SAK:n edunvalvontaohjelman keskiössä ovatkin määräaikaiset, osa-aikaiset ja vuokratyöntekijät ja heidän oikeuksiensa turvaaminen.

– Ay-liikkeen voimaa on syönyt kaikkein eniten se, että siinä missä ennen oli isoilla työpaikoilla samoissa asemissa paljon väkeä, nyt on pienillä työpaikoilla eri asemissa väkeä. Osa on oman talon väkeä, osa on osa-aikaisia, osa alihankkijoita, osa kokonaan harmaan talouden piirissä. Luopa siinä solidaarisuutta erilaisessa asemassa olevien kesken, Siltala toteaa.

Palkkatyöstä uudelleen päiväläisyyttä

Hänen mielestään ohjelmapaperista huokuu kuitenkin aito viesti yrittää turvata työehdot ja etuudet myös epätyypilliselle työvoimalle ja pitää edelleen tyypillisenä työn teon muotona toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta.

– SAK:n kuten maailman muunkin ay-liikkeen toiminta on tällä hetkellä sortovuosien laillisuustaistelua. Laillisen menon piiriin pitää saattaa sitä, mikä nyt on harmaan talouden piirissä ja vahvemman oikeuden alla. Palkkatyön kehitys elämänhallinnan pohjaksi, mitä se oli parhaimmillaan, kesti 150 vuotta. Se tarkoitti, että päiväläiset, yhteiskunnan marginaaliset kulkurit saivat osakkuuden yhteiskunnasta kollektiivisen sopimusoikeuden ja keskinäisen sosiaali- ja eläkevakuutuksen kautta.

– Uusliberalistinen muutos on nyt pyrkinyt muuttamaan palkkatyötä takaisin päiväläisyydeksi, jossa maksetaan täsmälleen vaan markkinahinta yksittäisestä suoritteesta, mutta ei muuta turvaa, Siltala kuvaa.

Vipusin vielä hakusessa

SAK:lla näyttää Siltalan mukaan olevan selkeä käsitys pätkätyöläisyyden kehityksestä, mutta vielä näyttää olevan hukassa vipusin, millä työnantajat saataisiin tällä kertaa myönnytyksiin. Ay-liike ei nytkään ole maailmanlaajuisesti voimaton. Tutkijat arvelevat väliaikaiseksi tätä vaihetta, jossa kaikki voimakeinot ovat yksinomaan pääomalla ja työllä ei ole mitään.

– Yksi vaikutuskeino on avainalojen kyky lamauttaa koko ohut tuotannonketju. Tästä on esimerkkinä herkkyys, jolla työnantajat meillä reagoivat AKT:n lakkoon.

– Toinen mahdollisuus on maailman naispuolisen palveluproletariaatin poliittinen liittouma. Se on historiassa aina ollut keino aloille, joiden oma lakkovoima on vähäinen. Siltala muistuttaa, että palvelut ovat kielisidonnaisia ja ne tuotettava paikan päällä eikä Kiinassa. Luonnollinen kasvu on kaikenlaisessa hoivassa ja palveluissa, työssä joka on tähän saakka mielletty avustavaksi naisten työksi.

– Kyse on siitä, miten kaikki hoiva- ja palvelutyö saadaan luokitelluksi bruttokansantuotteen mittauksessa ensisijaiseksi työksi ja miten sen tekijät saadaan saman sopimusoikeuden piiriin, mikä teollisia työpaikkoja on hallinnut.

Luottamusmiehet helteessä

Siltala ei oikein jaksa uskoa keskusjärjestöjen mantraan, että paikallinen sopiminen lisääntyy ja siihen on tyytyminen.

– Paikallinen sopiminen edellyttää luottamushenkeä ja sitä nykyinen sanelu ei ole omiaan lisäämään. Sopimus menee: kun minä sitoudun taloon, talo sitoutuu minuun. Ei se voi mennä niin, että sinun on oltava aina lähtövalmis talon ehdoilla odottelemaan palkatta, kun ei ole tilauksia, tekemään ylitöitä ilman eri korvausta ja silti ensimmäisessä suhdannenotkahduksessa sinut pannaan lihoiksi.

Vastakkain asettelu on Siltalan mukaan aina olemassa, minkä SAK:laiset luottamusmiehet kokevat yhä useammilla työpaikoilla. Työnantaja on taipuvainen yhteistoiminnan ja yhteishengen luomisen ja työntekijöiden kehittämisen sijaan kohtelemaan henkilöstöä kuten tavaraa, jota johdetaan pelolla.

– SAK:laiset luottamusmiehet raportoivat yhä enemmän tätä. Se korostuu, kun johtajat samaistuvat optioineen omistajiin, eivätkä taloon ja työntekijöihin. Johtajilla on intressi lyhytaikaiseen tuottavuuden kasvattamiseen työntekijöiden kustannuksella. Tämä on ajan ilmiö, jossa ei voida välttää myös vastakkainasettelua.

