Viime kesän työehtosopimuksen velvoittamana puolisen vuotta istunut valtiosihteeri Sailaksen ryhmä kykeni yhdessä kokoamaan parinkymmenen kohdan toimenpidepaketin, jolla paperin tällä vuosikymmenellä alkanutta, globalisaatiosta keskeisesti johtuvaa laskukierrettä voitaisiin oikoa.

Pääosa paketin suosituksista liittyy sekä energian että puun saatavuuteen ja hintaan. Myös alan tutkimusta pitäisi lisätä, jotta jalostusaste nousisi ja tuotepaletti uudistuisi. Hyvä logistiikka on tärkeä siksi, koska syrjäisen sijainnin vuoksi kilpailijoille joudutaan hinnoissa antamaan 10 prosenttia tasoitusta.

Paperin vuoropuhelua on seurattu normaalia tiiviimmin, koska ala ja koko metsäteollisuus on maan taloudelle tärkeä. Kun puu tuottaa bkt:stä nelisen prosenttia, kokoaa teollisuustuotannosta melkein viidenneksen, vientituloista neljänneksen ja luo liitännäisaloineen kaikista työpaikoista joka kymmenennen, se on nyt ja tulevaisuudessa yksi yhteiskunnan tukipilareista.

Monet suosituksistaan ryhmä tekee valtion piikkiin, mutta paperimyllyjen omistajia ei ihmeemmin kehitystyöhön omalla rahallaan hätyytellä. Paperityöläisten niskaan hiiliä kasataan mutkan kautta sitäkin enemmän todistelemalla suositusten pohjaraportissa sivutolkulla heidän lyhyistä työajoistaan ja kovista ansioistaan.

Vaikuttaakin siltä, että kun Paperiliitto ja Metsäteollisuus jatkavat syksyllä vuoropuheluaan, pääosaan nousevat jälleen työehtoasiat. Tähän viittaa teollisuuden toistama tavoite kirjoittaa alalle 2008 kokonaan uusi sopimus, jolla paperimiesten vuosikymmenten mittaan muusta teollisuudesta repäisemät "irtiotot" vedettäisiin takaisin.

Jos pitkästä aikaa henkiin herännyt vuoropuhelu tyssää kättelyssä riitoihin työehdoista, koko prosessi kompuroi kyllä lillukan varsissa. Massa- ja paperiteollisuuden kuluista työläisten palkat tekevät sotuineenkin vain noin 10 prosenttia ja niiden osuus on 15 vuodessa selvästi laskenut. Esimerkiksi ulkopuolisiin palveluihin ala kuluttaa kaksi kertaa enemmän kuin palkkoihin ja haluaa niitä kiven kovaa vielä lisää.