Viisi vuotta sitten vastaavassa tilanteessa edustajat ottivat kantaa kolmeen erilliseen ohjelmakirjaan, jotka käsittelivät työ- ja yhteiskuntapolitiikkaa, sopimustoimintaa ja järjestötyötä.

Tälle kokoukselle esitetään vain yhtä ohjelmapaperia, koska monissa päättyvälle kaudelle asetuissa tavoitteissa näyttää riittävän purtavaa vielä tuleviksikin vuosiksi.

Seikkaperäisen selvityksen päättyvän kauden onnistumisista ja mahalaskuista antaa kokoukselle SAK:n hallitus. Päällisin puolin näyttää kuitenkin siltä, että useat ohjelmapapereiden ennakoinnit ovat käyneet toteen jopa odotettua paremmin.

Esimerkiksi suuri sukupolvimurros on sujumassa hyvää vauhtia ja onnistuneesti ainakin liikkeelle elintärkeiden luottamushenkilöiden keskuudessa ja ainakin heikkoja signaaleita jäsenten vahvistuneesta uskosta ja luottamuksesta liikettä kohtaan on ilmassa.

Viiden vuoden ansiokehityksestä saa kasaan jopa menestystarinan. Kolme pitkää tupoa peräkanaa on parantanut palkkoja joka kierroksella enemmän kuin ennakkoon laskettiin, olkoonkin, että lähes olematon inflaatio ja veronalennukset ovat kehitystä reippaasti tukeneet.

Pettymysten puolella listan kärkeen nousee vaisusti kehittynyt työllisyys. SAK:n tavoite 200 000 työpaikan lisäyksestä ja 70 prosentin työllisyysasteesta ei tule läheskään toteutumaan, vaan työllisten määräksi mitataan tänään samat 67 prosenttia kuin viisi vuotta sitten.

Ennakkoon kovinkin säikytty globalisaation on kourinut suomalaista työelämää valikoivasti.

Juurin tällä haavaa sen kynsissä kiemurtelevat pahiten metsäteollisuus, elektroniikan alihankinta ja elintarviketuotanto, mutta esimerkiksi perinteinen metalli näyttää nyt pärjäävän hyvin maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Palveluihin globaali koura ei juuri ole tarrannut ja sen vaikutukset kohdistuvat enemmänkin omistukseen kuin työpaikkoihin.

Päättyväen kauden tupoja on joka kierroksen jälkeen nimitelty aiheesta lähes pelkiksi raharatkaisuiksi. Kerta toisensa jälkeen ay-rukkanen on livennyt työelämän asioissa, kuten yrityksissä parantaa merkitsevästi luottamushenkilöiden asemaa tai yhteistoimintaa yrityksissä. Parhaillaankin näitä kysymyksiä koskevat järjestöneuvottelut ovat pahan kerran jumissa, vaikka niitä on jauhettu käytännössä koko edustajakokouskausi.

Viidelle vuodelle joudutaan siis lähtemään pullealla repullisella tuttua mutta toteutumatonta tavaraa.

Vaikka viime tupokierros tuotti työttömien tueksi tärkeän muutosturvan, koko työttömyysturvajärjestelmässä on vielä lukuisia, viime laman aikana puhkottuja aukkoja, jotka pitäisi paikata.

Työttömyysturvaa paljon tuimempaan edunvalvontakamppailuun SAK joutuu ilman muuta lupauksellaan pistää lähivuosina kuntoon silpputyöläisten työolot. Kun tiukasti laskien melkein joka neljäs työllinen on tavalla tai toisella vajaatyöllistetty, saattaa olla, ettei heidän oikeuksiensa ajaminen suhteellisesti samalle tasolle täysaikaisten kanssa yhdellä eikä kahdella kabinettikierroksella valmiiksi tule.

Palkkatyöläinen on pyytänyt ja saanut "kirja-arvostelun" SAK:n uudesta Tulevaisuuden suunta -ohjelmapaperista professori Juha Siltalalta. Se arvio (s. 20–21) kannattaa kokoukseen lähtiessä lukaista.

Erityisen hyödyllistä on pohtia, onko SAK ja ay-liike laajemminkin menettänyt kykynsä kyseenalaistaa väistämättömänä markkinoidun muutoksen, ryhtynyt sopeuttamaan väistämättömään eikä muuttamaan väistämätöntä.

Syytä on huolestua myös siitä Siltalan huomautuksesta, ettei SAK:n tavoitteisiin mahdu unelmia, vaikka maassa on vaurautta enemmän kuin koskaan. Laittamattomasti hän sanoo, että ay-liikkeen pitäisi itse avata peli eikä vain osoittautua vastustajaa realistisemmaksi vastustajan määrittelemässä realismissa.

Sitä Siltala ei erikseen korosta, että lähes kaikki ay-liikkeen suuret saavutukset ovat saaneet alkunsa unelmista. Mutta sehän meidän itsemmekin pitäisi tietää, tunnustaa ja uskoa.