– Nyt kovimman helteen ovat kantaneet luottamusmiehet. Ellei luottamusmiehiä olisi, työelämässä olisi voimassa villin lännen lait paljon kovempina.

Osaaminen on kaikkien strategia

SAK havittelee työpaikoille osaamisvaltuutettuja, jotka huolehtisivat siitä, että kaikki henkilöstöryhmät saisivat päivittää ammattitaitoaan. Työajan lyhentämistä ei nyt vaadita, vaan kaikki liikenevä aika pitäisi käyttää osaamisen kehittämiseen.

Siltalan mielestä idea on hyvä, mutta sama strategia on muillakin.

– Kaikki maat kaikkialla maailmassa uusmerkantilistisesti nostavat koulutustasoa. Se on myös yksittäisten työntekijöiden selviytymisstrategia. Ihmiset samaistuvat ammattiinsa, eivät työnantajaansa. Amerikassa Piilaakson työntekijä, jonka ei pitänyt jäädä työttömäksi mutta jäi, kehittää edelleen ammattitaitoaan ja samaistuu it-osaajaksi, vaikka myy jäätelöä asemalla.

Ammattiin samaistuminen on yksilöllinen jousto- ja selviytymiskeino.

– Vastuulliset ay-johtajat koettavat varmistaa omilleen työpaikat yhteistyössä työnantajan kanssa, enkä voi heitä siitä moittia – luultavasti itse menettelisin heidän asemassaan samoin. Mutta jos kaikki pyrkivät yhteistyöhön hinnalla millä hyvänsä eikä kukaan enää tuo ilmi kentän paineita, miksi työnantaja tulisi yhteistyöhaluisia vastaan tai tunnustaisi ay-liikkeelle yleensä mitään roolia?

Ei työrauhaa voi myydä, jos työnantaja saa sen ilmaiseksi joka tapauksessa.

Ennakoimalla varmistetaan oma rooli

Kaikkinensa SAK:n tavoitepaperi on Siltalan mukaan ennakoiva: koetetaan olla aktiivinen osapuoli väistämättömänä pidetyissä muutoksissa, joita ei osata kyseenalaistaa. Sopeutetaan väistämättömään eikä muuteta väistämätöntä.

– Sata vuotta sitten ay-liike uskoi tieteelliseen sosialismiin, jolloin myös rationaalisuus saataisiin palvelemaan yhteistä etua. Heillä oli käsitys siitä, miten ihminen siirtyy olosuhteiden uhrin asemasta säätämään lakeja itse itselleen. Ei historia lopu, vaan sitä aletaan tietoisesti säädellä ihmisten toiveiden mukaan, kun vapaudutaan itse luotujen taloudellisten pakkojen kuten pääoman arvonlisäyksen alaisuudesta.

– Nyt pääoman arvonlisäys näyttäytyy jonain darwinistisena luonnonvoimana, johon voidaan vain sopeutua. Pääoma on realisti, aikuinen ja täysi-ikäinen. Kiukutteleva kakara on se, joka vielä yrittää osoittaa mieltään. Tällaisessa ajattelussa pääsee inhorealismi suomalaiseen tapaan kukkimaan.

"Unelmointi edellyttää kilpailevaa näkemystä"   "Ay-liikkeen täytyy itse avata peli eikä pelata vastustajan kentällä vastustajan säännöillä"

Ennen kuin toivo ja unelmat viriävät, Siltalan mielestä täytyisi murtaa uusliberalistinen konsensus, joka ulottuu jo kaikkien puolueiden maailmankuvaan.

– Historia osoittaa, että markkinat ja valtiollinen säätely eivät kumpikaan yksinään pärjää, vaan niistä on haettava jokin yhdistelmä. Jos paras tapa tuottaa yhteistä hyvää ei olekaan se, että osakeyhtiö voi ulkoistaa kustannukset ja privatisoida voittonsa, yhtiön oikeuksia pitäisi voida perua. Sietää epäillä, onko nykymalli toimiva: työn ja rahan tarjontaa on helpotettu toivossa, että investoinnit käynnistyisivät ja syntyisi työpaikkoja, eikä niin tapahdukaan.

Siltala uskoo, että lähivuosina siirtyminen työn ostajan markkinoista työn myyjän markkinoille voi osaltaan jarruttaa työelämän huonontumisen kehitystä.

– Muutos on jo käynnissä hoito- ja konepaja-alalla. Siksi työnantajilla on niin suuri hinku tuoda työvoimaa rajojen takaa.

SAK:n realistisiin ja ennakoiviin tavoitteisiin ei mahdu unelmia, vaikka yhteiskunta on vauraampi kuin koskaan.

– Unelmointi edellyttäisi kilpailevan näkemyksen kehittämistä sen sijaan, että yritetään pelata vastustajan kentällä vastustajan säännöillä. Ay-liikkeen täytyisi itse avata peli eikä vain yrittää osoittautua vastustajaa realistisemmaksi vastustajan määrittelemässä realismissa.

Leena Seretin