Kun suuret poliittiset intohimot ovat ainakin keskusjärjestön kokouksista sammuneet jo aika päiviä sitten, tämänkertainenkin istunto sujui pitkälle yksimielisesti. Se, että puhutaan paljon mutta kiistelemättä, näyttää nykypäivän ay-liikkeessä nousseen jonkinsorttisen hyveen asemaan, vaikka siitä on hyvin lyhyt matka laiskistavaan "yhden ainoan oikean politiikan" tukimieheksi.

Järjestön lähivuosien linjaviitaksi kokous hyväksyi sivumäärällä mitaten niukan nipun papereita. Mutta vaikka ohjelma on tiivis, se sisältää useita megaluokan pyrkimyksiä, jotka kohtaavat ilman muuta kovaa vastarintaa ainakin työnantajien joukoissa.

Kokouksen ykkösteema ainakin edustajien keskuudessa oli ilman muuta pätkätyöläisyys, jota vastaan protestoi jopa viidennes puheenvuoron käyttäjistä. Pätkäläisten ongelmiin itse ohjelmapaperi käy käsiksi edunvalvontaa parantamalla ja siivoamalla sopimuksista pätkätyöläisiä eriarvoistavat määräykset. Myös vuokratyöhön luvataan pelisäännöt, vaikka työnantajat ovat ankarasti niitä vastustaneet, viimeksi yt-lain uudistuksen yhteydessä.

Edustajista moni puhui syvästi huolissaan myös luottamusmiehistä ja vaati heille parempaa sopimusturvaa ja toimintaoikeuksia. Tähän huoleen ohjelma vastaa. Siinä myös luvataan rakentaa kattava luottamusmiesverkko pientyöpaikoille, mikä sekään ei aivan sormia napsauttamalla ole tehty.

Hyväksytyksi tulivat lisäksi Metallin ja SEL:n aloitteet luottamusmiesten kovennetusta irtisanomissuojasta. SAK:n tavoite on nyt, ettei luottamushenkilön työsopimusta voi päättää ennen liittoneuvotteluja eivätkä potkut tulla voimaan ilman tuomioistuimen hyväksyntää.

Luottamusmiesteksti on tiukkaa – ja varmaa myrkkyä työnantajille. Monet vuodet jo palkollispuoli on vetänyt tämän kysymyksen kanssa vesiperät tupo-pöydässsä ja parhaillaankin luottohenkilöiden oikeuksien kohentaminen seisoo umpijäässä keskusjärjestöjen työryhmässä.

Työsuojeluvaltuutettujen asemaa luvataan parantaa koulutuksella ja selkeämmällä työsuojelupolitiikalla. Yhdessä liittojen kanssa SAK aikoo kutoa maan työpaikoille reiättömän työsuojeluvaltuutettujen verkon. Iso haaste sekin, kun tietää, ettei työsuojelu kiinnosta tavallista palkollista likikään siinä mitassa kuin vaikkapa palkankorotukset.

Liikkeen sisäisessä elämässä kestoaiheiksi nousevat eittämättä sukupolvenvaihdos ja liittokentän uudelleenjärjestely. Vaikka nämä myllyt eivät vielä täydellä vauhdilla pyörikään, niiden ympärillä on jo nyt nähty jännitteitä.

Ohjelma lanseeraa lähivuosiksi laajan sukupolvihankkeen, jossa pääpaino pannaan nuoriin. Liian vähälle huomiolle ja pohdinnalle jää kuitenkin asian toinen, laajempi puoli eli SAK:laisen väen jatkuva keski-iän nousu ja uudet eläkesäännökset.

Nyt SAK:laisista työssä käyvistä puolet eli 400 000 on yli 52-vuotiaita. Heistä voi jopa 50 000 eli nykyisen vuosi-ikäluokan kokoinen joukko siirtyä jokaisena lähivuotena eläkkeelle. Selvää on, ettei tämä aukko suinkaan sinänsä huipputärkeällä nuorisohankkeella täyty, vaan tarvitsisi rinnalleen kunnollisen ikääntyneiden projektin, joka kehittäisi työoloja ja lisäisi työvuosia uran loppupäässä.

Myös liittokenttä näyttänee viiden vuoden kuluttua kokonaan toisenlaiselta kuin tänään. SAK:n leirissä teollisuus ja kuljetus ryhmittynevät piankin uusiin kuvioihin. Sekä julkisella että yksityisellä palvelupuolella on taas merkkejä siitä, että samojen alojen liitot katselevat toisiaan lämpimästi jo yli keskusjärjestörajojenkin.