Pienehkössä Nepin tehtaassa oli siihen asti tehty vain yhtä työvuoroa, seitsemästä neljään. Omistajavaihdoksen jälkeen Nepin työntekijät saivat heti alkaa totutella uusiin työaikoihin: aamu- ja iltavuoroon, aamukuudesta kahteen ja kahdesta iltakymmeneen.

Muutos oli melkoinen myös muovipulloja tekevän tuotantolinjan etikettikoneella pääosin työskentelevälle Marco Paglialle.

– Se oli todella uusi asia, koska emme olleet tottuneet tekemään töitä kahdessa eri vuorossa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua uusiin aikoihin, viikko aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa, sanoo Paglia, joka on myös Nepin tehtaan luottamusmies. Hänen ammattiyhdistyksensä on elintarvike- ja maatalouden työntekijöiden liitto FLAI, joka puolestaan on keskusjärjestö CGIL:n yksi 15:sta jäsenliitosta. Paglia valittiin luottamusmieheksi viisi vuotta sitten pidetyssä työntekijöiden äänestyksessä.

Paglia on Acqua di Nepi –tehtaan pitkäaikaisimpia työntekijöitä. Hän tuli vesitehtaalle töihin ensimmäistä kertaa jo 1983, pätkähommiin, kun tehtaalla tarvittiin kesäaikaan lisätyövoimaa.

Pulloveden kittaajia

Italiassa meni kesäisin pullovettä jo 1980-luvun alussa reippaasti. Kuin Suomessa olutta. Ja tahti on vain kiihtynyt. Italia on mineraaliveden kulutuksessa maailman selvä ykkönen. Vuonna 2005 jokainen italialainen joi pullotettua mineraalivettä 284 litraa eli kaksi kertaa enemmän kuin itävaltalaiset ja melkein kaksi kertaa enemmän kuin 15 vuotta sitten.

Italiassa juodaan pullovettä enemmän kuin esimerkiksi Saudi-Arabiassa. Vesimerkkejä on markkinoilla lähes 300.

– Vuonna 1987 tulin tehtaalle töihin kahden vuoden oppisopimuksella. Olin käynyt keskikoulun ja sen jälkeen kolme vuotta ammattikoulua autonasentajalinjalla, mutta en kuitenkaan ollut varsinaisesti mekaanikon töissä. Olin ollut täällä töissä jo aiemmin, ja sitten tuli mahdollisuus oppipoikasopimukseen, Paglia kertoo.

– Enää Italiassa ei ole oppipoikasopimuksia. Ainakin minulle se sopi. Sen aikana opittiin työ ja päästiin työelämään sisään. Meitä oli kaikkiaan kymmenen, ja kaikki saimme vakisopimuksen 1989. Oppipoikasopimuksessa työnantaja sai päättää kahden vuoden jälkeen, vakinaistetaanko sopimus vai ei.

– Viihdyin täällä, työ alkoi tyydyttää, ja tänne olen jäänyt, sanoo Paglia, jonka silmien alta vilahtaa päivässä jopa 100 000 vesipulloa.

Kaikilla koneilla pitää nyt selvitä

Työaikojen muutos ei ollut ainoa seuraus San Benedettolle siirtymisestä. Työntekijöiden piti myös totutella uusiin koneisiin ilman kummempia kursseja.

– Aiemmin jokaisen työntekijän piti osata vain oma koneensa, mutta nyt politiikka on muuttunut. Uuden omistajan myötä on alettu pyrkiä siihen, että jokaisen työntekijän pitäisi pystyä hoitamaan mikä tahansa tuotantolinjan koneista, sanoo Paglia.

Koneita on tuotantolinjalla kuusi.

– Suurin osa tulee toimeen kolmen neljän koneen kanssa, vaikka esimerkiksi itse hoidan suurimman osan ajasta etikettikonetta. Tämä on tarpeen silloin kun kerääntyy poissaoloja.

Acqua di Nepin kahdella tuotantolinjalla, vesi- ja muovipullot, on vuodenajasta riippuen 35–53 työntekijää. Kesäisin tehdas toimii kolmessa vuorossa, talvella maanantaista perjantaihin kahdessa. Lauantaina koneita huolletaan, mikä järjestely sopii moottoreista ja koneista kiinnostuneelle Paglialle. Sunnuntaisin Paglia rentoutuu ratsastaen ja kalastaen.

Paglian perheeseen kuuluu Tuscian yliopistossa biologiaa opiskeleva vaimo ja 5-vuotias tytär. Toinen lapsi syntyy keväällä.

Peruspalkka 1 300 euroa

Vuoden 2005 kesällä elintarvike- ja maataloustyöntekijät ja työnantajat riitelivät ylityökorvauksista. Sopimusta ei syntynyt, ja Nepin tehdas toimi huippusesonginkin vain normaalivuoroin. Työkiista kesti kesäkuusta syyskuuhun.

