HKL-bussiliikenteen yhtiöittäminen Helsingin kaupungin omistamaksi osakeyhtiöksi voi tulevaisuudessa merkitä sitä, että yhtiö myydään monikansalliselle firmalle. Vaikka päättäjät nyt vakuuttavat, että niin ei ole tarkoitus toimia, hyperkilpailussa kaikki on kaupan. Tuskin rakennushallituksen yhtiöittäjät näkivät aikanaan, että jonain päivänä Engel-yhtiö lipuu tanskakalaisen ISS:n syliin.

Kun kuntapalvelu ostetaan yksityiseltä firmalta ja vieläpä monikansalliselta yhtiöltä, osa verovaroista annetaan omistajien osinkoihin. Omistaja haluaa voiton sijoitetulle pääomalleen tekipä firma hoivapalveluita tai kännyköitä.

– Miksi ollaan valmiita verovaroista kustantamaan paitsi itse palvelu, myös omistajien vaatima tuotto sijoitetulle pääomalle, kun vaihtoehtona on se, että verovarat käytetään itse palvelun tuottamiseen ja kehittämiseen, kysyy Kunta-alan ammattiliiton KTV:n puheenjohtaja, kansantalousnainen Tuire Santamäki-Vuori.

Hän ymmärtää kyllä, että palvelun käyttäjän ja rahoittajan etu on maksaa itse palvelun lisäksi myös osakkeen omistajille, jos yksityinen pystyy tuottaman osingon maksun jälkeenkin laadukkaamman palvelun halvemmalla kuin kunta. Tästä ei ole tutkimuksellista näyttöä.

Veronmaksajana kuntalainen on ikään kuin asiakasomistaja. Hän rahoittaa ja käyttää hyvinvointipalveluita. Kun palvelu ostetaan ulkopuoliselta yhtiöltä tai vaikka kunnan omalta osakeyhtiöltä, asiakasomistajalla ei ole mitään sijaa päätöksenteossa.

– Osakeyhtiölaki asettaa rajoituksia antaa tietoa edes omistajille. Olen kansalaisena hyvin huolestunut siitä, että toimintoja organisoidaan entistä enemmän muotoon, jossa kansalaisten vaikutusmahdollisuus katoaa, Santamäki-Vuori sanoo.

Laatu maksaa aina

Suuri eteläsuomalainen kaupunki ulkoisti päiväkodin ruokahuollon ulkomaalaisomisteiselle suurelle yhtiölle. Hetken päästä lapset, lasten vanhemmat ja henkilöstö alkoi valittaa, että lapset jäivät nälkäisiksi, koska ruoka-annokset olivat liian pieniä. Selvisi, että ruokahuollosta vastuussa oleva emäntä sai bonuksia siitä, mitä vähemmän raaka-aineita kuluu.

Kunta palautti päiväkodin ruokahuollon omaan tuotantoonsa. Moni kunta onkin joutunut palauttamaan nimenomaan ruokahuollon ja siivoustoimen omaksi työkseen, koska ulkoistamisen johdosta palvelun laatu on kärsinyt.

Tuire Santamäki-Vuori muistuttaa, että laatu maksaa aina tuottipa palvelun yksityinen yritys tai kunta.

Markkinat haltuun

Miksi kunnat sitten häviävät tarjouskilpailuissa? Eivätkö ne osaa laskea oman tuotannon hintaa ja laatua vai onko kunnissa sittenkin niin paljon löysää, että yksityinen palvelun tuottaja pärjää tehokkuudella?

– Isoilla monikansallisilla toimijoilla on selkeä strategia: niillä on vara alihinnoitella tuote alkuunsa. Kun markkinat on vallattu, kilpailijat työnnetty syrjään ja kunnan oma palvelutuotanto halvaannutettu, hinnat alkavat nousta.

Houkuttelevalta kuulostava puheenparsi siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluja yksityistämällä luodaan kasvualustaa naisyrittäjyydelle, ei käytännössä toteudu. Isot firmat valtaavat myös hoivamarkkinoita.

Ruotsissa hoivassa ja hoidossa toimii 140 yritystä, joista seitsemän vastaa yli puolesta alan liikevaihdosta.

Jälkilasku maksuun

Santamäki-Vuoren mukaan monilla kunnilla on varmasti vielä kehittymisen varaa oman tuotannon kustannuslaskennassa, mutta näyttöä on siitäkin, että yksityisten firmojen voittomarginaali tulee työn hinnoittelusta ja työvoiman käytöstä. Kaula yksityisen ja kunnallisen henkilöstön työehdoissa ja palkoissa esimerkiksi puhdistus- ja ruokapalveluissa on jo suuri.

