Reilun kaupan lähtökohta on ay-liikkeellekin tuttu: Ihmisten pitäisi
tulla työllään toimeen. Kun kehitysmaiden ihmiset saavat tuotteistaan kohtuullisen
toimeentulon turvaavan hinnan, myös heidän kotiseuduillaan ja -maillaan on edellytykset
kehitykseen.
Toistaiseksi maataloustuotteisiin keskittyvä Reilun kaupan järjestelmä takaa
pienviljelijöiden tuotteille suhdanteista riippumattoman vähimmäishinnan. Suurtilojen
työntekijöille järjestelmä takaa kohtuullisen palkan sekä lakien ja kansainvälisten
sopimusten mukaiset oikeudet. Tiloille maksetaan myös erillistä Reilun kaupan lisää,
jonka viljelijät ja työntekijät yhdessä päättäen käyttävät elinolojensa
parantamiseen. Usein yhteisöt käyttävät sen koulutusmahdollisuuksien tai
terveydenhoidon parantamiseen.
Tällaisia tavoitteita harva kyseenalaistaa, mutta kuluttajien vapaisiin valintoihin
perustuva järjestelmä herättää myös kysymyksiä. Reiluihin valintoihin ei kaikilla
ole halua eikä aina varaakaan. Eikö olisi parempi tavoitella sitovia kansainvälisiä
sääntöjä?
Sen sijaan, että kulutusvalintoihin perustuvat järjestelmät ja sitovien normien
rakentaminen olisivat vastakohtia, ensin mainitut voidaan nähdä myös askeleina kohti
jälkimmäistä. Erityisen merkittäviä nämä askeleet voivat olla silloin, kun
pyritään vaikuttamaan globaalia kehitystä koskeviin asenteisiin.
Yhteiskunnallista vaikuttamista koskevia asenteita ylipäätään leimaa nykyisin se,
ettei myönteisen muutoksen mahdollisuuteen jakseta uskoa. Varsinkaan suuren mittakaavan
poliittisiin ratkaisuihin ei luoteta.
Tässä asenneilmastossa Reilun kaupan tuotteiden ostaminen voi antaa monelle tärkeän
omakohtaisen kokemuksen siitä, että muutos kohti parempaa maailmaa on mahdollinen
pienin askelin, mutta kuitenkin.
Samalla vapaaehtoisuuteen perustuvat reilummat liiketoimintamuodot luovat osaltaan
ilmapiiriä, jossa köyhien maiden ihmisiä auttavien normien parantamista ei nähdä
omien etujen uhrauksena, vaan päinvastoin kaikille uusia mahdollisuuksia antavana asiana.
Näin myös Reilu kauppa rakentaa pohjaa uusille sitoville normeille.
Reilun kaupan järjestelmässä reiluus kohdistuu ennen muuta kehitysmaiden ihmisiin.
Monille tämän päivän suomalaisille kulutusvalinnoissa on kuitenkin kyse myös
yleisemmästä ajattelutavan ja oman identiteetin ilmauksesta. Siksi ne voivat hieman
pidemmällä aikavälillä näyttää laajemminkin suuntaa yhteiskunnan kehitykselle.
Ehkäpä suomalaisten Reilun kaupan innostuksen voidaankin toivoa lupaavan hyvää myös
yleisemmästä yhteiskunnallisen aktiivisuuden ja yhteisvastuun paluusta.