Päivittäin tehtiin vain kahdeksan tunnin työvuoro, mutta ei yhtään enempää, kun normaalisti työntekijät tekivät viikolla neljä tuntia ylityötä ja lauantaina lisäksi neljä tuntia.

– Ilmapiiri oli välillä aika tiukka, myöntää Paglia, jonka mukaan yritys – vaikka onkin noin 6 000 asukkaan Nepin suurimpia työnantajia – on työpaikkana melkein kuin perheyritys. Orastavat kiistat on pystytty ratkaisemaan nopeasti. Palkat ovat tulleet aina ajallaan. Ylityöt maksetaan rahana.

Peruspalkka on noin 1 300 euroa vuoden 2005 heinäkuussa saadun 100 euroan palkankorotuksen jälkeen. Lisäksi maksetaan kerran vuodessa toukokuussa tuottavuuslisää, joka on enimmillään 800 euroa vuodessa.

– Palkat eivät ole suuret. Kuukauden loppuun pääseminen voi olla vaikeaa. Ja se, mikä ennen euroa maksoi 10 000 liiraa (runsaat 5 euroa), maksaakin nykyään usein 10 euroa. Inflaatiota ja hintoja ei ole pystytty pitämään kurissa. Ja tavalliset työntekijät joutuvat tuntemaan sen nahoissaan, Paglia sanoo.

– Onneksi minulla on oma asunto. Luulen, että olisi vaikeaa, jos asuisimme vuokralla, koska vaimonikin on opiskelija.

Uusi isäntä toi muovipullot

Paglian mukaan tehtaan kannalta oli onnekasta, että San Benedetto tuli uudeksi omistajaksi.

– Nepi aloitti muovipullojen pullotuksen noin seitsemän vuotta myöhemmin kuin seudun muut valmistajat. Muoviin siirtymisestä oli puhuttu paljon, mutta asia vain siirtyi. Ja tehtaalla ei ollut tarvittavaa kokemusta muovipulloista. Alku oli vaikeaa. Siksi tehtaalle oli eduksi, että uudeksi isännäksi tuli San Benedetto, jolla oli pitkä kokemus muovipulloista. Asiat ovat alkaneet sujua paremmin.

Tehdas joutui vähentämään työntekijöitään, kun tuotannossa oli vain lasipullot, eikä muovipullolinjaa päästy aloittamaan. Tehtaan vuosituotanto oli 33 miljoonaa pulloa. Tulevaisuuden näkymät ovat myönteiset, uskotaan yhtiön johdossa sekä työntekijöiden keskuudessa, vaikka seudun talous ei olekaan parhaassa mallissaan ja mm. Viterbon seudun monet keramiikkatehtaat ovat vaikeuksissa.

Nepin vesi maistui antiikin Roomassa

Yli 3 000 vuotta sitten etruskien edeltäjien perustama Nepi sijaitsee historiallisella etruskialueella, ja mahdollisesti myös Nepi-nimi periytyy etruskin kielen vettä tarkoittavasta nepa-sanasta.

Nepin vesi tunnettiin jo antiikin Roomassa, ja tehtaan lähellä on edelleen jäänteet roomalaisten vedennostorakenteista.

Yhtiön tavoitteena on uuden tehtaan avaaminen vuoteen 2010 mennessä, mikä antaisi piristystä seudun taloudelle. Tehtaan johto arvelee, että uusi tehtaan myötä nykyinen 89 miljoonan litran tuotanto voidaan jopa tuplata.

40-vuotias Paglia tuli vesitehtaalle töihin ensi kerran vasta 17-vuotiaana. Vakinaisena työntekijänä hän on ollut jo 19 vuotta.

Vielä muutama vuosi sitten miespuolinen työntekijä saattoi jäädä eläkkeelle, kun työnantaja oli maksanut hänen sosiaalimaksunsa 35 vuotta. Nykylain mukaan sosiaalimaksut pitää olla 40 vuodelta. Naistyöntekijöillä aika on 35 vuotta aiemman 30:n asemesta.

Nepin vesitehtaalla ei ole ruokalaa. Työvuoroon sisältyy yksi puolen tunnin mittainen ruokailutauko. Työntekijät tuovat ruoan kotoa. Tehtaan puolesta on kaksi ruokailuhuonetta.

Tehtaalla työskennellään 250 päivää vuodessa. Työntekijöillä on oikeus 20 päivän kesälomaan, joka pidetään kesä-elokuussa.

Työnantaja kurssittaa työntekijöitään neljän kuuden kuukauden välein. Työpaikalla pidettävien kurssien yleisimmät aiheet ovat laatu ja turvallisuus.

Pertti Lepistö
Rooma