– Vaikka olemme jo pitkään tienneet, että työvoima ikääntyy ja että yhä useammat, nuoretkin, ihmiset tarvitsevat esteetöntä työympäristöä, panostukset kaikkien ihmisten kannalta tasavertaisiin mahdollisuuksiin työelämässä ovat olleet yllättävän vähäisiä, Nevala sanoo.

Osa-aikaiset sairaslomat – mahdollisuus palata töihin, ensin ehkä toisiin tehtäviin, ennen täyttä paranemista – lisäävät niin ikään toimivan työympäristön tarvetta.

– Kaikilla pitää olla oikeus palata töihin, ja tätä paluuta voidaan helpottaa tietotekniikalla ja istumatöitä lisäämällä. Työhön paluu samoin kuin itsestään selvä oikeus olla mukana työelämässä ovat tasa-arvokysymyksiä, Nevala korostaa.

Esteettömyyden puute rangaistavaa Ruotsissa

Nevala mainitsee Norjan, jossa esimerkiksi liikenneonnettomuudessa selkäydinvamman saaneet ihmiset palaavat työelämään paljon useammin kuin meillä. Suomessa se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

– On käsittämätöntä, että jotkut saavat rakentaa esteitä toisille. On jopa huvittavaa, että työpaikat suunnitellaan ja rakennetaan vain osalle ihmisiä. Kaikki ihmiset huomioon ottava suunnittelu on kannattavinta ja taloudellisinta, hän sanoo.

Ruotsissa ympäristöjä, jotka eivät mahdollista esteetöntä liikkumista, pidetään syrjintänä, joka voi johtaa syytteiden nostamiseen. Nevala uskoo, että tätä esimerkkiä tullaan noudattamaan Suomessakin.

Esteet voivat olla fyysisiä mutta myös sosiaalisia, jos pyörätuolin käyttäjä ei esimerkiksi pääse kokoushuoneeseen tai ruokalaan.

– Asenteet voivatkin olla isompi ongelma kuin puhtaasti fyysiset esteet. Ja jos tavoitteena on esteetön työelämä, pitää katsoa kokonaisuutta, ei pelkästään ihmisen omaa työpistettä. Kysymys on työvälineistä, matkoista työpaikalle ja kotiin yms. Esteet on poistettava myös koulutuksesta, työhönotosta, työn organisoinnista, työaikajärjestelyistä, Nevala sanoo.

Apua saa ergonomiasta

LIITO oli Euroopan sosiaalirahaston ja sosiaali- ja terveysministeriön tuella toteutettu liikuntaesteisten työkyvyn ja ammattitaidon parantamisprojekti. Nina Nevala kävi projektin yhteydessä 40 työpaikalla. Hän kulki liikuntaesteisten työntekijöiden mukana yhden kokonaisen päivän, kotoa työpaikalle, työpaikalla ja kotimatkalla. Tutkimuksessa mukana olleet työskentelivät 30 eri ammatissa metallissa, kaupan alalla ja terveydenhuollossa.

– Liikuntaesteinen voi palata melkein mihin työhön tahansa, kunhan työympäristöä parannetaan. Poikkeuksen muodostavat ruumiillisesti erittäin raskaat työtehtävät, esimerkiksi rakennusalalla. Mutta meidän on opittava hyödyntämään paremmin erilaisia ergonomisia ratkaisuja liikuntaesteisille, jotka hyötyvät niistä eniten.

Jos esteettömyys otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa ja se otetaan itsestään selväksi lähtökohdaksi rakentamisessa tai peruskorjauksessa, kustannukset jäävät kohtuullisiksi. Työvoimahallinto tukee työympäristön parantamista, kansaneläkelaitos rahoittaa erityisratkaisuja ja kuntoutusta ja eläkelaitokset auttavat työtapaturman tai liikenneonnettomuuden vammauttamien paluuta työelämään.

Arviointia verkossa

Työterveyslaitos avaa touko-kesäkuun vaihteessa verkossa tietopankin, jonka kehittämisen rahoitti Työsuojelurahasto. Kuka vain voi käydä arvioimassa oman työpaikkansa esteettömyyttä sähköisellä lomakkeella. Lomaketta ovat testanneet synnynnäisesti liikuntaesteiset, mutta myös työssä tai liikenteessä vammautuneet.

