Tapaturmavakuutuslaitosten liiton kesällä antaman ennakkoarvion mukaan
Suomessa sattui vuonna 2006 yhteensä 139 000 työtapaturmaa. Laajoista tapaturman
torjuntakampanjoista huolimatta tapaturmien määrä ja taajuus on ollut kasvussa
viimeisen kahden vuoden ajan. Kuten arvata saattaa, tapaturman uhrina on useimmiten juuri
SAK:lainen työntekijä.
Työnantajan tehtävänä on ilmoittaa tapaturmasta vakuutusyhtiölle täyttämällä
tapaturmailmoitus. Kun työnantaja on puolestaan delegoinut tapaturmailmoituksen tekemisen
esimiehen tehtäväksi ja saattaa palkita esimiehen bonuksilla tapaturmattomasta työstä,
niin HUPS
lievemmissä tapaturmissa tapaturmailmoitus saattaakin jäädä
täyttämättä. Ei ilmoitusta, ei tapaturmaa. Lain mukaan tapaturmailmoituksen
täyttäminen on siis työnantajan vastuulla ja ilmoittamatta jättämisestä seuraa
esimiehelle sakkoja. Tapaturmailmoituksen jäätyä täyttämättä, kyse on kuitenkin
eräiden tahojen mukaan oikeuksistaan piittaamattomasta työntekijästä.
Tapauksissa, joissa työnantaja siirtää vastuunsa tapaturmailmoituksen
täyttämisestä työntekijälle ja jättää palkan maksamatta, on kyse sekä lain että
työehtosopimuksen rikkomisesta. Homma voi toki toimia myös työntekijän
omatoimisuudella, mutta joissakin tapauksissa vakuutusyhtiön korvauksia saattaa joutua
odottelemaan useita kuukausia. Kuten rivien välistä voit lukea, työntekijän suostuessa
tällaiseen menettelytapaan, on tapauksessa jälleen epäilys oikeuksistaan
piittaamattomasta työntekijästä.
Tapaturmailmoituksen sekä tarvittavien selvitysten saavuttua vakuutusyhtiöön suurin
osa työtapaturmista korvataan vakuutusyhtiön toimesta ongelmitta. Hämmästys saattaa
kuitenkin olla suuri, kun vakuutusyhtiö hylkää korvaukset todeten, ettei tapaturmaa ole
sattunut tai kyse on sairausperäisistä löydöksistä joista sinulla ei aiemmin ollut
tietoakaan. Vakuutuskorvausten hylkääminen perustuu osin vakiintuneisiin
korvauskäytäntöihin, joita on vaikea edes tarkistaa.
Meneillään oleva tapaturma- ja ammattitautilainsäädännön kehittäminen ei siis
ole läpihuutojuttu. Työntekijöiden kannalta vähin vaatimus on, että lakia lukemalla
pitää saada selville, minkälaisiin korvauksiin on oikeus ja millä perusteilla.
Lainsäädäntömuutokset eivät kuitenkaan poista kaikkia ongelmia, kuten keskustelu
tapaturmailmoituksen täyttämisestä osoittaa. Olemmeko me työntekijät tältä osin
oikeuksistamme piittaamattomia vai olisiko työnantajilla syytä tarkistaa myös omia
velvoitteitaan?