Uudessa eduskunnassa istuu 84 naispuolista kansanedustajaa. Se on yhdeksän enemmän kuin edellisissä vaaleissa ja suurin määrä koko itsenäisen Suomen historiassa. Se on mielestäni huikea saavutus vaaleissa, joissa kolmen miehen käymä pääministerikisa sai valtaosan median huomiosta.
    Naisten hyvä menestys tuli ikään kuin puun takaa, siis melko lailla tilaamatta ja yllätyksenä. Se ei todellakaan noudattanut pääministerivaalin ennalta laadittua käsikirjoitusta. Siksi se ei näkynyt myöskään vaalipäivän jälkeisissä uutisotsikoissa. Ei, vaikka naiset muodostavat näiden vaalien jälkeen jopa suoranaisen enemmistön jo puolessa eduskuntaryhmiä. Niinkin on ensimmäistä kertaa satavuotisen kansanvaltamme historiassa.

Naisia on nyt 42 % kansanedustajista. Luku on kertakaikkisen komea. Siihen liittyy myös hauska yhteensattuma. Monille oman ikäpolveni ihmisille tuttu Douglas Adamsin kulttikirja "Linnunradan käsikirja liftareille" nimittäin väittää, että elämän tarkoitus on juuri tuo sama 42.
    Linnunradan käsikirjan mukainen 42 tuskin kuitenkaan riittää toiminnan ainoaksi tarkoitukseksi politiikassa. Siksi on kiinnostavaa nähdä, miten kansanedustajanaisten määrän muutos oikein heijastuu eduskuntaryhmien puheenjohtajien valinnassa, politiikan sisältökysymyksissä ja tulevissa hallitusohjelmaneuvotteluissa.
    Toivon itse, että politiikasta saisi tulevaisuudessa hieman paremmin otteen myös sen ulkopuolella. Jos niin ei käy, satavuotinen kansanvaltamme jatkaa hidasta kuihtumistansa. Sen estäminen vaatii myös kansanedustajanaisilta tavoitteellista ja aktiivista työtä kaikenlaisen tasa-arvon lisäämisen puolesta.