Arvioitavana on kaikkiaan 32 osiota: matka töihin, esteettömyys työpaikalla, mahdollisuudet työn tekemiseen, työn organisointi, työterveyshuolto jne. Ratkaisuja esitetään, ja lomakkeesta tulostuu esteettömyyslausunto, jota voidaan hyödyntää työterveyshuollossa, kuntoutuslaitoksissa, ammatillisessa kuntoutuksessa ja oppilaitoksissa.

– Arviointi on lähtökohta, mutta tavoitteena on esteettömyyden kehittäminen. Ratkaisuehdotuksia kehitellään koko ajan ja toivomme palautetta kentältä, Nevala sanoo.

Että näkövammaiset voisivat käydä itse täyttämässä lomakkeen, on seuraava askel. Toivon, että sosiaali- ja terveysministeriö osallistuu kustannuksiin ja että pääsemme yhteistyöhön Näkövammaisten Keskusliiton kanssa, Nevala sanoo.

Työsuojeluvaltuutettu tärkeässä roolissa

Yksi tärkeä osa on työpaikan työsuojeluorganisaatiolle, työpaikkoja tarkastaville työsuojelutarkastajille ja etenkin työterveyshuollon henkilöstölle suunnattu esteettömyyttä koskeva koulutus. Asiantuntija-apua voi myös ostaa Työterveyslaitokselta.

– Työsuojeluvaltuutetut ja työsuojelupäälliköt ovat tärkeitä henkilöitä muutosten toteuttamisessa työpaikoilla, Nevala tähdentää.

Esteettömyyden arviointimenetelmiä on niukasti kaikkialla maailmassa.

Työterveyslaitoksen malli käännetään siksi englanniksi – jotta se olisi esteettömästi useampien ihmisten käytettävissä.

Ingegerd Ekstrand

Arkkitehti Kirsti Pesola esittelee pohjakerrokseen rakennettuja mallityöhuoneita, jotka havainnollistavat Ruskeasuon bussivarikon viereen tulevan liiton uuden toimistorakennuksen työtiloja.

Sekä talossa työskentelevien että siellä käyvien on voitava liikkua talossa esteettä riippumatta toimintakyvystä. Sekä mitoitus että kustannukset pyritään pitämään hyvän suunnittelun ja tuotekehityksen avulla keskimääräisellä tasolla.

Kirsi Kosonen rullaa sirolla pyörätuolillaan tyylikkäästi yhteen mallihuoneeseen, säätää pöydän nappia painamalla sopivalle korkeudelle ja tutkii pöydällä olevaa pyörivää mappitelinettä.

– Se on kätevä, mappien ottaminen eri korkuisilta hyllyiltä on hankalaa ja raskasta, sanoo 148-senttinen Kosonen.

Korkeudeltaan säädettävien huonekalujen ansiosta huone sopii yhtä hyvin Kirsille kuin 187-senttiselle Kirsti Pesolallekin. Kaapeissa on ulos vedettävät hyllyt, joiden alla on tilaa pyörätuolille, ja jalat mahtuvat korkeilla jaloilla seisovien kaappien alle.

– Kalusteita on kehitelty yhdessä valmistajien kanssa heidän vakiomalliensa pohjalta. Omat työntekijämme testaavat tiloja ja kalusteita kukin päivän tai pari. Lopputulos arvioidaan Työterveyslaitoksella, Pesola kertoo.

Huoneissa on toimistotilojen vakiomitoitus, mutta esimerkiksi ovien avaamiseen on mahdollista käyttää ympäristönhallintalaitteita, jos tarvitaan. Siirtymisen pyörätuolista työtuoliin on oltava helppoa kuten muunkin liikkumisen yleisissä tiloissa. Siksi tiloissa mm. on erilaisia ja -kokoisia työtuoleja, joista voi kokeilla itselleen sopivinta. Lattiat eivät saa olla liukkaita, mutta eivät myöskään sellaisia, että pyörätuolilla ei pääse hyvin eteenpäin. Kokoushuoneet, wc:t ja muut yhteistilat suunnitellaan huolellisesti kaikille käyttäjille sopiviksi.

