Demokratian ja kansalaisaktiivisuuden edistäminen vaatii käytännössä ennen muuta politiikan edistämistä. Politiikka ja demokratia ovat liian kallisarvoisia asioita jätettäväksi poliitikoille, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Harva demokraattina esiintyvä julistautuu silti politiikan kannattajaksi. Poliittinen sitoutuminen tai aktivistin leima voi konkreettisesti olla omien etujen vastaista esimerkiksi työpaikalla.

Politiikka ei tarkoita yhteisten asioiden hoitamista, yhteisten asioiden hoitaminen on virkakunnan hommaa. Sen sijaan politiikka tarkoittaa henkilökohtaisen vastuun ottamista oman ja kaltaistensa ihmisten ihmisarvoisen elämän edellytyksistä.

Kenenkään ei tarvitse ottaa koko maailman ongelmia harteilleen, mutta jos ei ole valmis tekemään omaa osuuttaan, on turha marista. Ihminen on luonnostaan poliittinen, reagoimme epäkohtiin ja puhumme niistä työpaikalla ja kaveripiirissä. Politiikkaa asioista tulee, kun ne tuo julkisen keskustelun kohteeksi.

Meillä on tapana syyllistää ihmisiä politiikan puhumisesta. Politiikan puhumista pidetään ajan tuhlauksena. Politiikan ydin on kuitenkin avoimessa keskustelussa ja erilaisten tulkintojen esittämisessä. Erilaiset perustellut näkemykset ja tarpeet on saatava tuotua julkisen keskustelun kohteeksi, jotta yhteisesti edistämisen arvoinen linja on edes teoriassa mahdollista löytää. Poliittinen prosessi vaatii aikaa julkiseen keskusteluun ja toisten esittämien ajatuksien kuuntelemiseen.

En sinänsä epäile hallituksen käynnistämän demokratian lisäämisohjelman tarpeellisuutta. Yhteiskunta ja maailma on muuttunut ja tämän muutoksen tuomia haasteita demokratian kehitykselle tulee selvittää.

Samanaikaisesti kansalaisaktiivisuuden kehittämisohjelmansa kanssa hallitus taannoin esti kansanäänestyksen EU-perustuslaista. Ovatko hallitus ja kunnallispoliitikot valmiita aitoon poliittiseen keskusteluun ja onko poliitikoilla ja kansalaisilla ylipäätään enää aikaa tähän?

Suomessa vaalien ehdokasasettelu päättyy reilu kuukausi ennen vaaleja. Viime vaalien perusteella puolueiden edustajia alkaa näkyä vaalimökeillä hädin tuskin ennen ennakkoäänestystä. Mainonta tuntuu keskittyvän viimeisiin viikkoihin, niin kuin sähköisen median poliittiset paneelit ja keskusteluohjelmatkin.

Eniten aikaa politiikalle tuntuu antavan lehdistö, jossa ilmestyy erilaisia vaaleihin liittyviä pitkiä juttusarjoja.

Kenen ehdoilla vaalikampanjoita oikeastaan käydään? En tiedä, mistä on syntynyt puolueiden tapa panostaa vaalikampanjoinnissa viimeisiin viikkoihin vai annetaanko poliittisen markkinoinnin ohjailla koko kampanjointia.

Tuntuu, ettei edes vaaleissa poliitikoilla ole aikaa politikoida ja että poliittisen keskustelun mahdollisuus on tehostettu kampanjoiden lyhyyden vuoksi ulos vaaleista. Ehkä äänestämättä jättäneiltä ihmisiltä pitäisi kysyä, onko kaksi kolme viikkoa riittävän pitkä varoaika poliittisten valintojen tekemiseen.