Irma Laurila tietää kantapään kautta, millaisia vaikeuksia seuraa, jos sukset menevät työnantajan kanssa ristiin. Hän myös tietää, miten vaikea yksittäisen työntekijän on selvitellä syntyneitä ongelmia, jos ei ole ammattiliiton jäsen.

Irma Laurilan tarina alkaa tämän vuoden alusta, jolloin hän aloitti työskentelyn naisten alusasuja ja sukkia myyvässä pienessä liikkeessä, jonka omistaja omistaa myös tunnetun naisten putiikkivaatteita myyvän vaateketjun. Työpaikan saatuaan Laurila liittyi yksityisen työttömyyskassan eli Loimaan kassan jäseneksi.

– Siinä vaiheessa summasin, että ammattiliiton jäsenmaksu on turhan suuri suhteutettuna melko pieneen palkkaani. Luotin myös työnantajan hyvään maineeseen ja vakavaraisuuteen ja ajattelin ettei ongelmia tule. Halusin vain varmistaa itselleni työttömyysturvan, Laurila kertoo.

Työnantajan hyvä maine alkoi kuitenkin rapistua varsin nopeasti. Laurila oli palkattu myymälänhoitajaksi ja hän tosiaankin sai hoitaa Helsingissä Esplanadilla sijaitsevaa myymälää aivan yksin. Työnantaja ei olisi aluksi sallinut edes kahvitaukoa puolen tunnin ruokatauon lisäksi. Laurilalle esitettiin myös toivomus ettei hän kävisi työaikana klo 16 jälkeen WC:ssä.

Ylityökorvaukset  maksamatta

Varsinainen pommi jysähti kevättalvella, kun Irma Laurila huomasi ettei hänelle ole yhdessäkään palkassa maksettu ylityökorvauksia, vaikka hän oli tehnyt säännöllisesti ylitöitä. Laurila huomautti asiasta työnantajalle mutta ei saanut asiallista vastausta. Sen jälkeen hän otti yhteyttä työsuojelupiiriin.

– Sain sieltä hyvää apua, mm. asiantuntevia neuvoja, mutta he sanoivat suoraan etteivät voi ryhtyä ajamaan asiaani. He ehdottivat, että otan yhteyttä ammattiliittoon.

Loimaan kassa ei kuitenkaan ole mikään ammattiliitto ja sen Laurilakin tiesi.

Tässä vaiheessa tilanne työpaikalla oli jo pahasti tulehtunut. Irma Laurila alkoi epäillä, ettei hänelle ollut maksettu henkilökohtaiseen myyntiin perustuvia provisioita täysimääräisesti. Alkoi myös vaikuttaa siltä, että Laurila oli alipalkattu – hänelle ei ollut maksettu luvattua myymälänhoitajan palkkaa.

– Yksittäisen työntekijän on käytännössä mahdotonta taistella työnantajaa vastaan ilman ammattiliiton apua. Minulla meni valtavasti aikaa ja energiaa asioiden selvittelyyn, eikä minulla olisi ollut varaa palkata asianajajaa, Laurila toteaa.

Viime kesänä Irma Laurila siirtyi Loimaan kassasta Palvelualojen ammattiliiton PAMin jäseneksi. Ammattiliitossa ryhdyttiin ensimmäiseksi selvittelemään saamatta jääneitä ylityökorvauksia. Ne maksettiin Laurilan tilille elokuussa yhden liitosta työnantajalle soitetun tiukan puhelun jälkeen. Parhaillaan selvitetään mm. provision maksamiseen liittyviä epäselvyyksiä.

Liitot markkinoimaan jäsenyyden etuja

Irma Laurila ei ole juuri ollut yhteydessä työnantajansa palveluksessa oleviin muihin työntekijöihin. Hän uskoo, että työntekijöiden keskinäisten kontaktien minimoiminen on osa työnantajan strategiaa. Yrityksen työpaikoilla ei ole luottamusmiestä. Laurila epäilee, että työnantaja polkee huolettomimmin niiden työntekijöiden työehtoja, jotka eivät ole ammattiliiton jäseniä.

Yksi tapa varmistaa, että työantaja noudattaa työehtoja ja joutuu tilille mahdollisissa väärinkäytöstapauksissa on ammattiliiton jäsenyys. Irma Laurilan mielestä ammattiliitot voisivat markkinoida jäsenyyttä nykyistä voimakkaammin.

– Varsinkin nuoret kuvittelevat helposti, että työehdot ovat itsestäänselvyys, osa suomalaista hyvinvointivaltiota. Heille ei tule mieleen, että työnantaja voi myös rikkoa työehtoja, joko harkitusti tai tietämättömyyttään, Laurila miettii.

Työsuojelupiiristä Irma Laurilalle todettiin, että omien oikeuksien perääminen saattaa maksaa hänelle työpaikan. Näin on myös käymässä, sillä työnantaja on nyt ryhtynyt kaikin tavoin vaikeuttamaan Laurilan työntekoa. Hän on saanut mm. kirjallisen varoituksen asiasta, joka on täysin tekaistu.

– En itsekään enää halua jatkaa tässä työpaikassa. Mutta olen sitkeä luonteeltani, ja haluan selvittää työnantajan väärinkäytökset perin pohjin.

Irma Laurila uskoo, että palvelualalla työskentelee paljon naisia, joita työnantaja käyttää hyväksi. Moni ei uskalla tai jaksa ryhtyä peräämään oikeuksiaan työpaikan menettämisen pelossa.

Irma Laurila ei haluaisi itse sanoa itseään irti, vaikka työantaja häntä tähän yrittääkin ajaa.

– Tuntuu kuitenkin hyvin vaikealta ajatukselta jatkaa työskentelyä nykyisessä työpaikassani, Laurila sanoo.

Kun tätä haastattelua tehtiin, Irma Laurila oli sairauslomalla.

Pirjo Pajunen
foto: Patrik Lindström

  SAK:laisissa liitoissa on havaittu, että ohessa kerrottu Irma Laurilan tarina ei ole aivan harvinaislaatuinen. Liittojen ja niiden työttömyyskassojen jäseneksi tulee väkeä Loimaan eli YTK-kassasta. Loimaan kassa on kasvanut vauhdilla viime vuosina. Se on saanut jäseniksi erityisesti nuoria. Liittojen havaintojen mukaan nuoret eivät välttämättä tiedä, että Loimaan kassa ei ole ammattiliitto. Moni on pettynyt, kun kassasta ei saa apua silloin, kun työpaikalla tulee vaikeuksia.

Tutkimusten mukaan nuoret suhtautuvat ammattiliittoihin myönteisesti, mutta eivät aina tiedä, mitä hyötyä jäsenyydestä heille on. Syyksi järjestäytymättömyyteen nuoret mainitsevat myös, että kukaan ei ole tullut tarjoamaan liiton jäsenyyttä.