Seuraavan askelen aika

Invalidiliitossa RAY:n rahoituksella toteutettavan esteettömyysprojektin asiantuntijana toimivan Pesolan tehtäviin kuuluu vaikuttaa rakennusalan asiantuntijoihin ja ammattilaisiin kuten arkkitehteihin, insinööreihin, rakennusurakoitsijoihin ja pientalojen valmistajiin niin, että nämä kiinnittäisivät automaattisesti huomiota esteettömyysnäkökohtiin.

Pesola on paneutunut aiemminkin esteettömyysongelmiin mm. kotihoitotyössä. Siinä on ammattikunta, joka tekee töitä yleensä hankalissa olosuhteissa, hän sanoo.

Asunnotkin pitäisi suunnitella esteettömiksi, koska kaikki me vanhenemme ja voimme tarvita omaishoitajaa tai kodinhoitajaa tai muita, jotka tekevät työtä meidän kodissamme. Esteetön asunto mahdollistaa myös itsenäisen suoriutumisen mahdollisimman pitkään. Olin nuorena töissä rakennuksilla. Siellä lakkoiltiin herkästi, jos työolosuhteet eivät olleet kunnossa, hän sanoo ja jättää lauseen lopun ilmaan.

Työ- ja elinympäristöjen suunnittelijoihin kohdistuvat vaatimukset kasvavat, kun yhä useammat pysyvät pitempään työelämässä ja toimintarajoitteisten lukumäärä lisääntyy. Kyse ei ole pelkästään kaiteista ja luiskista, vaan valaistuksesta, akustiikasta, materiaalivalinnoista, sopivuudesta käyttäjille – siitä että ihmiset voivat liikkua ja toimia vaivattomasti.

Uuden maankäyttö- ja rakennuslain asetuksen 53. pykälä edellyttää, että rakennukset joissa ihmiset työskentelevät, pitää työn luonne huomioon ottaen suunnitella ja toteuttaa niin, että niitä voivat käyttää myös ne, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut.

– Vaikka meillä on jo pitkään ollut esteetöntä liikkumista koskevia määräyksiä ja ohjeita, ne eivät ole vielä muuttuneet käytännöksi. Mutta kun väestö ikääntyy nopeasti, pitää vain toivoa, että päätöksentekijät lopultakin ymmärtävät asian merkityksen, että olemme valmiita seuraavaan askeleeseen, sanoo Pesola.

Järkytyksen kautta tai imagon vuoksi

Ongelma on olemassa oleva rakennuskanta, joka uudistuu vain vajaan kahden prosentin vuosivauhdilla. Mutta pienetkin valinnat peruskorjauksessa, kuten ikkunoiden lukituksen sijoittaminen, helposti avattavat ovet joissa kynnys on matala tai sitä ei ole ollenkaan, turhien tasoerojen välttäminen, ovat askel oikeaan suuntaan. Kynnykset ovat ongelma yhteiskunnassa, jossa yhä enemmän liikutaan pyörillä: on pyörillä liikkuvia tarjoiluvaunuja kokouskahveja varten, siivousvaunuja, tavarankuljetusrullakoita ja matkalaukkuja.

– Ja onko järkevää, että kunnat myöntävät vielä nykyäänkin rakennuslupia esteellisille taloille? Sillä kunnallehan lasku esitetään, jos joku perheenjäsen sairastuu vakavasti tai vammautuu ja sen seurauksena asuntoon joudutaan tekemään muutostöitä? Miksei otettaisi esimerkkiä Norjan "elinkaaristandardista", siitä että eri ikäiset ihmiset otetaan huomioon jo rakennusvaiheessa, Pesola kysyy.

Hän ei usko ihmeisiin, siihen että Suomesta tulisi esteetön lähitulevaisuudessa. Mutta jos ajatus esteettömyydestä saadaan ympätyksi arkkitehti- ja insinööriopiskelijoiden selkäytimeen luonnollisena suunnittelun laatutekijänä, on jotain jo voitettu.

– Nyt tarvitaan oivaltamista henkilökohtaisella tasolla. Omakohtainen kokemus esim. perheenjäsenen tai muun läheisen tapaturman kautta on ehkä hiukan turhan kova tapa oivaltaa, että esteettömyys ei ole pelkästään vanhuksia tai vammaisia varten, vaan että se koskettaa meitä kaikkia. Ja ennen kaikkea: esteetön ympäristö on turvallinen ja sopii kaikille, sanoo Kirsti Pesola.

Ingegerd Ekstrand