Kannattaako
työelämää kehittää? Tämän lievästi sanoen provosoivan kysymyksen esitti sosiaali-
ja terveysministeriö "Hyviä käytäntöjä työelämään" -seminaarissa
Helsingissä toukokuussa. Seminaari oli osa työelämän parantamiseen tähtäävää
kampanjaa, jonka tiimoilta ministeri Tuula Haatainen kiertää maata ristiin
rastiin.
Nyt eletään nopean sukupolvenvaihdoksen murroskautta, joka edellyttää yrityksiltä
uusia strategioita. Miksi siis ei samalla pyrittäisi tekemään työelämästä nykyistä
vetovoimaisempaa? Tämä vetovoimaisempi työelämä onkin tavoitteena VETO-ohjelmassa, ja
KESTO-ohjelmalla taas pyritään pitämään ihmiset pitempään työelämässä.
Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalon noin 1 800
työntekijän työsuojeluvaltuutettu Ritva Juvosen vastaus kysymykseen on raikuva
kyllä.
Ilman muuta. Työ on voitava kokea mielekkääksi. Ongelma on siinä, että se
on täysin subjektiivista. Mutta mikään ei parane, jollemme itse yritä vaikuttaa, sanoo
Ritva Juvonen.
Hänen suhtautumisensa työsuojeluun oli epäilevä ennen kuin hän ryhtyi itse
hoitamaan työsuojeluvaltuutetun tehtävää ja tajusi voivansa ottaa esille lähes mitä
asioita tahansa.
Kymmenen vuotta tehtävää hoidettuaan hän uskoo tuntevansa työelämän, näkee
tehtävänään puhua suu puhtaaksi ja yrittää herättää vastakaikua työnantajassa,
joka myös hyötyy siitä, että ongelmia ratkaistaan.
Herkkäkuuloisia esimiehiä tarvitaan
Ensimmäinen askel oli sopia 1924 perustetun henkilöstölautakunnan yhdistämisestä
työsuojelutoimikuntaan. Sen työnantaja otti suopeasti vastaan. Nykyään seitsemästä
vaalipiiristä valitaan pienempi joukko ihmisiä ja toimintaa on tehostettu. Työ
keskitetään vuosittain muutamaan asiaan. Henkilöstö voi ottaa yhteyttä ryhmän
kaikkiin jäseniin ehdotuksineen.
Mittaamme työpaikan henkeä joka toinen vuosi. Stockmannia pidetään hyvänä
työnantajana. Uudet työntekijät perehdytetään hyvin, saamme palautetta työstä,
jokainen tiimi pohtii mitä pitää kehittää, sanoo Juvonen ja kertoo, että
tasa-arvokysymykset ja kiusaaminen on otettu asialistalle.
Juvonen uskoo myös lujasti kehittämiskeskusteluihin, joita itsekin pitää
herkkuosaston noin 50-henkisen kassatiimin esimiehenä. Siitä että tuntee kaikki,
keskustelee sekä lomakkeen pohjalta että epävirallisemmin ja poimii esiin kunkin
erityistaidot on hyötyä sekä työntekijälle itselleen että työnantajalle, hän
sanoo.
Myös se osaaminen, jonka me vanhemmat olemme keränneet, on kaivettava esille
ja hyödynnettävä. Myös se saa työn tuntumaan mielekkäältä.
Sana "kiire" on julistettu pannaan
Herkkuosaston kassat tapaavat tavallisena arkipäivänä 8 000 asiakasta. Näissä
muutaman minuutin kohtaamisissa kaikki huomio kohdistetaan asiakkaaseen. Jos ongelmia
syntyy, muuta henkilökuntaa voidaan kutsua paikalle tilannetta selvittämään. Myös
hälytysnappi on käytettävissä.
Työ on raskasta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kassan ympärillä on aina
parikymmentä asiakasta. He huomaavat, jos otsa menee kurttuun ja näkevät, kuinka
selvitämme kassakoneen tai vaikean asiakkaan kanssa syntyvät ongelmat. Kiire on sana,
jonka olemme julistaneet pannaan, sillä emme itsekään voi hyvin, jos rupeamme hosumaan,
Juvonen sanoo. Stressiä kyllä voi olla, kun asiakkaiden määrä moninkertaistuu jouluna
ja hullujen päivien aikana. Kassakoneita on silloinkin samat 15.
Esimies seuraa joskus, miten asiakkaiden kohtaaminen sujuu ja
antaa välittömästi palautetta. Palautetta voi tulla myös yritykseltä esimerkiksi
elokuvalipun muodossa, jos joku asiakas on ollut aivan erityisen tyytyväinen johonkin
nimeltä mainittuun myyjään.
Meidän pitää puolestamme muistaa, että emme ryhdy arvostelemaan työtoveria
ennen kuin olemme itse kokeilleet hänen työtään. Myös esimiesten on syytä miettiä
ratkaisuehdotus valmiiksi, jos jotakin kritisoivat, Juvonen sanoo.
Kassatiimissä laaditaan itse omat työvuorolistat. Viikkotyötuntien määrä
vaihtelee 10:stä 37,5:een. Yli viisikymppisillä ja pikkulasten vanhemmilla voi olla
erilaisia tarpeita ja jokaisella on oikeus esittää työvuorotoiveita.
Tauot ovat tärkeitä, ne auttavat meitä jaksamaan.
Juvonen yrittää valaa tiimiinsä ylpeyttä omasta työstä.
Me herkkuosastolla joko kaadamme tai pidämme koko homman pystyssä. Asiakas
tulee meille viimeiseksi tehtyään muut ostokset tavaratalossa, hän korostaa ja lisää,
että tämä on alettu ymmärtää muillakin osastoilla. Ruokakauppa on aina oma juttunsa.
Muutosvastarintaa
"Muutos" on toinen sana, jota Juvonen ei mielellään käytä. Sanalla
"kehitys" on mukavampi sointi, myös kun pitää kohdata se sisään rakennettu
vastentahtoisuus, joka kaikilla on, kun esim. remonttiruljanssi nyt kääntää kaiken
tavanomaisen nurinniskoin. Herkkuosasto on vuorossa viimeisenä: sen uudet tilat
valmistuvat vasta 2010. Asiaa yritetään hoitaa jatkuvalla tiedottamisella. Myös syksyt
ovat haastavia vakinaisille työntekijöille, kun esim. kassatiimissä ehkä kolmannes
henkilökunnasta vaihtuu. Täällä on nimittäin paljon opiskelijoita, jotka ovat
töissä pitkiäkin aikoja.
Se tietysti vaatii paljon meiltä muilta, mutta antaa meille samalla tilaisuuden
katsoa, teemmekö asioita oikein, pitkääkö jotakin muuttaa, hän tähdentää. Ja kun
tahti ja epävarmuus työelämässä lisääntyvät, tarvitaan muutakin kuin vain palkkaa,
jotta työntekijät viihtyisivät.
Ingegerd Ekstrand