Bändin suosio perustuu yksinkertaisuuteen. Yksinkertaista mutta nerokasta musiikkia ihmisille, jotka tykkäävät yksinkertaisista mutta nerokkaista asioista. Ne kolme sointua, joita bändi luovasti vääntää jo kolmatta vuosikymmentä eri asentoihin, vetoaa aina uusiin sukupolviin. Itsekin olen löytäväni niistä samoista palikoista aina jotain uutta.

Toinen vetoava seikka on musiikin positiivisuus. Jo kappaleiden nimet, kuten "Hell aint a bad place to be" eli Ei se helvetti niin paha paikka ole (vapaasti suomennettuna) viestii sitä, että mitäs marista turhista, väännä nuppi kaakkoon niin olo helpottuu (siis ämyrit kybälle ja hymyä huuleen).

Nyt kun elämme vaalien jälkeistä elämää ja eri tahoilla mietitään kuumeisesti sitä, miksi vaalit hävittiin, ja ehkä toisaalla sitä, että kuinkas me nyt nämä vaalilupaukset pidetään, on hyvä muistaa, että näillä eväillä nyt mennään. Vaikka ay-liikkeen ja vasemmiston mielissä suoraan nenän edessä väijyy porvarihallitusmörkö, niin sen mörön mielestä sen edessä tököttää ay-dinosaurus. Nyt vaan palikat uuteen järjestykseen ja touhuamaan.

Meille ay-liikkeen toimijoille tämä luo uuden näkökulman ja uudet mahdollisuudet. Jos kerran AC/DC tekee hittejä vuosi toisensa perään samoilla palikoilla, niin kyllähän mekin. Tasa-arvo, palkka, toimeentulo, solidaarisuus, hyvinvointi ja inhimillisyys. Siinähän niitä "sointuja" on. Niiden tarve ei vähene poliittisten muutosten perusteella, vaikka siltä nyt joistakin hetkellisesti tuntuukin. Vaikka musiikissakin on niitä ajoittaisia kummallisia muotivirtauksia, jotka villitsevät vanhempien kauhuksi nuoret, niin rockin dinosaurukset vain niitä maailmankiertueita edelleen tekevät ja vetävät stadionit täyteen.

SAK täyttää tänä vuonna ansiokkaat sata vuotta. Tästä on syytä olla ylpeä. Sadassa vuodessa on tapahtunut paljon, poliittisia suunnanmuutoksia on ollut lukemattomia niin meillä kuin muualla, mutta SAK on jaksanut kehittää ja tarpeen tullen puolustaa palkansaajien oikeuksia. Niin myös jatkossa.