– Kunnilla täytyy olla osaamista kustannuslaskennassa jo siitäkin syystä, että päätöksentekijät ja veronmaksajat saavat oikean käsityksen, mitä kunnan oma työ maksaa verrattuna siihen, että se ostetaan ulkoa.

– Valitettavasti monin paikoin lähdetään automaattisesti siitä, että kaikki laajeneva toiminta ostetaan ulkopuolelta, ja kun oma väki eläköityy, siirrytään ostopalveluihin kysymättä lainkaan, mikä on palvelun käyttäjän ja veronmaksajan etu, Santamäki-Vuori sanoo.

Hän peräänkuuluttaa kuntapäättäjiä myös miettimään, mitä heijastusvaikutuksia ulkoistamisella ja yhtiöittämisellä on, ja mitä ne maksavat kunnalle?

– Hiljalleen on alettu tunnistaa ja tunnustaa ongelma, mikä liittyy eläkkeiden rahoitukseen.

Kunnilla on oma eläkejärjestelmä, joka perustuu samanlaiselle ajattelulle kuin yksityissektorilla, että tulevat kunta-alan työntekijät maksavat aikaisempien sukupolvien eläkkeen.

– Eläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys lähtee laskelmista, että kunta-alan palkkasumma kasvaa reaalisesti puolitoista prosenttia vuodessa seuraavat 30 vuotta. Se ei kyllä mahdollista kovin suurta henkilöstömäärän vähentämistä.

– Jos niin kuitenkin tapahtuu, eläkemaksua pitää nostaa ja kunnan oma työ näyttää entistä vähemmän kilpailukykyiseltä, kun työnantajamaksut ovat korkeammat kuin yksityisellä yrittäjällä, Santamäki-Vuori sanoo.

Leena Seretin

Teollisuus työllisti viime vuonna 140 000 henkeä ostopalveluilla, suoraan teollisuudessa työskenteli noin 460 000 ihmistä. Toissa vuonna teollisuuden tuotannon arvosta lähes 17 prosenttia kului ostopalveluihin.

Useimmiten ensimmäisenä teollisuuslaitoksesta ulkoistetaan vartiointi. Sitten menevät ruokailu, kunnossapito, varastointi ja siivous. Kemianyhtiöistä omat vartijat katosivat jo 20 vuotta sitten, ruokaloista 90 prosenttia on muiden käsissä.

Elintarviketeollisuudessa siivouksen ja kunnossapidon lisäksi myös varastot ovat siirtymässä ulkopuolisten hoidettaviksi. Leaf antoi viime vuonna kaikki viisi varastoaan Adecon hoidettaviksi. Valiokin on ulkoistanut osan varastotehtävistä.

Metalliteollisuudessa työnantajat ovat siirtäneet korjauspuolta isojen korjausyhtiöiden hoidettavaksi ja yrittävät nyt kovasti ulkoistaa siivousta. Muullakin teollisuudessa ulkopuoliset yritykset ovat tunkemassa entistä enemmän sisälle tuotantolaitokseen ja jopa osaksi tuotantoa.

Kirjapainoihin sivut tulevat useimmiten valmiina painopintoina muilta yrityksiltä. Nyt tuotantoon mukaan pyrkii Posti, joka tarjoaa isoille painotaloille lehtien käsittely- ja lastaamispalveluja. Ennen sen työsarka alkoi vasta, kun autot oli lastattu.

Sahoilla lautoja ei enää siirrä yhtiön trukinkuljettaja, vaan pääsääntöisesti ratin takana on ison kuljetusyhtiön työntekijä. Myös kuorimo on ulkoistettu yhdellä sahalla.

Paperissa rajoista on pidetty tiukasti kiinni, mutta Stora Enson Pankakosken tehtaan rataliikenne annettiin sovulla VR:n hoidettavaksi. Myös yhtiön sisäisiin ulkoistamisiin on suostuttu: yhtiön korjaajat kiertävät nyt tehtaalta toiselle.

Voimalaitoksissa sähkönjakelua hoitavat ulkopuoliset. Talotekniikan sähköasennuksia on annettu teknologiateollisuuden yritysten hoidettaviksi, työntekijöille se tietää pienempää palkkaa.

