– Pakkolailla puututtiin ihmisten perusoikeuksiin, mitähän seuraavaksi on luvassa, kyseli Kari Lempinen Posti- ja logistiikkaunioni PAU:sta.

Myös SAK:n valtuuston puheenjohtaja, JHL:n Tuire Santamäki-Vuori ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen puuttuivat työmarkkinasyksyn myrskyiseen päätökseen.

Ihalaisen mielestä palkansaajajärjestöjen on syytä käydä läpi ja täydentää vuodelta 2001 olevat yhteisesti sovitut työtaisteluohjeet, myös suojelutyön pelisääntöjen osalta.

– Palkansaajaliikkeen on toimittava yhdessä sen puolesta, että työtaisteluoikeutta ei lähdetä lakiteitse rajoittamaan.

Ihalainen pahoitteli, että terveydenhoitokiistan osapuolet eivät kyenneet tai halunneet sopia keskenään suojelutyön rajoista. Samoilla linjoilla oli Santamäki-Vuori.

– Piittaamattomuus työmarkkinajärjestöjen yhteisesti sopimista pelisäännöistä pakotti yhteiskunnan suojautumaan muin varokeinoin. Samalla nousivat pintaan työnantajien hellimät esitykset työtaistelujen rajaamisesta lainsäädännöllä ja jatkossa ehkä myös pakkosovinto työriitojen ratkaisukeinona. Pelisääntöjen tai niihin sitoutumisen arviointia tarvitaan. Tehdään se mieluummin itse kuin annetaan toisten toimia.

Väljiä tupoja tulevaisuudessa

Metalliliiton Keijo Larilan mukaan porvarihallituksen osaamattomuus työmarkkina-asioissa kävi selväksi jo viime keväänä ennen sopimuskierroksen käynnistymistä.

– Hallitus ei ponnistellut tupon puolesta, vaan asettui kiltisti työnantajien rintamaan.

Puheenjohtaja Ihalainen pohti, millaisia erilaisia sopimuspolitiikan vaihtoehtoja tulevaisuudessa on tarjolla. Työnantajien viestit ovat olleet sen suuntaisia, että perinteisiin tupoihin ei ole paluuta. Ihalainen esittikin uudenlaista tupomallia, jossa keskusjärjestötasolla määriteltäisiin nykyistä väljemmin palkkaraami liittoneuvottelujen pohjaksi.

Hallituksen passiivisuus metsäteollisuuden rajuissa saneerauksissa kirvoitti valtuutetuilta kritiikkiä. Erityisesti ihmeteltiin hallituksen toimettomuutta Stora Enson kohdalla.

– Miksi valtio ei omistajana puutu Stora Enson toimintaan, peräsi Paperiliiton Tuomo Alanen.

Ilkka Nokelainen samasta liitosta vaati Summan ja Kemijärven tehtaiden lopettamispäätöksen perumista tai tehtaiden myymistä.

Alueuudistukseen otettiin aikalisä

Eniten puheenvuoroja käytettiin SAK:n aluetoiminnan uudistamisesta. Monia valtuutettuja kiukutti SAK:n hallituksen marraskuun alussa tekemä päätös puolittaa SAK:n aluepalvelukeskusten määrää kuuteen kuluvalla edustajakokouskaudella. Suuttumusta herätti erityisesti se, että hanketta ei ollut tuotu valtuuston käsittelyyn ennen hallituksen päätöstä.

Suomen Merimies-Unionin edustaja Kari Nurmirinta Pohjanmaalta tulkitsi, että SAK:n aluetoimintaa ollaan ajamassa alas. Hän epäili, että kaavailluista toiminta-alueista on tulossa liian suuria ja siten toimimattomia.

– Tyrmistyin hallituksen päätöksestä. Aluejohtajan myötä SAK:n edustukset Satakunnassa ovat lisääntyneet ja yhteydet kouluihin tiivistyneet. SAK:n läsnäolo maakunnissa on tärkeää, sillä vain siten voidaan turvata alueellinen vaikutusvalta, sanoi Palvelualojen ammattiliiton PAMin Anita Reunamo Porista.

PAMin Pirjo Nuolikoski ja Katja Airaksinen olivat huolissaan siitä, miten aluepalvelukeskusten väheneminen vaikuttaa SAK:n paikallisjärjestöjen toimintaan.

– Paikallisjärjestöjen toimintaa on tarpeen kehittää ja osaamista lisätä. Aluepalvelukeskusten vähentäminen ei palvele tätä päämäärää. En halua tyrmätä uudistusta, mutta lisäaika olisi tarpeen, sanoi kouvolalainen Airaksinen.

Lisäaikaa toivoi usea puheenvuoron asiasta käyttänyt valtuutettu ja tähän lopulta myös päädyttiin. Pikaisesti kokoontunut hallitus päätti ottaa hankkeen toimeenpanossa aikalisän ja lupasi valmistella valtuustolle ensi kevääksi tarkemman selvityksen alueuudistuksesta.

Hallituksen marraskuun alussa tekemän päätöksen mukaan SAK:n aluetoiminta organisoidaan jatkossa Lapin ja Oulun, Keski-Suomen ja Pohjanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen, Savo-Karjalan, Kymen ja Uudenmaan sekä Hämeen ja Pirkanmaan toiminta-alueisiin. Hankkeen tavoitteena on luopua yhden työntekijän toimistoista, parantaa aluepalvelukeskusten palvelukykyä ja mahdollistaa henkilöstön ammatillinen erikoistuminen.

Pirjo Pajunen

Valtuutetut ideoivat ryhmissä SAK:ta kuvaavia perusväittämiä. Sitten niistä käytiin äänestyskoneella mielipidekartoitus, jossa ensin arvioitiin väitteen paikkansa pitävyys nyt ja sitten arvioitiin, pitäisikö väitteen toteutua vuonan 2020.

Vankka kannatus sekä nyt että tulevaisuudessa oli väitteillä, että SAK on edunvalvontajärjestö, vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja, solidaarisen palkkapolitiikan edistäjä, uskottava ja luotettava sopimuskumppani, yhteistyökykyinen sekä työelämän asiantuntija.

Mutta muutostakin halutaan. Esimerkiksi 56 prosentin mielestä SAK on toimintatavoiltaan puoluepoliittinen, mutta vuonna 2020 sitä halusi enää 37 prosenttia.

Nykyaikaisena uudistajana SAK:ta piti nyt 39 prosenttia valtuutetuista, mutta vuonna 2020 SAK:n haluaisi sellaiseksi 83 prosenttia valtuutetuista. SAK:sta halutaan myös keskustelun avaaja.

Nyt vain 46 prosenttia arvioi SAK:n edistävän tehokkaasti järjestäytymistä, kun taas 81 prosenttia toivoo SAK:n tekevän sitä tulevaisuudessa. Valtuutetut haluavat myös järjestön olevan nuorille houkutteleva (74 %) kun se on nyt houkutteleva vain 11 prosentin mielestä.