Nyt hän on kirjoittanut muistelmansa, "The Age of Turbulence", "Rauhattomuuden aika".

Niteessä on puolentuhatta sivua, mutta jokainen niistä kannattaa lukea. Greenspan taatusti tietää, mistä puhuu, ja joko hän tai hänen avustajansa osaavat kirjoittaa niin, että tavallinen osakesäästäjäkin ymmärtää. (Jos osaa englantia.)

Lehteilläänpä esille luku "Corporate Governance", "Yrityksen johtaminen".

Greenspan ilmoittaa suorin sanoin, että vapaa markkinatalous on tehokkain järjestelmä luomaan ja levittämän hyvinvointia, mutta rahamaailman mahtimiehiin hän kyllä suhtautuu kuin lastentarhan opettaja pojankoltiaisiin: Kivojahan ne ovat, mutta totta kai ne kehittävät koiruuksia, jos niitä ei pidä silmällä.

Tällaisia laukoo setä Alan:

Yhtiöiden osakkuus on muuttunut pelkäksi sijoitukseksi, eikä vaikkapa amerikkalaista eläkerahastoa kiinnosta yrityksessä mikään muu kuin osinkojen maksu ja osakkeen kurssi.

Ennen omistajille kuulunut valta on siirtynyt palkatulle toimitusjohtajalle, joka on ottanut oikeudekseen valita myös muut johtokunnan jäsenet mieleisistään.

Ja kun valtaa on, se houkuttelee hyötymään ja linnoittamaan asemat. Puhe "vihamielisistä valtauksista" on Greenspanin mielestä pelkkää pötyä. "Vihamielisyyttä" voi olla vain yhtiön entisen palkkajohdon ja uusien osakkeenomistajien välillä, entiset omistajat ovat vapaaehtoisesti myynneet ikiomaa omaisuuttaan.

Johtajien yletöntä hinkua tuloksesta irtaantuneisiin korvauksiin Greenspan jyrää niin että tyrät ryskyvät.

Yleisen arvaamattomuuden keskellä on muka ylivertaisia kykyjä, jotka kykenevät tekemään juuri oikeat päätökset juuri oikealla hetkellä ja sillä kurin tuottamaan maailmanmarkkinoilla hirveät voitot tai ainakin varjelemaan kauheilta tappioilta.

Yhtiökokouksen eteen marssitetaan sitten johdon valitsema "kompensaatiokonsultti", joka todistaa, että yhtiön johdon korvaukset ovat edelleen selvästi alle keskitason.

Greenspanin havaintojen mukaan kaikkien yhtiöiden johdon korvaukset ovat konsulttien mukaan alle keskitason, mikä on tilastomatemaattinen ihme.

Suomessakin suosittua hokemaa, että optiopalkkiot eivät ole keneltäkään pois, Greenspan irvii armotta. Lisäksi palkkiot perustuvat usein johonkin sellaiseen, mihin saajat eivät ole voineet vaikuttaa millään tavoin.

Mitään neuvostoja Greenspan ei kannata, vaan sanoo selkeästi, että menestyvällä yhtiöllä voi olla vain yksi linja, sen luo omistajien luottamusta nauttiva toimitusjohtaja.