vane.jpg (302 bytes)

liitto.jpg (4494 bytes)

Vastuu lisää työn mielekkyyttä

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Kannattaako työelämää kehittää? Tämän lievästi sanoen provosoivan kysymyksen esitti sosiaali- ja terveysministeriö "Hyviä käytäntöjä työelämään" -seminaarissa Helsingissä toukokuussa. Seminaari oli osa työelämän parantamiseen tähtäävää kampanjaa, jonka tiimoilta ministeri Tuula Haatainen kiertää maata ristiin rastiin.

Nyt eletään nopean sukupolvenvaihdoksen murroskautta, joka edellyttää yrityksiltä uusia strategioita. Miksi siis ei samalla pyrittäisi tekemään työelämästä nykyistä vetovoimaisempaa? Tämä vetovoimaisempi työelämä onkin tavoitteena VETO-ohjelmassa, ja KESTO-ohjelmalla taas pyritään pitämään ihmiset pitempään työelämässä.

Stockmannin työsuojeluvaltuutettu Ritva Juvonen ajattelee ja puhuu nopeasti, mutta aikoo hidastaa tahtia nähdäkseen asiat joka hollilta ja niin, että päätöksistä on hyötyä kaikille. Foto: PATRIK LINDSTRÖMStockmannin Helsingin keskustan tavaratalon noin 1 800 työntekijän työsuojeluvaltuutettu Ritva Juvosen vastaus kysymykseen on raikuva kyllä.

– Ilman muuta. Työ on voitava kokea mielekkääksi. Ongelma on siinä, että se on täysin subjektiivista. Mutta mikään ei parane, jollemme itse yritä vaikuttaa, sanoo Ritva Juvonen.

Hänen suhtautumisensa työsuojeluun oli epäilevä ennen kuin hän ryhtyi itse hoitamaan työsuojeluvaltuutetun tehtävää ja tajusi voivansa ottaa esille lähes mitä asioita tahansa.

Kymmenen vuotta tehtävää hoidettuaan hän uskoo tuntevansa työelämän, näkee tehtävänään puhua suu puhtaaksi ja yrittää herättää vastakaikua työnantajassa, joka myös hyötyy siitä, että ongelmia ratkaistaan.

Herkkäkuuloisia esimiehiä tarvitaan

Ensimmäinen askel oli sopia 1924 perustetun henkilöstölautakunnan yhdistämisestä työsuojelutoimikuntaan. Sen työnantaja otti suopeasti vastaan. Nykyään seitsemästä vaalipiiristä valitaan pienempi joukko ihmisiä ja toimintaa on tehostettu. Työ keskitetään vuosittain muutamaan asiaan. Henkilöstö voi ottaa yhteyttä ryhmän kaikkiin jäseniin ehdotuksineen.

– Mittaamme työpaikan henkeä joka toinen vuosi. Stockmannia pidetään hyvänä työnantajana. Uudet työntekijät perehdytetään hyvin, saamme palautetta työstä, jokainen tiimi pohtii mitä pitää kehittää, sanoo Juvonen ja kertoo, että tasa-arvokysymykset ja kiusaaminen on otettu asialistalle.

Juvonen uskoo myös lujasti kehittämiskeskusteluihin, joita itsekin pitää herkkuosaston noin 50-henkisen kassatiimin esimiehenä. Siitä että tuntee kaikki, keskustelee sekä lomakkeen pohjalta että epävirallisemmin ja poimii esiin kunkin erityistaidot on hyötyä sekä työntekijälle itselleen että työnantajalle, hän sanoo.

– Myös se osaaminen, jonka me vanhemmat olemme keränneet, on kaivettava esille ja hyödynnettävä. Myös se saa työn tuntumaan mielekkäältä.

Sana "kiire" on julistettu pannaan

Herkkuosaston kassat tapaavat tavallisena arkipäivänä 8 000 asiakasta. Näissä muutaman minuutin kohtaamisissa kaikki huomio kohdistetaan asiakkaaseen. Jos ongelmia syntyy, muuta henkilökuntaa voidaan kutsua paikalle tilannetta selvittämään. Myös hälytysnappi on käytettävissä.

– Työ on raskasta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kassan ympärillä on aina parikymmentä asiakasta. He huomaavat, jos otsa menee kurttuun ja näkevät, kuinka selvitämme kassakoneen tai vaikean asiakkaan kanssa syntyvät ongelmat. Kiire on sana, jonka olemme julistaneet pannaan, sillä emme itsekään voi hyvin, jos rupeamme hosumaan, Juvonen sanoo. Stressiä kyllä voi olla, kun asiakkaiden määrä moninkertaistuu jouluna ja hullujen päivien aikana. Kassakoneita on silloinkin samat 15.

Asiakkaan kohtaaminen on joka kerta tärkeää. Ja aikaa siihen saa mennä sen verran kuin tarve vaatii, sanoo Heidi Sotti herkkuosaston kassalla. Foto. PATRIK LINDSTRÖMEsimies seuraa joskus, miten asiakkaiden kohtaaminen sujuu ja antaa välittömästi palautetta. Palautetta voi tulla myös yritykseltä esimerkiksi elokuvalipun muodossa, jos joku asiakas on ollut aivan erityisen tyytyväinen johonkin nimeltä mainittuun myyjään.

– Meidän pitää puolestamme muistaa, että emme ryhdy arvostelemaan työtoveria ennen kuin olemme itse kokeilleet hänen työtään. Myös esimiesten on syytä miettiä ratkaisuehdotus valmiiksi, jos jotakin kritisoivat, Juvonen sanoo.

Kassatiimissä laaditaan itse omat työvuorolistat. Viikkotyötuntien määrä vaihtelee 10:stä 37,5:een. Yli viisikymppisillä ja pikkulasten vanhemmilla voi olla erilaisia tarpeita ja jokaisella on oikeus esittää työvuorotoiveita.

– Tauot ovat tärkeitä, ne auttavat meitä jaksamaan.

Juvonen yrittää valaa tiimiinsä ylpeyttä omasta työstä.

– Me herkkuosastolla joko kaadamme tai pidämme koko homman pystyssä. Asiakas tulee meille viimeiseksi tehtyään muut ostokset tavaratalossa, hän korostaa ja lisää, että tämä on alettu ymmärtää muillakin osastoilla. Ruokakauppa on aina oma juttunsa.

Muutosvastarintaa

"Muutos" on toinen sana, jota Juvonen ei mielellään käytä. Sanalla "kehitys" on mukavampi sointi, myös kun pitää kohdata se sisään rakennettu vastentahtoisuus, joka kaikilla on, kun esim. remonttiruljanssi nyt kääntää kaiken tavanomaisen nurinniskoin. Herkkuosasto on vuorossa viimeisenä: sen uudet tilat valmistuvat vasta 2010. Asiaa yritetään hoitaa jatkuvalla tiedottamisella. Myös syksyt ovat haastavia vakinaisille työntekijöille, kun esim. kassatiimissä ehkä kolmannes henkilökunnasta vaihtuu. Täällä on nimittäin paljon opiskelijoita, jotka ovat töissä pitkiäkin aikoja.

– Se tietysti vaatii paljon meiltä muilta, mutta antaa meille samalla tilaisuuden katsoa, teemmekö asioita oikein, pitkääkö jotakin muuttaa, hän tähdentää. Ja kun tahti ja epävarmuus työelämässä lisääntyvät, tarvitaan muutakin kuin vain palkkaa, jotta työntekijät viihtyisivät.

Ingegerd Ekstrand

Palkkatyöläinen 27.6.2006 nro 6/06

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)