Rakennustuoteteollisuudessa kuljetus ja kunnossapito ovat siirtyneet jossain määrin ulos. Talonrakennuksessa loppusiivouksen hoitavat siivousalan yritykset. Ulkoistamisen pahin muoto, alihankintojen ketjutus, on ollut rakennusalan riesana siitä lähtien, kun alihankinta 1990-luvun alussa vapautui.

Birgitta Suorsa

Aluksi siivous yhtiöitettiin Postin sataprosenttisesti omistamaan tytäryhtiöön. Vuoden alusta yhtiön 250 siivoojaa siirtyivät yrityskaupan myötä vanhoina työntekijöinä pörssiyhtiö Lassila & Tikanojan palvelukseen.

Kesäkuussa korjaamotoimen hoitamiseksi perustettu Easy Km Oy myytiin valtion omistamalle Raskone Oy:lle. Samalla Posti–konsernista lähti 370 työntekijää.

Toisaalta Posti on haalinut ydinalueelleen uusia yrityksiä, Leijonajakelu Oy:n ja sähköiseen viestintään keskittyneen Elma Oy:n.

Rautateillä vaunusiivous on yksityisen hoidossa, muu siivous hoidetaan omalla väellä. Autohuollosta vastaa nykyisin Raskone ja elokuusta lähtien ATK-tuesta pohjoismaisen jätin tytäryhtiö WM-data Solicom Oy. Kumipyöräliikenteensä VR hoitaa tytäryhtiönsä Transpoint Oy:n avulla. Myös junien kahvilapalveluja hoitava Avecra Oy kuuluu VR:n konserniin. Rautateiden rakentamisen ja kunnossapidon työntekijät ovat nykyisin Rata Oy:n leivissä. Yhtiö kilpailee ratatöistä muiden rakennusyritysten kanssa.

Autoliikenteessä kuljetusyhtiöiden omat korjaamopalvelut ovat joutuneet ensimmäisenä silmätikuksi. Niitä on lopetettu tai yhtiöitetty. Myös omat ruokalat alkavat olla historiaa, samoin omat siivoojat. Kaupalla ja leimoilla on äärimmäisen harvoin omaa ajokalustoa. Loputkin elintarviketeollisuuden, mm. meijereiden, kuljetuksista ovat siirtymässä ulkopuolisten hoidettaviksi.

Matkailualalla myräkkä alkoi pari vuotta sitten. Ulkoistettaviksi ovat joutuneet lähettämöt, postitukset, ATK-palvelut ja taloushallinto. Ilmailualan maapalveluja on ulkoistettu hyvää vauhtia, Finnair on yhtiöittänyt mm. kuormauksen ja catering-palvelut.

Birgitta Suorsa

Hotellit ulkoistivat ensimmäiseksi aulasiivoojat, sitten kerrossiivoojat. Samaan aikaan ravintolat ottivat tarjoilijoiksi vuokrayritysten palkollisia.

Tavallista on, että hotellien ja ravintoloiden esimiestaso ja vielä vuorovastaavatkin ovat talon omaa väkeä, mutta muu henkilökunta on muiden yritysten leivissä.

Vakinaista henkilökuntaa pitävissä yrityksissä on tehty jako kahteen: Kokoaikaiset pidetään työsuhteessa, mutta osa-aikaiset ostetaan muualta. Ei ole tavatonta, että yhtiö ostaa omasta tytäryhtiöstään vuokratyövoimaa.

Vahtimestarit ja vartioinnin yhtiöt hankkivat vuokrafirmalta tai yksityiseltä yrittäjältä. Myös tietohallinto, palkanlaskenta ja siivous hoidetaan ostamalla. Hotellin tilanvarausjärjestelmä voi toimia jopa Virosta.

Kaupan hyllyjä täyttävät nykyisin muut kuin myymälän omat työntekijät. Vaikka kuluttaja saisikin vain yhden kassakuitin, kaupan sisällä saattaa olla useita eri myymälöitä, esimerkiksi paistopistettä tai kalatiskiä voi hoitaa itsellinen yrittäjä. Yhä useampi kassa on palkattu vuokrafirmasta.

Siivousfirmat ostavat palveluita muilta siivousyrityksiltä ja siivoojilta. Osa siivoojista on Palvelualojen ammattiliiton mukaan pakotettu yrittäjiksi samoin kuin osa kampaajista ja kosmetologeista aikoinaan.

Birgitta Suorsa