaan hinta on tekijä, joka nostaa huomattavasti asumiskustannuksia. Talopaketti kehä kolmosen sisäpuolella maksaa oleellisesti enemmän kuin muualla Suomessa.

– Tässä on pullonkaula, joka pitäisi avata. En tiedä, kuka sen tekisi. On paljon elementtejä, jotka ovat kaikkien tiedossa. Esimerkiksi kun valtio kiristi kuntien valtionapuosuutta, niin kunnat nostivat kuluja taloutensa vahvistamiseksi, mikä vaikutti suoraan vuokriin ja vastikkeisiin. Olemme sellaisessa kehässä, josta ulospääsyä ei näillä näkymin näy. Kun joku keksii ihmelääkkeen, niin alennus maksatetaan aina jollain toisella puolen.

Anne Viidan mukaan muualla Euroopassa vuokralla asumisen ongelmat ovat paljolti samanlaisia kuin Suomessa.

– Saksa on ehkä ainoa maa, jossa vuokra-asuntojen tuotanto on niin vahvalla pohjalla, että siellä vuokrataso pysyy sitä kautta hallinnassa. Segregaatio eli maahanmuuttajien eristäytyminen omille vuokra-asuntoalueille on Euroopassa isompi ongelma kuin Suomessa. Maahanmuuttajakeskittymät alkavat olla suuria sosiaalipoliittisia ongelmia.

Veikko Tarvainen
kuva, Tuulikki Rautio

Vielä 1990-luvun alussa SAK oli VKL:n yhteisöjäsen. Järjestön valtionavut olivat silloin siksi suuria, että VKL saattoi antaa maksutonta vuokraneuvontaa kaikille (nyt se on maksutonta vain jäsenille). 1990-luvun lamavuosina valtioapuja leikattiin väkevällä kädellä ja osa jäsenyhteisöistä erosi liitosta.

Nyt VKL:n ay-yhteisöjäseninä ovat Metalliliitto, KTV ja Kemianliitto.

– Kukaan muu ei aja yksinomaan vuokralaisten asiaa kuin me. Parempi katsoa kuin katua. Meille liittyy paljon jäseniä siinä vaiheessa, kun ongelma on jo olemassa. Onneksi meillä on paljon paikallisia aktiiveja, joiden panos liittomme työssä on korvaamaton, kertoo VKL:n pääsihteeri Anne Viita.